Lue keskustelun säännöt.
Erimielisyydet 4-vuotiaan kasvatuksessa
20.04.2025 |
Meillä on 4-vuotias poika, joka menee välillä ylikierroksille. Tällöin hän puhuu rumia, sylkee, riehuu, hakkaa tavaroita yms. eikä häneen saa oikeen minkäänlaista kontaktia. Itse pyrin näissä tilanteissa pysymään rauhallisena, että saisin myös pojan rauhoittumaan ja vireystilaa alemmas. Mies taas suuttuu näissä tilanteissa ja sanoo oikeaksi ratkaisuksi kurin pitämisen. Lähiaikoina mies on ollut mielestäni jopa uhkaava, eikä suostu poistumaan tilanteista, joissa pojallamme on hankalaa rauhoittua. Vaikka yritän kertoa hänelle, että hänen olisi parempi mennä muualle, jos ei pysty rauhoittamaan itseään niin hän ei kuuntele minua, suuttuu vaan minulle enemmän. Lopulta hän vaatii päästä hoitamaan tilanteen pojan kanssa itse, mikä toisaalta toimii kun saa pojan alistumaan. Joudun lopulta itse poistumaan tilanteesta, koska miten minä voin millään tavalla puolustaa itseäni vihaista miestä vastaan, joka ei kuuntele minua. Olen niin loppu näihin kasvatustilanteisiin, tuntuu erityisen pahalta kun poika ei mielestäni saa tarvittavaa tukea näissä tilanteissa. Olen käynyt keskustelemassa eri paikoissa ja meillä käy perheohjaaja, olen saanut hyviä neuvoja esim. ADHD-oppaasta. Mies ei koe tarvetta perehtyä mihinkään.
Onko muilla samanlaista ja miten asiassa tulisi edetä?
Kommentit (9)
Meillä vähän vastaavaa, tosin lapsi käyttäytyy eri tavalla. Välttelee, ei katso päälle, väittää vastaan ja valehtelee. Mies yrittää jotenkin pakottaa kuuntelemaan välittämästi ja lapsen pitäisi huutaa suunnilleen ai ai kapteeni! Että kelpaa, eikä saa rauhoitettua itseään ja oravanpyörä pahenee koko ajan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Lopeta pojallesi täysin sokerin syöttäminen missään muodossa ja pois kaikki ruoka missä on sokeria. Huomaat jo 2vko eroa... Jos vain viitsit.
Tää kyllä oikeasti vähentää kaikenlaista oirelua. Samoin ohjelmiksi vain todella rauhallisia ohjelmia tai ei lainkaan ohjelmia.
Menkää perheneuvolaan. Siellä on ulkopuolinen ihminen, kuka osaa kertoa miten kannattaa toimia. ja kuuntelee teitä molempia.
Uhkailu ja kova kuri ei ole oikea tapa, mutta on myös hyvä, että on säännöt ja seuraamukset.
Mies voi käyttää sitä lasta seuraavan kerran neuvolassa ja kerro neuvolan väelle vinkkinä, että keskustelevat miehesi kanssa asiasta. Jos mies sielläkin raivoaa eikä osaa normaalisti ottaa neuvoa ja ohjeistusta vastaan,niin hyvä jos lasin tekevät. Miehen pitää osata rauhoittua,keskustella normaalisti,eikä raivota,siitä se lapsi muuten oppii ja siitä kasvaa kans samanlainen. Mut älä sinä noista tilanteista yksin kävele pois ja jätä lasta huutavan miehen luokse. Ota lapsi ja kävelkää yhdessä pois. Lapsen pitää oppia käsittelemään oikein ne tunteet, eikä niin et mies teillä käskee ja tehän tottelette. Ei ei.
Vierailija kirjoitti:
Mies voi käyttää sitä lasta seuraavan kerran neuvolassa ja kerro neuvolan väelle vinkkinä, että keskustelevat miehesi kanssa asiasta. Jos mies sielläkin raivoaa eikä osaa normaalisti ottaa neuvoa ja ohjeistusta vastaan,niin hyvä jos lasin tekevät. Miehen pitää osata rauhoittua,keskustella normaalisti,eikä raivota,siitä se lapsi muuten oppii ja siitä kasvaa kans samanlainen. Mut älä sinä noista tilanteista yksin kävele pois ja jätä lasta huutavan miehen luokse. Ota lapsi ja kävelkää yhdessä pois. Lapsen pitää oppia käsittelemään oikein ne tunteet, eikä niin et mies teillä käskee ja tehän tottelette. Ei ei.
-Lasun tekevät.-
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tavallaan tilanne sitten ratkeaa kun minä poistun, poika alkaa totella kun miehellä enemmän "auktoriteettiä". Pelkään, että jos jäisin puolustamaan itseäni ja poikaa vielä kovemmin, tilanne kärjistyisi esim. käsirysyyn. Koska olen useasti pyytänyt miestä poistumaan ja rauhoittumaan, eikä hän kuuntele minua ollenkaan ja ilmaisee, että on minulle vihainen. Sen jälkeen kun menen sivuun, poika varmaan "puree hammasta" ja tekee asiat niinkun käskettiin ja sitten isän kanssa menevät naureskellen lukemaan satuja, vaikka minun piti alunperin nukuttaa. Meillä siis parisuhde on luultavasti päättymässä, kun dynamiikka on tämä, että minut työnnetään aina pois.
Älkää antako isien hoitaa tilannetta yksin ja epäreilusti nujertamalla yksin jätetyn lapsen ilman empatiaa. Näin kasvatatte tunnekylmiä ja traumatisoituneita yksilöitä joille jää pakahdettuja tunteja jotka purkautuvat myöhemmin masennuksena, agressioina tai mielenterveydellisiä haasteina. Jos isä ei suostu olemaan tilanteessa ymmärtävä mutta johdonmukainen, turvallinen aikuinen ja keskustelemaan myös äidin kanssa sopien miten tilanne olisi hyvä yhteisymmärryksellä hoitaa ei muuta vaihtoehtoa valitettavasti ole kuin ero ja lapset vain äidille. Tilanne tullee ainoastaan vain pahenemaan. Isä ei valitettavasti muista omia tuntemuksiaan ollessaan pieni poika ja pysty asettautumaan rooliin mitä olisivat siinä hetkessä oukeasti tarvinneet. Isä tekee tilanteesta vain valta-asetelman ja asettamalla lapsen itsensä kanssa samalle viivalle vaatien tätä jotenkin kummallisesti alistumaan hänelle koska jostain syystä hänen pitää välttämättä olla jokin kummallinen voittaja tässä asetelmassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lopeta pojallesi täysin sokerin syöttäminen missään muodossa ja pois kaikki ruoka missä on sokeria. Huomaat jo 2vko eroa... Jos vain viitsit.
Tää kyllä oikeasti vähentää kaikenlaista oirelua. Samoin ohjelmiksi vain todella rauhallisia ohjelmia tai ei lainkaan ohjelmia.
Katsomme pääasiassa rauhallisia ohjelmia, esim. Pikku Kakkosta. Poika pelaa viikonloppuna noin tunnin super mariota isänsä kanssa. Olen liian vaativa ja hankala ihminen, jos vaadin ettei nintendoa vielä pelattaisi :) Sokeria on pääsiäisenä nautittu niin varmasti sekin vaikuttaa.
Lopeta pojallesi täysin sokerin syöttäminen missään muodossa ja pois kaikki ruoka missä on sokeria. Huomaat jo 2vko eroa... Jos vain viitsit.