Lue keskustelun säännöt.
Oletko päässyt katkeruudesta eroon ilman terapiaa?
27.04.2025 |
Haluaisin päästä tietyistä tunteista eroon. Olen jo vuosikymmenen hautonut yhtä asiaa ja tuntuu että se jopa sairastuttaa. Taustalla se että kun tarvitsin apua en saanut sitä läheisiltä (kyseessä ei raha), vaikka itse olin aina auttanut kun tarvittiin. Jouduin itse selviytymään yhdestä asiasta ja se oli jotenkin todella järkyttävä tilanne, kun joutui huomaamaan että ketään ei kiinnosta ja en ole niin tärkeä kellekään että vuokseni nähtäisiin vaivaa tai haluttaisiin auttaa. En ollut sitä ennen tai sen jälkeen koskaan pyytänyt apua. Käytännössä mietin sitä monta kertaa viikossa ja aina minut valtaa se tunne että en merkitse mitään kellekään ja yksin joutuu selviämään ja seurauksena olen eristäytynyt muista jo vuosia. Haluaisin kuitenkin päästä asian yli ja eteenpäin, vinkkejä?
Kommentit (14)
Kuulostaa siltä, että tuo kokemus osuu johonkin hyvin herkkään kohtaan sinulla. Luulen, että hyötyisit terapiasta, eli että voisit jakaa tuon kokemuksen jonkun kanssa. Ehkä saisit ymmärrystä itsellesi, miksi tuo kokemus oli sinulle ylitsepääsemättömän vaikea
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nykyään käytän tekoälyä apuna, jos jokin juttu jää ahdistamaan, mutta olen kyllä käynyt terapiassa vanhojen, mieltä vaivaavien asioiden takia. On auttanut, helpottanut ja etenkin silmänliiketerapia EMDR.
Miksi ei terapiaa?
Mdma on hyvä, mutta ehkä vähän hankalasti saatavilla.
kirjoita ajatukset ylös.
sitten jokin pääkysymys, esim. mitä asia x minulle merkitsee, toista sitä 100 kertaa ja kirjoita vastaus aina paperille, varaa tähän useampi a4:nen.
mieli toistaa asiaa koska et ole asiaa käsitellyt. Voit myös kirjoittaa jonkun henkilön nimen paperille ja sitten purkaa kaikki mitä hänelle haluaisit sanoa, paperille. Kyseiselle henkilölle on turha oikeasti mitään sanoa
lopuksi poltat paperit takassa ja sanot että nyt olet vapaa
Minä olen päässyt.
Tämän ylipääsemisen perustalla on kaksi asiaa. Ensimmäinen on tajuta, että kukaan ei ole minulle velkaa mitään. Ei sittenkään, vaikka minä olisin aina auttanut heitä, eikä etenkään sittenkään, vaikka en ikinä muulloin olisi pyytänyt apua. Ihmisten - myös minun - pitäisi auttaa toisiaan - myös minua - vain silloin kun se on heille mahdollista, eikä verota liikaa heidän omia resurrsejaan. Jokainen ihminen, joka kieltäytyy auttamasta minua silloin kun ei siihen oikeasti pysty, tekee oikein. Jos minä venyn muiden hyväksi vaikka oikeasti en pystyisi, minä teen väärin. Jos joku muu tämän takia saattaisi itsensä ongelmiin auttaakseen minua, hänkin tekisi väärin ja kaksi väärää ei ole yksi oikea, vaan todellakin kaksi väärää. Minä en myöskän tiedä, millaisia resursseja ihmisillä oikeasti on tai miten he niitä arvioivat.
Toinen asia on antaa elämän viedä eteenpäin. Kun näin tekee, pettymykset korvautuvat uusilla kokemuksilla, joista osa on hyviä ja osa huonoja. Anna eämän viedä, keskity siihen, mitä nyt tapahtuu ja lakkaa muistelemasta vanhoja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Siitä pääsee eroon vain eteenpäin menemällä.
Sanot, että olet "eristyttänyt itseäsi" vuosia. Käytännössä olet ottanut etäisyyttä ihmisiin, jotka kohtelivat sinua huonosti ja halveksuvasti. Tuo on hyvä asia ja askel oikeaan suuntaan, olet oppinut itsenäisyyttä ja katkaissut yksipuolista suhdettasi heihin.
Mitä elämääsi on tullut tilalle? Oletko kenties alkanut harrastamaan enemmän, tai puuhaamaan jotakin muuta mukavaa, saanut parempaa seuraa?
Sinä olet alkanut välittämään itsestäsi ja huolehtimaan siitä, että elämäsi sisältö ja ihmiset ovat sopivia sinulle.
Sanot myös, että ennen olet auttanut heitä. Olet siis huolehtinut itsestäsi (yksin) ja sen lisäksi huolehtinut muista. Jatkossa sinun ei tarvitse enää huolehtia muista, joten voit sijoittaa enemmän itsestäsi huolehtimiseen.
Olet siis mennyt jo eteenpäin ja elämäsi on järjestäytynyt niin kuin sen kuuluukin. Olet päässyt eroon sinua kuormittavista ihmisistä, jotka eivät välitä sinusta, ja saanut enemmän aikaa ja tilaa huolehtia itse itsestäsi, sekä tehdä asioita, joista nautit.
On mahdollista, että joskus elämääsi tule ihmisiä huolehtijarooleihin, mutta eikö nyt kaikki ole hyvin juuri noin?
Jos se on ollut vuosikausia mielessä ja aina samoilla jengoilla, keskusteluapu auttaisi sinua uusiin näkökulmiin. Jos kunnassasi on matalankynnyksen lyhytterapiaa tarjolla (esim. Helsingissä Mieppi), aloita siitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Terapia ei auta, koska siellä asiaa vatvotaan ja käsitellään viikkoja ja vuosia. Kysymys on luonteesta ja toiset vaan pyörii katkeruudessa ja toiset menee elämässä eteenpäin.
Yritä saada terapiaa itsellesi. Olet nyt yksin yrittänyt jo liian kauan. Suo itsellesi se mahdollisuus ja samalla uusi alku uudelle ajalle elämässä.
Olen itse ollut ha yhä olen samanlaisessa tilanteessa kanssasi mutta katkaisin välit tähän ihmiseen ja joihinkin Otin etäisyyttä. Oma tapani toimia ei ehkä ole se paras mahdollinen.
Olen miettinyt katkeruuden tunnetta paljon ha sitä miten se kasvaa, jalvaa ja voimistuu ajan myötä. Se ei ole hyvä asia.
Hae apua itsesi takia
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Terapia ei auta, koska siellä asiaa vatvotaan ja käsitellään viikkoja ja vuosia. Kysymys on luonteesta ja toiset vaan pyörii katkeruudessa ja toiset menee elämässä eteenpäin.
Itsellekin tulee edelleen joskus mieleen ikäviä tapahtumia menneistä. Mutta aina vaan vähemmän.
Traumaattisten tapahtumien jälkeen itkin joka päivä, viikkoja, kuukausia. Sitten jossakin vaiheessa huomasin, etten ole itkenyt yhtenä päivänä. Pitkän ajan kuluttua huomasin, etten ole itkenyt viikkoon. Nykyään en itke kuin ehkä kerran kuukaudessa noita hirveitä tapahtumia. Osallisten kanssa en tietenkään ole missään tekemisissä, he ovat hirviöitä. Ihmiset, joilta pyysin apua, pahoinpitelivät ja tekivät rikoksia minua kohtaan, satuttivat lastani.
Elämä voittaa, kun on valmis jättämään nuo asiat taakseen ja hyväksymään, että sen sisältö tulee nyt olemaan 95% muuta, kuin aeimmin. Kun poistaa elämästään paskan, jäljelle jää hyviä asioita ja tilaa. Täytyy vain olla tarkka, ettei päästä sinne tilaan mitään uutta paskaa.
Vierailija kirjoitti:
Yritä saada terapiaa itsellesi. Olet nyt yksin yrittänyt jo liian kauan. Suo itsellesi se mahdollisuus ja samalla uusi alku uudelle ajalle elämässä.
Olen itse ollut ha yhä olen samanlaisessa tilanteessa kanssasi mutta katkaisin välit tähän ihmiseen ja joihinkin Otin etäisyyttä. Oma tapani toimia ei ehkä ole se paras mahdollinen.
Olen miettinyt katkeruuden tunnetta paljon ha sitä miten se kasvaa, jalvaa ja voimistuu ajan myötä. Se ei ole hyvä asia.
Hae apua itsesi takia
Rahojensa toisten taskuihin hukuttaminen ei ole apua. Sen sijaan itsestään huolehtiminen, itselle kivojen juttujen antaminen, on. Usein sen mitä odottaa muilta, pystyy oikeasti antamaan myös itse itselleen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itseäni auttanut se ,etten halua olla heidän kaltainen.Toimin eritavoin ja minulla on omat arvoni.Elämä ei koskaa ole reilua tai tasa-puolista.Sen asian kun pureksii ja jaksaa silti tiettyyn rajaan asti auttaa muita niin on jo aika pitkällä oman arvonsa tuntevana.
Katkeruus syö ainoastaan sinua.Jos nyt saisit jollain tavalla lyötyä ja alaspainettua heitä, ei se hyvä olo kauan kestäisi ja silloin toimisit omia arvojasi vastaan ja sitten taas menisit alkuun ..
Olen päässyt katkeruudestani, jonka sain kokiessani koulukiusaamista. Mutta saan kyllä joka kerta muistutuksen kokemastanikoulukiusaamisesta kun nostetaan esille se, kuinka Stubbikin oli aikanaan koulukiusaaja. Näin saattoi olla. Mutta eräänlasita kiusaamista on sekin, että asia halutaan joidenkin toimesta jatkuvasti nostaa esiin. Toisin kuin omat kiusaajani hän on pyytänyt anteeksi ja pahoitellut sitä, mitä teki aikanaan koulukiusatessaan.
Käsittele asiasi hyvin ja täysin itsenäisesti. Se vähän vaatii mutta viisastuttaa. Arvosta itseäsi jatkossa vieläkin enemmän. Pahaksi ihmiseksi ei kannata ryhtyä.