Lue keskustelun säännöt.
Häpeän taakka
12.04.2025 |
Mä muistan mun elämän taitekohdan josta aloin kasvaa kieroon. 9-10 vuotiaana muistan vielä sen vapautuneen tunteen kun tunsin että pystyin kulkea ilman ahdistusta ja tunsin olevani yhtä arvokas kuin muut.
Sen jälkeen alkoi sulkeutuminen ja huonommuuden tunteet. Mikä tämmöistä voi aiheuttaa. En ole vielä aikuisenakaan päässyt eroon outouden tunteista ja häpeästä.
Kommentit (13)
Ennen lapsia kasvatettiin häpäisemällä ja varsinkin se lyöminen aiheutti valtavia häpeän ja arvottomuuden tunnetta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ennen lapsia kasvatettiin häpäisemällä ja varsinkin se lyöminen aiheutti valtavia häpeän ja arvottomuuden tunnetta.
Yhtä hyvä oli huuto: "Aina sua saa hävetä!" Ja sitten ne tavalliset: susta ei koskaan tu mitään, ei yhtään mitään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ennen lapsia kasvatettiin häpäisemällä ja varsinkin se lyöminen aiheutti valtavia häpeän ja arvottomuuden tunnetta.
Yhtä hyvä oli huuto: "Aina sua saa hävetä!" Ja sitten ne tavalliset: susta ei koskaan tu mitään, ei yhtään mitään.
Oma listani kuulostaisi tältä: "olet ihan kuin isäs, susta ei koskaan tule mitään, huåra, olet yhteiskuntakelvoton, et tee näillä hyvillä arvosanoilla yhtään mitään, näytät vähän huåralta, tää ei ole sun kotis, veljes on sentään älykäs.
Näiden rakkaudensanojen lisäksi sain osakseni toki myös rakkaudentrkoja: lyömistä, hiuksista riuhtomista, terävillä sormilla kivuliaasti tökkimistä.
Ei ihme, että kaikesta "menestyksestäni" huolimatta en usko olevani minkään arvoinen.
Kiitos äiti.
Häpeän aiheuttaa se, että ei ole tuntenut rakkautta eikä arvostusta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Terapia auttaa, voin kokemuksesta kertoa. Voimia jatkoon!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ennen lapsia kasvatettiin häpäisemällä ja varsinkin se lyöminen aiheutti valtavia häpeän ja arvottomuuden tunnetta.
Yhtä hyvä oli huuto: "Aina sua saa hävetä!" Ja sitten ne tavalliset: susta ei koskaan tu mitään, ei yhtään mitään.
Oma listani kuulostaisi tältä: "olet ihan kuin isäs, susta ei koskaan tule mitään, huåra, olet yhteiskuntakelvoton, et tee näillä hyvillä arvosanoilla yhtään mitään, näytät vähän huåralta, tää ei ole sun kotis, veljes on sentään älykäs.
Näiden rakkaudensanojen lisäksi sain osakseni toki myös rakkaudentrkoja: lyömistä, hiuksista riuhtomista, terävillä sormilla kivuliaasti tökkimistä.
Ei ihme, että kaikesta "menestyksestäni" huolimatta en usko olevani minkä
Aika kova. Äidilläsi oli luonnetta. Ehkä isä oli sitten kannustava.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ennen lapsia kasvatettiin häpäisemällä ja varsinkin se lyöminen aiheutti valtavia häpeän ja arvottomuuden tunnetta.
Yhtä hyvä oli huuto: "Aina sua saa hävetä!" Ja sitten ne tavalliset: susta ei koskaan tu mitään, ei yhtään mitään.
Oma listani kuulostaisi tältä: "olet ihan kuin isäs, susta ei koskaan tule mitään, huåra, olet yhteiskuntakelvoton, et tee näillä hyvillä arvosanoilla yhtään mitään, näytät vähän huåralta, tää ei ole sun kotis, veljes on sentään älykäs.
Näiden rakkaudensanojen lisäksi sain osakseni toki myös rakkaudentrkoja: lyömistä, hiuksista riuhtomista, terävillä sormilla kivuliaasti tökkimistä.
Ei ihme, että kaikesta
Hän kuoli alkoholiyliannostukseen ollessani nelivuotias.
Vierailija kirjoitti:
Häpeän aiheuttaa se, että ei ole tuntenut rakkautta eikä arvostusta.
Olen vaan kokenut että en kyllä itsekään ole osannut huomioida ihmisiä oikein, niin en koe itsekään olevani oikeutettu rakkauteen tai arvostukseen.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Häpeän aiheuttaa se, että ei ole tuntenut rakkautta eikä arvostusta.
Olen vaan kokenut että en kyllä itsekään ole osannut huomioida ihmisiä oikein, niin en koe itsekään olevani oikeutettu rakkauteen tai arvostukseen.
Ap
Ihminen voi antaa vain sitä mitä on saanut.
Vierailija kirjoitti:
Ennen lapsia kasvatettiin häpäisemällä ja varsinkin se lyöminen aiheutti valtavia häpeän ja arvottomuuden tunnetta.
Mua ei kyllä oikeestaan kasvatettu mitenkään. Olin hirveän arka ja hitaasti lämpeävä. Äiti oli ylisuojeleva ja holhoava, hoiti liikaakin mun asioita, kun niin oli kuulemma helpompaa. Isä taas oli kyllä kotona muttei henkisesti läsnä.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eipä siihen aikaan osattu uskoa lapsen viattomuuteen tai siihen että sillä pärjäisi elämässä.
Kaikki nähtiin sensijaan viallisina ja luultiin että kaikki pitäisi kasvattaa samanlaiseksi kuin itse on jotta pärjäisi kovassa maailmassa.
Sen ajan vanhemmat olivat kykenemättömiä näkemään omia vikojaan ja näkivät itsensäkin viallisina sen ajan ulkopuolisesta painostuksesta johtuen josta ei lasten kuullen mitään sanottu ja jota paettiin alkoholilla.
Tiedä sitten ovatko ajat paljoa muuttuneet?
Muuta Skotlantiin vaikka Glasgow
Unohda kaikki