Elämä on kuraa!!!

Onko täällä muita, joiden elämässä ei tunnu olevan mitään kovin kummoista järkeä, tarkoituksesta puhumattakaan. Tuntuu, että elämä on jonkinlaista suorittamista ja pakkoa. Tässä vain ollaan, eikä muuta voida. En toteuta mitään, en halua mitään, olen vain.



Ajatus elämästä ylipäätään tuntuu masentavalta. Se on pitkää, harmaata, tasaista taivaltamista. Eikä elämänhaluja ole minulle muutenkaan varmaan jaettu kauhalla, lähinnä lusikalla kai. Elämä on oikeasti aika sietämätöntä paskaa, jos saan väittää.