Pitääkö joku oikeasti puheista ja miksi sellainen on pakko pitää lähes joka tilaisuudessa?
Sitä olen tässä ihmetellyt, että olipa melkein tilaisuus kuin tilaisuus, töissä tai yksityiselämässä, niin jonkun -yleensä useampien- on joku ihmeen pakko päästä pitämään siellä puhe. Toki välillä, etenkin työtapahtumissa, siinä puheessa kerrotaan jotain oleellista ja kuulijan kannalta tärkeää tietoa, ja samoin välillä myös vaikka juhlissa jokin juhlan tapahtumat ja aikataulut ja muut vastaavat asiat.
Ja välillä -tosin hyvin harvoin- saa kuullakseen todella hyvää puhujaa, joka osaa puhua todella kiinnostavasti, mutta valitettavasti puheet ovat useimmiten lähinnä mahdollisimman pitkäveteistä jaarittelua, jonka aikana kuulijat lähinnä peittelevät haukotuksiaan.
Mutta ilmeisesti jotkut sitten puheista pitävät, kun kerran sellainen (tai useampi) tuntuu olevan lähes välttämätön ohjelmanumero
Aikoinaan oli meidän kunnassa pikku virkamies, joka innosta puhkuen piti höpötyspuheita. Hänellä oli käteen liimattuna muutama keltainen muistilappu, johon oli huonolla käsialalla kirjoittanut muistiinpanoja. Sitten (juhla)puhe oli sitä, että hän yritti kaksiteholaseillaan lukea omia sepustuksiaan ja päivitteli ääneen, että mitäköhän minä olen kirjoittanut. Voi sitä myötähäpeän määrää.