Lue keskustelun säännöt.
Olin ollut pari viikkoa kuollut lapsi kehossani. Sitten tunsin kuolevani
16.06.2011 |
Olin ollut pari viikkoa kuollut lapsi kehossani ennen kuin synnytin sen ulos.
Olin kärsinyt kovista tuki- ja liikuntaelinongelmista ja kivuista jo vuosia. Kärsin kuulema tuntemuksista, joita on kidutetuilla ihmisillä.
Eräänä päivänä tunsin kuolevani. Kehoni ulkonevat osat muuttuivat aivan sinisiksi - kädet, jalat ja varpaat. Ne olivat jääkylmät. Minulle tuli hirveä ripuli enkä pystynyt syömään enkä juomaan mitään. Tunsin puhdistuvani.
Menin suihkuun. Panin valkoiset vaatteet päälleni. Nostin kaikki kynttiläjalkani makuuhuoneeseeni ja sytytin ne. Ne olivat todella kauniita.
Minulla oli niin kylmä, että panin vielä turkkinikin päälle. Vedin peitot korviin ja jäin odottamaan kuolemaani.
Nukahdin.
Aamulla kaikki oli kuin ennenkin.
Mikä tämä tämmöinen kokemus on? Osaako kukaan kertoa ja selittää?
Kommentit (7)
Mä en ymmärrä tosta sun tekstistäs yhtään mitään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sitten synnytin sen. Ja jonkin ajan kuluttua oli tämmöinen kokemus. Tosi vanha juttu jo, mutta en sitä tietenkään voi unohtaa. Jos lapsi olisi elänyt niin se olisi jo aikuinen.
Miten aamulääkkeet nyt siis liittyvät tähän? Täh!
mutta älä ikinä mene nukkumaan kynttilöiden palaessa!!
Onhan se tietysti kiva, että nostat ketjun kommentillasi, mutta olisit voinut kirjoittaa vain "up".
ja pystyit elämään sen surun kanssa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mutta taisin laittaa radionkin päälle. Taisin makoilla siellä sängyssä radiota kuunnellen ja kynttilöitä ihastellen kunnes menin panemaan sen turkin päälle. Sitten sammutin kynttilät ja radion. Siis en tietenkään sitä kynttilänjalkaa polttanut, vaan niitä siinä olevia kynttilöitä.
Ja sitten menin sänkyyn ja nukahdin.
Ei tässä olla ihan sekoja!
kohdussani puolitoista viikkoa, eikä minulla ollut tuollaisia tuntemuksia. Veikkaan, että olivat henkisestä stressistä johtuvia sinulla. Tiesitkö, että lapsi oli kuollut?