Kolme vuotta yritystä takana, ei tietoakaan toisesta lapsesta :(

siitä yhdestä. Kaikki ei saa sitäkään.

Onpas taas empatiaa oikein tyrkyllä täällä... valitettavasti se ei poista lapsen kaipuuta jos onnistuu jollain keinoilla saada sen ensimmäisen, sama suru se on toisenkin kohdalla :(

Ap:lle tsempit ja tosiaan tutkimuksiin/hoitoihin jos ette jo ole

just, ja kohta surraan kolmatta, sitten neljättä..

haaveillut jostain (ihan sama mistä, toisesta lapsesta, kolmannesta, uudesta talosta, koirasta, harrastuksesta, työpaikasta) pitkään ja sitten sitä ei saakaan.



Mutta ehkä ne ajatukset pitäisi sitten vaan siirtää johonkin muuhun. Elämässä on kuitenkin paljon muutakin hyvää, mistä saa iloa. Voi kestää hetken, ennenkuin saa ne ajatukset suunnattua johonkin uuteen ja hyväksyy sen, ettei nyt saanutkaan mitä oli halunnut, mutta sitten pikkuhiljaa löytää varmasti jotain muuta joka edes jonkin verran paikkaa sitä koloa, jonka toteutumaton haave jätti.



Ja tosiaan, ei ole tarkoitus kuulostaa tylyltä, mutta ihmiset yleensä eivät osaa oikein arvostaa sitä mitä heillä jo on, vaan kuvittelevat että olisivat onnellisia SITTEN kun heillä olisi vielä yksi tällainen tai vielä tuo yks juttu tai vielä jotain... Pitäisi kuitenkin oppia arvostamaan ja iloita kiitollisuudella siitä, mikä jo on :)

Maailma kiittää, kun tähän jätätte.

kai olette tutkimuksiin hakeutuneet?

Siis molemmat! Kipaiskaapa terveyskaupassa ja omat pullot molemmille:) Kuulin vaan yhden jutun!

Esikoinen sai alkunsa ns. kertalaakista mutta toinen ei sitten näytä tulevan millään... Elokuussa lähdetään tutkimuksiin, jos ei ihmettä tässä kesällä tapahdu.

täällä, eniten sitä toista lasta kuitenkin kaipaa meidän esikoinen ja sydäntä särkee kun hän ei saa sisarrusta.

miksi luulet, etten olisi onnellinen tai kiitollinen tai arvostaisi sitä, mitä minulla on?

- sekundäärisesti lapseton

Ja tosiaan, ei ole tarkoitus kuulostaa tylyltä, mutta ihmiset yleensä eivät osaa oikein arvostaa sitä mitä heillä jo on, vaan kuvittelevat että olisivat onnellisia SITTEN kun heillä olisi vielä yksi tällainen tai vielä tuo yks juttu tai vielä jotain... Pitäisi kuitenkin oppia arvostamaan ja iloita kiitollisuudella siitä, mikä jo on :)

täällä, eniten sitä toista lasta kuitenkin kaipaa meidän esikoinen ja sydäntä särkee kun hän ei saa sisarrusta.

tuo 5-vuotias eilenkin aamulla taas kerran kyseli, miksei hänellä voi olla siskoa tai veljeä.. :/

sitten kun saa sellaisen, sanoo ettei haluakkaan sitä, sellaisia ne lapset on :D



Mutta oikeessa ootte, kyllä sisarus on lapselle rikkaus.

miksi luulet, etten olisi onnellinen tai kiitollinen tai arvostaisi sitä, mitä minulla on?

- sekundäärisesti lapseton

Ja tosiaan, ei ole tarkoitus kuulostaa tylyltä, mutta ihmiset yleensä eivät osaa oikein arvostaa sitä mitä heillä jo on, vaan kuvittelevat että olisivat onnellisia SITTEN kun heillä olisi vielä yksi tällainen tai vielä tuo yks juttu tai vielä jotain... Pitäisi kuitenkin oppia arvostamaan ja iloita kiitollisuudella siitä, mikä jo on :)

mutta olen kuullut monia tarinoita (ja nähnyt) että toisilla se elämä ja ajatukset alkavat suuressa määrin pyöriä sen asian ympärillä, mikä PUUTTUU, ja sitä surraan niin paljon, ettei muisteta olla iloisia siitä mitä jo on ja keskittyä siihen olevaan, sen olemattoman sijaan.

Tokihan siis saa surra sitä ettei toive esim. toisesta lapsesta toteudu, mutta kunhan muistaa sitten yrittää päästä surusta yli ja oppia nauttimaan siitä rikkaudesta mikä jo on, ja asennoitua niin että se _riittää_.

Ja se oli kauheaa. Muut lapset olivat jo vähän isompia ja ajatus siitä että tässä tämä nyt oli, ei koskaan enää:( Toisen keskenmenon jälkeen kyllä se ajatus oli mielessä ihan koko ajan. Ekaa tehtiin pidempään, myös kolmatta.

Ymmärrän kyllä miltä totaalilapsettomista tuntuu, en vaan ymmärrä miten he kestävät sitä ja pysyvät järjissään:(

Jollekin se haaveiden perhe on yksilapsinen, jollekin useampilapsinen. Se tunne on kuitenkin periaatteessa sama, totaalilapsettomalla vaan voimakkaampi, ei ne lapset ole mitään hyödykkeitä tyyliin jos sulla on polkupyörä et tarvii enää toista... vaan jokainen lapsi on uusi ihminen, uusi ihmissuhde, ei vaan lapsi vaan joku päivä aikuinen.

siitä yhdestä. Kaikki ei saa sitäkään.

Onpas taas empatiaa oikein tyrkyllä täällä... valitettavasti se ei poista lapsen kaipuuta jos onnistuu jollain keinoilla saada sen ensimmäisen, sama suru se on toisenkin kohdalla :(

Ap:lle tsempit ja tosiaan tutkimuksiin/hoitoihin jos ette jo ole

just, ja kohta surraan kolmatta, sitten neljättä..

Ja tee maailmalle palvelus, adoptoi hedelmöityshoitojen sijaan.

Ymmärrän kyllä miltä totaalilapsettomista tuntuu, en vaan ymmärrä miten he kestävät sitä ja pysyvät järjissään:(

Et todellakaan ymmärrä!

7 v meni yhteensä hoidoissa.

Jos et ole vielä tässä vaiheessa mennyt hoitoihin, lopeta ruikuttaminen ja TEE JOTAIN !!!

siitä yhdestä. Kaikki ei saa sitäkään.

ette jo ole käyneet tutkimuksissa, niin kipin kapin gynelle!

siitä yhdestä. Kaikki ei saa sitäkään.

Onpas taas empatiaa oikein tyrkyllä täällä... valitettavasti se ei poista lapsen kaipuuta jos onnistuu jollain keinoilla saada sen ensimmäisen, sama suru se on toisenkin kohdalla :(

Ap:lle tsempit ja tosiaan tutkimuksiin/hoitoihin jos ette jo ole