Lue keskustelun säännöt.
Varastetut hetket elämästä...
08.06.2011 |
Olin joku aika sitten risteilyllä hyvien ystävien kanssa. Ilta venyi yöhön, yö aamuun, porukkaa kerääntyi, keskustelut syventy. Aamu vaihtui päiväksi, osa meni nukkumaan, osa jäi... Olin niiden jäävien joukossa ja sitten myös eräs ihminen. Vietettiin päivä yhdessä, jutellen, keskustellen, ei kättä olkapäällä, kädessä, fyysisempää. Mutta se yhteys joka välillä tuntui jäi elämään... Tuli ilta ja aika lähtä omiin suuntiin... Omiin koteihin, perheiden luo.
Meni pari päivää, numerotiedustelu kun on keksitty, tuli tekstiviesti. Toinen, kolmas... Eri puolilla Suomea asutaan. Tiet kuitenkin kulkee ristiin, rastiin menojen vuoksi... Eilen tavattiin kaupungilla kahvin ja jäätelön merkeissä. Jos voi samalla aaltopituudella kulkea, niin enempää ei vois. Yhteys välillämme on jotain ihmeellistä. Pari tuntia meni kuin siivillä, haikein fiiliksin omiin suuntiin lähettiin.
En todellakaan tiedä mitä tämä on, enkä halua tulevaa murehtua. Enkä ikinä ois uskonut itseäni löytäväni tällaisesta tilanteesta.
Kommentit (8)
Joten ihan muuten vietti sinun kanssa aikaa.Veikko
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
itsellänikin kokemusta samanlaisesta. mitään ei koskaan tapahtunut, asia jäi sikseen koska en vienyt sitä eteenpäin. yllätyin, että voi todellakin olla olemassa niin samanhenkinen ihminen, kuin toinen puolisko minulle. tunsin myös muutakin kuin kaverillista vetoa ja herkuttelin ajatuksella, millaista elämä olisi hänen kanssaan. asia siis tapauksessani jäi siihen, mutta en voi vieläkään sanoa oliko se hyvä vai huono?
siinä sielujen sympatiat aika äkkiä karisevat, joten lue Reginaa ja haaveile, pidä nykyinen hyvä arki.
Ollaan nyt samassa kaupungissa muutama päivä, niin lähellä, mutta niin kaukana. Toisaalta iso helpotus se, että ei asuta samassa kaupungissa. Olisi vielä suurempi vaara(?), että homma lähtis lapasesta. Mutta niin, mistä sen tietää, mikä on oikein mikä väärin? Miten pitäisi elämän polut valita? Kristallipalloa välillä kaipaa kovasti!
Uskomatonta, miten hyvä voi olla toisen vieressä, lähellä. Puhua, olla hiljaa. Nauttia.
Molemmilla meillä on kaksi lasta tahoillamme, hän naimisissa, itse 'muuten vain' parisuhteessa.
mutta ei tullut sanoja tarpeeksi. Sanattomana olin hiljaa ja mietin...haaveilin ja kaipasin jotain. Aamuyöstä sen keksin: av-palstalle!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kun kummankaan arki ei ole kauhean hyvässä jamassa. ehkä sitä hakee sitten tästä tunteesta voimaa siihen oikeaan elämään.
Ehdotan iskelmän nimeksi Omiin suuntiin tai Jää elämään. Tuon "... aika lähtä omiin suuntiin ..." korjaisin muotoon "aika lähteä ..."
Pysy ystävänä ja pidä perheesi koossa.