Kuka tietää miten varallisuuta (siitähän tulee sitten oikeaa rahaa) luodaan tyhjästä nykyaikana?

Tulin uteliaaksi.

alunperin ihan köyhistä oloista, ja nyt on sitten monta miljoonaa euroa erilaisissa sijoitusmuodoissa. Tekivät ensin vuosia töitä omalla alallaan, ei kovin korkeaa koulutusta vaativalla tuotantoalalla, sitten perustivat hyvällä uudehkolla liikeidealla yrityksen, tekivät aika monta vuotta kovaa työtä, ja yritys kasvoi menestyväksi. Myivät sen sitten pois.



Ei mitään ilmaista rahaa se ollut, vaati todella kovaa työtä ja henkilökohtaista riskiä, kovempaa työtä, mihin itse olisin valmis. Rohkeutta toteuttaa omia ideoita. Mutta valtio vei vain sen alle kolmanneksen veroina kun firma myytiin, joten tottakai rikastuminen mahdollista on.

Mun vanhemmat oli tosiköyhiä alimman "kastin" duunareita mutta niin vain säästivät asunnon Hesasta sekä kesämökin.



Samalla tavalla olen itse elänyt, ensin isolla korolla (16%) yksiöön jo parikymppisenä ja siitä vähitellen isompaan ja parempaan. Samalla omaisuus karttuu vaikka onkin seinissä kiinni.



Velkaa on edelleen vaikka olen jo 50+, työtä tehnyt 19v lähtien joka päivä ja joudun jatkamaan ties kuinka pitkään mutta joka penni on omasta selkänahasta raavittu.

Toimi ennenkin ja toimii nykyisinkin. Omalla työllä ei voi rikastua, mutta rahan kun pistää töihin voi itse nauttia elämästä.

Pistetään raha tekemään työtä. Toimi ennenkin ja toimii nykyisinkin. Omalla työllä ei voi rikastua, mutta rahan kun pistää töihin voi itse nauttia elämästä.

Lukee perustiedot ensin ja lainaa vaikka jostain pienen alkupääoman. Moni on alkanut näinkin ja hyvin on käynyt.

Pistetään raha tekemään työtä. Toimi ennenkin ja toimii nykyisinkin. Omalla työllä ei voi rikastua, mutta rahan kun pistää töihin voi itse nauttia elämästä.

Tai onhan niitä muitakin tapoja.

Ostan sillä lankakaupasta hyvät langat ja kudon käsityönä arvokkaan villapaidan, tumput, sukat, pipon ja kaulaliinan.



Koulutus ja taito minulla on jo, koska olen siis ne saanut perintönä joko sukulaisiltani tai jo hankituilla rahoilla muualta tai sitten olen autodidakti ja olen itse itseni kouluttanut tähän hommaan.



Sitten menen torille myymään tämän luomani vaatetuksen. Mitään torikojua minulla ei ole, vaan bongailen vain ohikulkevia ihmisiä, joille nämä näyttävät sopivan tai joilla voisi olla perheenjäseniä, joille luomukseni sopivat.



Sitten saan yhden asiakkaan. Muita kustannuksia minulla ei ollut kuin lanka. Ihan kotona teen tämän homman, vaikka minulla on vain pieni, yhden huoneen asunto. Seuraavalla kerralla kun menen torille saankin kuulla, että ihan torilla myymisestä pitää maksaa pieni maksu. Saan sen maksettua myymästäni tavarastani saamastani rahasta.



Tässä nuori koulutyttö yksityisyrittää ja saa ainakin yhden päivän palkan myymällä tavaransa. Myöhemmin hän voisi laajentaa toimintansa suureksi businekseksi, koska hänellä on unelmia, jotka ovat ihan realistisia.



Mutta nykyaikana tämä ei enää käy, koska ei voi mennä jollekin omalle torille myymään, kun markkinat ovatkin siirtyneet jonnekin tosi kauas. Ja ne markkinat ovat jo globaalit. Siellä jossain, jossain kaukaisessa maassa joku tekee näes ihan saman, mutta ostaa langat halvemmalla ja myy työnsä halvemmalla. Ja tytön asiakkaat ostavatkin tarvitsemansa vaatteet häneltä. Ja halpaa on, vaikka tuo muukalainen käyttää jotain välittäjää ja roudannut tavaransa tänne saakka jostain kaukaisilta mailta.



Ja näin nuori suomityttö istuu toimettomana jossakin nurkassa eikä hänellä ole rahaa ostaa lapselleen edes ruokaa. Olisipa joku mummo ja vaari, joilla olisi maatila, josta saisi perunoita, maitoa ja leipää ja missä voisi auttaa työnteossa ja missä voisi jopa asua. Vaatteet lapselleen suomityttö osaisi itsekin vielä tehdä - vai osaiskos enää?



Ja sitten nuori nykysuomityttö keksii, että jes, minäpäs alankin myymään tätä ihan ihteäni. Ja tämän tytön kohdalla se taisikin onnistua, mutta ei kaikkien kohdalla. Ja jes... suomityttö järjestää huorimisrahoilla itselleen korkeakoulututkinnon, mutta huomasikin sitten, että silläkään ei tee mitään, näes kun se ei ollut edes mikään ammatti. Mutta koulutettu suomityttö alkaa saada vähän ehkä tasokkaampia asiakkaita kunnes huomaakin, että nyt hän on jo vanha ja lihonut rumaksi ja kukaan ei häntä enää halua edes pikapanoon.



Mitäs hän sitten tekee? Hän laittaa lehteen ilmoituksen ja pääsee maalle maatilalle hoitamaan vanhaa vaaria ja mummoa. Eräänä päivänä nämä kuolevat ja suomityttö jääkin sinne onnellisena hoitamaan tilaa. Ja hän tajuaa, että tämä tilanhoito on parasta mitä voi maailmassa olla.



Kunnes eräänä päivänä ovelle ilmestyy tiukkapipoinen globalisaation ja valtion virkamies ja sanoo, että pellot on laitettava pakettiin ja eläimet vietävä teurastamoon. Eikä, sanoo suomityttö! Nyt minä lähden sotaan teitä vastaan! Ja niin syttyi kamala sota ja sitä kesti kauan. Mutta siltä matkalta suomityttö ei sitten enää koskaan palannut, sillä hän kuoli sinne sotaan tuntemattomana sotilaana.



Ja eräänä päivänä suomitytön tilalle ilmestyi muukalaisia kaukaisista maista. He olivat rikkaita. Ja he jäivät asumaan suomitytön taloon. Ja HE elivät onnellisina elämänsä loppuun saakka.



Ja näin kävi yhä useammalle suomitytölle ja -pojalle. Ja sitten eräänä päivänä koko Suomea ei enää ollut!



Sen pituinen se!



Kannattaako ryhtyä yrittäjäksi ja nyhjästä tyhjästä?



Jotain pientä tukirahaa lankojen ostoon voisi joku varakas antaakin, mutta ei muuta!

Jokamies rikastuu kun asuntojen hinnat tietyillä alueilla nousevat! Muut olette tyhmiä kun ette tätä muka tee! Höh, yhtenä päivänä voi tulla romahdus ja kukaan ei osta asuntoa sillä hinnalla mitä pyydät. Siinä sitten istut velkojesi kanssa kusessa lopun elämää.



Tätä ei hyväksytä todelliseksi tyhjästä nyhjäsemiseksi, varakkuuden luomiseksi. Tämä on humpuukia!



Lukekaa kirjoista! No, lukekaa, lukekaa - mitä muka opitte? Antamaan neuvoja toisille, ette itse nyhjäsemään tyhjästä!

alunperin ihan köyhistä oloista, ja nyt on sitten monta miljoonaa euroa erilaisissa sijoitusmuodoissa. Tekivät ensin vuosia töitä omalla alallaan, ei kovin korkeaa koulutusta vaativalla tuotantoalalla, sitten perustivat hyvällä uudehkolla liikeidealla yrityksen, tekivät aika monta vuotta kovaa työtä, ja yritys kasvoi menestyväksi. Myivät sen sitten pois.

Ei mitään ilmaista rahaa se ollut, vaati todella kovaa työtä ja henkilökohtaista riskiä, kovempaa työtä, mihin itse olisin valmis. Rohkeutta toteuttaa omia ideoita. Mutta valtio vei vain sen alle kolmanneksen veroina kun firma myytiin, joten tottakai rikastuminen mahdollista on.

Jep, tässä vastauksessa tuli esille kaksi TODELLA tärkeää pointtia: ole valmis kovaan työntekoon JA ottamaan suuriakin riskejä. Esimerkiksi noin teoriassa vaikka jonkin perusravintolan omistava voi luoda itselleen suurenkin omaisuuden, jos onnistuu perustamaan ravintolansa hyvään paikkaan, saa bisneksensä kasvamaan ja uskaltaa vielä laajentaa sitä. Tämä tietysti vaatii kaukonäköisyyttä ja hyvää bisnesvainua, taitoa iskeä oikeaan rakoon ja todellista halua tehdä töitä sekä todellista tietämystä alasta.

Tavallisessa palkkatyössä on aika lailla mahdotonta rikastua, mutta jos uskaltaa perustaa oman yrityksen ja ottaa riskejä, niin saattaa saada enemmän omaisuutta kasaan. Tai sitten ei.

Tavalliselle pulliaiselle hyvä ja suht turvallinen keino sijoittaa ovat sijoitusasunnot. Ostaa ensin yhden, pistää vuokralaisen maksamaan lainan ja sitten myöhemmin, kun rahatilanne antaa myöten, ostaa vaikka vielä toisen ja kolmannenkin. Tässäkin on väliä sillä, mistä asuntoja ostaa. Helsingissä pienet yksiöt ovat mainio sijoitus, muusta Suomesta en niin tiedä.

asuntosijoittajaksi kuin yrittäjäksikään. Kummallakaan ei pärjää suomessa.

mä olin kakskymppisenä persaukinen vuokralla ja verovelat ulosotossa, tosin luottotiedot tallessa kun hoidin velkojani, sitten tapasin tulevan mieheni, joka oli samoin persaukinen. Saatiin töitä ja tehtiin ylitöitä. Ostettiin -96 asunto juuri oikeaan aikaan, ja vähän ajan päästä hirsitalo kesämökiksi. Hintakehitys on suosinut meitä, ja velkojen ja verojen jälkeen meille jäi keväällä kaupoista käteen 240000 euroa. Sen lisäksi olen saanut perinnöksi sukutalon ja selvää rahaa, ja lisää tulee, koska olen kahden jakamattoman ja melko varakkaan kuolinpesän jäsen.



Perinnöt ovat tehneet ukkini ja vanhempani ihan samalla menetelmällä, työllä, jota on tehty velan maksun eteen. Ja täysin tyhjästä hekin aloittivat, ukkini sai Karjalasta mukaansa vain venäläistä sotavangin korppua, lasisilmän ja timpurin taidot.



Kysyin kerran ukilta, kun istuimme hänen talonsa keinussa, että olisitkos uskonut silloin, kun kävelit 80 km tien laitaa rääsyissäsi perhettäsi etsien, että sinulla kerran on iso talo, iso piha, lihava pankkitili ja uusi auto pihassa? "Vuan en!"

Sillä se on varmaan pötkinyt pitkälle, mutta nyt olisivat asiat toisin.



Ja ei tämä nyt mikään ihan oikea paikka ole tulla leveileen joillakin perinnöillä. Vähän muuta tänne olisi tarttettu. Ei se ole keino eikä mikään, jos rikastuu perinnöillä - sukutila ja selvää rahaa.



Kuule, munkin suku on tehnyt vaikka mitä, mutta ajatteles että noina aikoina kun sun ukkisi kulki rääsyissä joiltakin ihmisiltä tässä maailmassa pakkolunastettiin - tunnetko edes sanaa - kaikki mitä omistivat ja rahat tililtä myös. Ja sitten tuli sota-aikoja sota-aikojen perään. Kaikenlaista historiaa on, mutta täällä kysytään, että miten tyhjästä loisit jotain varallisuutta. Siis tyhjästä loisit!

Vai onkos tämä nykyaikana ihan maailman mahdottomin homma, vaikka koulutusta on ihan muillekin jakaa?

Tyhjästä ei kovin helposti rahaa saa jollei ole lotossa onni, mutta muuten Suomessa taitaa parheiten lyödä leiville yrittäminen (ei tietty suurimmalla osalla sekään, vain pienellä osalla) tai sitten sijoittaminen. Yleensä tuotot ja riskit kulkevat vielä käsi kädessä. Palkkatuloilla ei taida monikaan rikastua. Perimälläkin toki jotkut rikastuu.



Itse olen valinnut pitkän ja kapean leivän ja sijoittamisen - katsotaan ajan kanssa, että mitä tästä seuraa.

matkailuala pyörii pitkälle noin. Tunnen monia 'taviksia' jotka ostaneet asuntoja matkailukeskuksista, laittaneet kuntoon, ostaneet lisää ja sitä rataa. Pitää tosin olla hieman enemmän vainua nykyään, koska kaikki alkaa olla jo sold out. Pitää tietää minne seuraava kylä putkahtaa.

Tavalliselle pulliaiselle hyvä ja suht turvallinen keino sijoittaa ovat sijoitusasunnot. Ostaa ensin yhden, pistää vuokralaisen maksamaan lainan ja sitten myöhemmin, kun rahatilanne antaa myöten, ostaa vaikka vielä toisen ja kolmannenkin. Tässäkin on väliä sillä, mistä asuntoja ostaa. Helsingissä pienet yksiöt ovat mainio sijoitus, muusta Suomesta en niin tiedä.

Sellaisen tempun joku / jotkut "alkuihmiset" ovat aikoinaan tehneet, silloinkin kun ei vielä ollut rahaa ja vaihtoon käytettiin oravannahkoja ja kun maata ei riittänyt jälkeläisille niin lähtivät vaeltamaan vähän kauemmas ja kaskeamaan uusia maita.

luennolla. Yrittäjyydestä hän painotti sitä että yritteliäs ihminen tekee rahaa vaikka mistä. Kyllä se asenne ja luovuus ratkaisee. Kaikilla niitä ei ole.

Jos osti vuonna 1990 sopivaan aikaan 5000 eurolla Nokian osakkeita ja myi ne sopivaan aikaan vuonna 2000, sai niistä yli 1100 000 euroa. Vaatii tietenkin uskomatonta onnea, että osaa ostaa ja myydä oikeaan aikaan. Tarvittava alkupääoma oli kuitenkin sellainen, että se oli tavallisenkin palkansaajan säästettävissä.



Toinen hyvällä onnella rikastunut ryhmä on henkilöt, jotka ovat olleet töissä oikeassa paikassa oikeaan aikaan, ja ovat sitten päässeet nauttimaan optioiden tuomista muhkeista voitoista. Vaatii toki jo kohtuullisen koulutuksen, että pääsee tällaiseen asemaan, mutta tiedän kyllä ihan tavallisia diplomi-insinöörejä, jotka ovat rikastuneet tällä tavoin.



Kolmas ryhmä ovat sitten yrittäjät, jotka ovat rikastuneet, kun ovat keksineet hyvän liikeidean. Tiedän ihan kansakoulupohjalta ilman perittyjä rahoja yrittäjäksi lähteneen miehen, joka aloitti valmistamalla jotain letkunpuristimia, -liittimiä tai vastaavia omassa autotallissaan. Siinä hän huomasi, että maailmassa ei ole markkinoilla laitteita, joilla voisi näitä tuotteita kätevästi valmistaa. Hän suunnitteli sopivan laitteen, rupesi valmistamaan ja markkinoimaan sitä, ja kohosi vähitellen markkinajohtajaksi maailmalla näissä laitteissa. Laitettaan messuilla markkinoidessaan hän sitten haisteli tuulia, ja huomasi seuraavan laitteen, jotta kannattaisi ryhtyä valmistamaan. Vähitellen hän laajensi ja kun hän sitten vajaat 10 vuotta sitten myi yrityksensä kansainväliselle firmalle, olisi lehdissä mainittu verotettava myyntivoitto noin 95 miljoonaa euroa.



Jos onni ei ole myötä, voi säästää omasta palkastaan vähitellen. Tällä ei tietenkään pääse aikaisemmin mainittuihin lukuihin, mutta vähitellen kuitenkin kohtuulliseen varallisuuteen. Olen mieheni kanssa diplomi-insinööri. Palkkamme on ihan ammattikunnan keskitasoa tai vähän allekin, mutta koska olemme molemmat olleet töissä jo yli 25 vuotta, on se ehtinyt nousta tasolle, josta jää jotain säästöönkin. Tällä hetkellä nettopalkkamme ovat yhteensä vähän alle 7000 euroa. Kyllä siitä aina pari kolme tonnia kuussa jää säästöön, vaikka emme mitenkään pihistele. Ei sillä yhtäkkiä rikastu, mutta jos vuoden aikana tulee säästöjä noin 30 000 euroa, kertyy niistä muutaman vuoden aikana jo kohtuullinen potti. Asuntovelat on tietenkin jo maksettu, joten rahasäästöjen lisäksi varallisuutena on velaton omakotitalo pk-seudulla. Kaikki rahat ovat kuitenkin meidän itse ansaitsemianne ihan normaalissa DI:n palkkatyössä.

Ap:n kysymys on hölmö, koska eihän rahaa tehdä tyhjästä. Vain ahneet, laiskat ja lahjattomat ajattelevat, että joku on repinyt rahansa tyhjästä.



Ei näiden tän ketjun esimerkkienkään rahat ole mistään tyhjästä saatu, todellakaan. On ehkä lähdetty köyhyydestäkin, mutta ei se tarkoita, että olisi rahaa repäisty tyjästä. Rikastumiseen vaaditaan työtä ja järkeä. Usein myös hyvää onnea, koska kaikki ahkerat ja fiksut eivät suinkaan onnistu vaurastumaan mitenkään merkittävästi. Tietysti jotkut onnistuu rikastumaan rikollisilla tai puolirikollisilla keinoilla, mutta eiköhän se ole melkoisen harvinaista.