Te joilla puhkeamattomia viisaudenhampaita

Kellään?

Mulla on puhkeamattomia sekä puhjenneita, kaikki paikoillaan vielä. Hml meinasi että kun mahtuvat tulemaan, ovat ehjiä  eikä aiheuta vaivaa niin voivat olla paikoillaan. Pari vuotta sitten ientä jomotti kun yksi kasvoi enemmän esiin mutta se loppui muutamassa päivässä.

Olen melkein kuusikymppinen eikä viisureista ole tietoakaan. Hammaslääkärit ovat aina halunneet kuvata niitä, mutta en ole katsonut aiheelliseksi kuvata hampaita, joista ei ole mitään havaintoa. Eipä silti, viisurit eivät edes mahtuisi mihinkään jos ovat edes olemassa ja joskus pyrkisivät esiin.

Vierailija kirjoitti:

Olen melkein kuusikymppinen eikä viisureista ole tietoakaan. Hammaslääkärit ovat aina halunneet kuvata niitä, mutta en ole katsonut aiheelliseksi kuvata hampaita, joista ei ole mitään havaintoa. Eipä silti, viisurit eivät edes mahtuisi mihinkään jos ovat edes olemassa ja joskus pyrkisivät esiin.

Lisään vielä, tämä on ilmeisesti perinnöllistä, sillä yhdelläkään kolmesta lapsestani ei ole viisureista tietoakaan. (Lasten isällä viisurit on aikanaan poistettu.)

Minulla on ylhäällä viisauden hampaat, mutta alhaalla ei. Äidilläni oli samoin.

Ei niitä puuttuvia ole sen enempää ihmetelty, eikä tähän mennessä mitään haittaa ole ollut. Olen 50 v.

Minulla toiset viisaudenhampaat puhkesivat vasta joskus muistaakseni nelikymppisenä, toiset ovat ikenen sisällä poikittain. Ne aiheuttivat aikanaan hieman paineen tunnetta, kun puskivat kai muita hampaita kohti. Ovat tehneet sen, että oikea yläetuhammas tulee ihan aavistuksen viereisen hampaan eteen, minusta se ei näytä pahalta, ompahan ominaisuus suussani. Siellä muhikoot viisarit hautaan asti, kun ovat hiljaa. Viimeksi hammaslääkäri ehdotti esillä olevien poistamista, kun ovat turhat, no katsotaan, vähän hirvittää millaiset juuret ovat seitsemässä vuosikymmenessä kasvattaneet.

Mulla on puhjennut. Kasvaa vinoon seuraavaan hampaaseen vasten. On kuvattu ja vahvaksi todettu. Pidän vaan hammasvälit puhtaana ja seuraillen.

Sen verran yksityisellä selvisi että viisuri pitää leikata harkiten, koska siellä menee hermot vähän hassusti. Eli riskinä voi olla tuntohäiriöt kasvon alueella.

Ikä 44v eikä yhtään reikää koskaan ollut.

Yksi oli hieman esillä, ja se piti poistaa. Itse hammas ei ollut varsinainen ongelma, vaan se että pureskellessa ruokaa meni ientaskuun sisään mätänemään.

Lopulta se tulehtui ja poski turposi palloksi. Antibiootit rauhoittivat sen hetkeksi, mutta kuurin loputtua se tulehtui aina uudestaan.

Kun se kolmannen kerran tulehtui, se oli pakko repiä sieltä pois hammaskirurgilla. Vaarana oli että tulehdus menee aivoihin.

Ensimmäiseltä hammaslääkäriltä loppui voimat kesken puolen tunnin ähellyksen jälkeen. Toinen lääkäri kutsuttiin paikalle ja hän oli rotevampi ja jaksoi loppuun. Kaikkiaan siinä meni 1,5 tuntia. Jouduin laittamaan niin paljon hanttiin että kaulan lihakset oli kipeinä vielä viikon päästä.

Alaleuan hermo tosiaan sai damagea, ja toinen puoli leuasta oli yli vuoden jotenkin vähän puutuneen oloinen. 

Kohta 49v eikä yksikään viisuri ole puhjennut vielä, eivät aiheuta kipujakaan. Isälläni puhkesi viisurit vasta yli 60v.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen melkein kuusikymppinen eikä viisureista ole tietoakaan. Hammaslääkärit ovat aina halunneet kuvata niitä, mutta en ole katsonut aiheelliseksi kuvata hampaita, joista ei ole mitään havaintoa. Eipä silti, viisurit eivät edes mahtuisi mihinkään jos ovat edes olemassa ja joskus pyrkisivät esiin.

 

Lisään vielä, tämä on ilmeisesti perinnöllistä, sillä yhdelläkään kolmesta lapsestani ei ole viisureista tietoakaan. (Lasten isällä viisurit on aikanaan poistettu.)

Mistä voit tietää ellet edes anna kuvata?

Parikymppisenä alkoi vaivaamaan. En saanut suuta auki kuin 2 cm. Sain lääkekuurin jolla tulehdus laukesi ja hampaat poistettiin. vain yksi oli puhjennut noin 1/4 osan alueelta.

Itsellä yksi alaleuassa oli ollut vähän esillä aina, ja nyt kun ajattelee taaksepäin, se tod.näk. aina välillä tulehtui vähäsen. Siis 40 vuoden aikana. 

Ajattelin vain että aha, vähän tuntuu että pientä ientulehdusta, ei mitään kipua varsinaisesti. Meni aina pois itsestään päivässä.

Lopulta sinne ikenen sisään pääsi kai liikaa salaattia mätänemään ja se tulehtui oikein kunnolla. Tämä tapahtui heinä-elokuun taitteessa kunnon kesähelteillä, kun olin nukkunut poski kiinni tyynyssä. Se bakteeri pääsi siinä kuumuudessa villiintymään. Tuota aikaa kesästähän sanotaan mätäkuuksi.

Suuta en saanut auki sitten yhtään, ja ruokailu tapahtui monta päivää nestemäisenä. Jugurttia, proteiinijuomaa, tuoremehua ja vitanalleja.

Eivät halunneet leikata sitä pois, ennen kuin tulehdus on mennyt, mutta lopulta oli pakko. Sain suun kunnolla auki viikkoihin, vasta kirurgilla, kun ikeniin oli pumpattu useampi puudutuspiikki.

Aivan hirveä kokemus, joka tuhosi koko kesän ja juoksutti pitkin kaupunkia ja valvotti yöt.

Vierailija kirjoitti:

Mulla on puhkeamattomia sekä puhjenneita, kaikki paikoillaan vielä. Hml meinasi että kun mahtuvat tulemaan, ovat ehjiä  eikä aiheuta vaivaa niin voivat olla paikoillaan. Pari vuotta sitten ientä jomotti kun yksi kasvoi enemmän esiin mutta se loppui muutamassa päivässä.

Tuo on varmaan hyvinkin yksilöllistä, mitä kannattaa ja mitä ei. 

Oma kokemus on se, että se ainoa joka minulla oli hivenen esillä, oli täysin mahdoton puhdistaa harjaamalla tai millään suuvedellä tai hammaslangalla.

Joka kerta kun söin jotain, sinne ikenen sisään, takahampaiden väliin meni jotain. Siellä oli siis sellainen tasku, johon kertyi tavaraa eikä sitä saanut sieltä pois.

Itse epämuodostunut hammas oli vielä kovaa tavaraa ja erittäin hengissä, kun se sieltä leikattiin palasina irti.

Lääkäri näytti minulle sen tulehtuneen, sinimustan hampaan kappaleen, jonka he olivat rouhineet irti leukaluusta. Ei ollut kaaries.

Aion kyllä itse käydä heti poistattamassa, jos joku näistä lopuista vielä tulee esiin jossain vaiheessa.