Nuoresta saakka yhdessä olleet pariskunnat:

ei se lopulta niin paljon kiinnosta, että lähtisin asialle jotain tekemään.

Tapasin mieheni juuri kun olin täyttänyt 18 vuotta. Sitä ennen tuli kokeiltua kaikenlaista. Nyt aikuisena en kaipaa niitä aikoja.

tekemään jotain.



Mutta aina välillä ajatus hiipii...

En yleensä mieti tuollaisia, mutta kun nyt kerran kysyt, niin olishan se ollut ihan mielenkiintoista olla jonkun toisenkin miehen kanssa. En kuitenkaan pidä tätä asiaa niin tärkeänä, että sitä miettisin tai harmittelisin mitenkään.

Tuntuuko että jotain on jäänyt kokematta? Vai mietityttääkö teitä koskaan minkälaista olisi olla toisen miehen kanssa?

Muuten on koettu myös yhdessä niin paljon, ettei tunnu siltä että jotain ois kokematta. Tai teitysti on, en oo käynyt etelänavalla enkä Savonlinnan oopperajuhlilla mut onhan tässä elämässä vielä aikaakin...

Teoihin en ole alkanut ja tuskin alankaan. Uskon että fantasiani lyövät todellisuuden 10-0 :D Myös minun mieheni on ainoa seksikumppanini ja ikä alkaa lähestyä neljääkymmentä. Alaikäisiä ja toistemme ensimmäisiä olimme myös me. Enemmän olen huolissani miehen kohdalta, tuntuu välillä että häntä vaivaa tuo menemisen puute enemmän :( Minusta on vaan plussaa ettei ole exiä jaloissa pyörimässä.

yhdessä, mutta vinkkaan että ei kannata haaveilla, kukaan muu ei tunne sinua niinkuin miehesi, ei kenenkään muun kanssa se olisi niin hyvää ;) ymmärrät varmaan mitä tarkoitan. Mutta onhan se varmaan selvää että joskus noita asioita miettii.