Mies, mitä ajattelisit, jos kuukausia sitten äkillisesti häipynyt deittinainen ottaisi uudelleen yhteyttä?

Ajattelisin, että nainen ei ole löytänyt parempaakaan ja on tullut katumapäälle.

Riippuisi sitten mielentilasta, että miten kyseisen ajatuksen jälkeen yhteydenottoon reagoisin.

Minä en ajattele.

Vierailija kirjoitti:

Ajattelisin, että nainen ei ole löytänyt parempaakaan ja on tullut katumapäälle.

Riippuisi sitten mielentilasta, että miten kyseisen ajatuksen jälkeen yhteydenottoon reagoisin.

Mun tapauksessa ei ole siitä edes kyse. En ole tässä välissä ollut kenenkään kanssa enkä edes etsinyt ketään.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ajattelisin, että nainen ei ole löytänyt parempaakaan ja on tullut katumapäälle.

Riippuisi sitten mielentilasta, että miten kyseisen ajatuksen jälkeen yhteydenottoon reagoisin.

Mun tapauksessa ei ole siitä edes kyse. En ole tässä välissä ollut kenenkään kanssa enkä edes etsinyt ketään.

Ap

Mutta ymmärtänet, että mies - olen itse toinen mies- saattaiso tuolla tavoin kokea; siis, että kyllä nyt kelpaa kun ei ole hetkellisesti parempaakaan tarjolla / mahd. saada.

Et uskalla?

Uskalsit suuttua ja jättää homman sikseen, mutta et uskalla ottaa yhteyttä. Eihän sinulla ole mitään menetettävää, koska olet irti.

Ole utelias. Ota yhteyttä. Pikkusen seikkailumieltä on hyvä olla.

Ole rehellinen.

Et oikeastaan menetä mitään. Voit voittaa itsesi. Uskallat ottaa riskin. Elämää tämä vaan on.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ajattelisin, että nainen ei ole löytänyt parempaakaan ja on tullut katumapäälle.

Riippuisi sitten mielentilasta, että miten kyseisen ajatuksen jälkeen yhteydenottoon reagoisin.

Mun tapauksessa ei ole siitä edes kyse. En ole tässä välissä ollut kenenkään kanssa enkä edes etsinyt ketään.

Ap

Juu, mutta se olisi miehenä minun ensimmäinen ajatukseni. Veikkaan, että naiset ajattelisivat samalla tavalla.

Jos nyt välttämättä haluat ottaa yhteyttä, niin kannattanee heti ensimmäisessä viestissä hieman selittää sitä radiohiljaisuutta. Ei toki tarvitse rähmällään madella. Älä ainakaa syyllistä millään tavalla, "kun sinä niin pahasti sitä ja tätä...". Kukaan ei halua sellaista viestiä saada.

Vierailija kirjoitti:

Et uskalla?

Uskalsit suuttua ja jättää homman sikseen, mutta et uskalla ottaa yhteyttä. Eihän sinulla ole mitään menetettävää, koska olet irti.

Ole utelias. Ota yhteyttä. Pikkusen seikkailumieltä on hyvä olla.

Ole rehellinen.

Et oikeastaan menetä mitään. Voit voittaa itsesi. Uskallat ottaa riskin. Elämää tämä vaan on.

Uskalsin, kun vaan raukkamaisesti poistin ja estin sanomatta mitään.

Ap 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ajattelisin, että nainen ei ole löytänyt parempaakaan ja on tullut katumapäälle.

Riippuisi sitten mielentilasta, että miten kyseisen ajatuksen jälkeen yhteydenottoon reagoisin.

Mun tapauksessa ei ole siitä edes kyse. En ole tässä välissä ollut kenenkään kanssa enkä edes etsinyt ketään.

Ap

Juu, mutta se olisi miehenä minun ensimmäinen ajatukseni. Veikkaan, että naiset ajattelisivat samalla tavalla.

Jos nyt välttämättä haluat ottaa yhteyttä, niin kannattanee heti ensimmäisessä viestissä hieman selittää sitä radiohiljaisuutta. Ei toki tarvitse rähmällään madella. Älä ainakaa syyllistä millään tavalla, "kun sinä niin pahasti sitä ja tätä...". Kukaan ei halua sellaista viestiä saada.

En ole syyllistämässä, kun mies ei oikeastaan tehnyt mitään väärää. Itse vaan aloin epävarmuuksissani sekoilla.

Ap

"En ole syyllistämässä, kun mies ei oikeastaan tehnyt mitään väärää. Itse vaan aloin epävarmuuksissani sekoilla.

Ap"

Kerro sitten tuo sille miehelle. Ehkä ymmärtää, ehkä ei. Kokeilemalla se selviää. 😗

Juna meni jo. 

Olen nainen, mutta melkoiset punaliput alkais liehua suutahtelevasta ja sitten taas yhteyttä ottavasta tyypistä. Olen pari tuollaista estänytkin, jotka ensin draamailevat tyhjästä jotain käsittämätöntä ja sitten ilmaantuvat takaisin. Toinen vaihtoehto on, että sinulla oli hyvä syy suuttua, eikä yhteyttä kannata siitä syystä ottaa. Eli kummasta on kyse? Oletko epävakaa sekopää vai lapanen, joka yhtäkkiä onkin valmis hyväksymaan mitä vain?

Joo sano tuo, että aloit sekoilla. Miehet tykkää epävakaista ja jännittävistä naisista, yhdistää kiihkeään seksiin nuo piirteet. 

Todennäköisesti kävisin laittamassa rojut ränniin ja sen jälkeen 100% ghostaus ja estot päälle.

Mies

Vierailija kirjoitti:

Joo sano tuo, että aloit sekoilla. Miehet tykkää epävakaista ja jännittävistä naisista, yhdistää kiihkeään seksiin nuo piirteet. 

Ei tykätä sekoilevista naisista, mutta se, että nainen itse ymmärtää sekoilleensa kertoo, että hänellä kuitenkin on jonkinlainen järkevä kosketus myös todellisuuteen.

Tee kuten parhaaksi koet. 👋

No eiköhän se mies ajattele, että olet vain munan perässä. Kevät ja hormoonit hyrrää.

Olen nainen, mutta vastaan silti. Näitä tapauksia tulee vastaan naisillekin. Ihan sama mikä selitys sieltä tulee, se on siinä vaiheessa myöhäistä. Automaattisesti oletan, että ensin on katseltu muuta tarjontaa ja minut jätetty vaihtopenkille odottamaan. Tämä on yleistä niiden miesten kanssa, jotka tulevat ensi kertaa deittipalveluun ja luulevat innoissaan, että kaikki ne naiset siellä odottaa vain häntä. Sitten aloitetaan keskustelu ja sitten toinen keskustelu ja taas uusi, kun kuvitellaan, että aina seuraava on vielä parempi. Muutama kuukausi realiteetteja ja sitten palataan häntä koipien välissä jatkamaan sitä ensimmäistä keskustelua, joka alkoikin vaikuttaa ihan hyvältä. Surkeinta on ne todella huonot selitykset.

Ei minua ainakaan kiinnosta mistä syystä toinen katosi. Eikä tuollainen epävarmuuksissa sekoileminen ole mikään hyvä selitys. En ainakaan itse viitsisi alkaa kokeilla, mitä sekopäistä se toinen seuraavaksi tekisi, epävarmuuksissaan.

Valinnoilla on seurauksensa. Anna olla ja ota opiksi.

Omakohtaloni on aina ollut joutua ns. friendzonelle. - Kerran eräs nainen myöhemmin kertoi ja tunnusti, että kyllä hän mieluummin olisi ollut minun kanssani jos olisi antanut tunteidensa valita mutta järkensä sanoi, että on parempi mennä parisuhteeseen tosien miehen kanssa, joka oli lupaava jääkiekkoilija ja omisti auton ja kivan kämpän. - Sanoin ymmärtäväni.Ehkä itsekin olsin tuolloin valinnut niinkuin hän valitsi. - Kukaoa sitä persaukisesta yliopisto-opiskelijasta...

Mutta ei minuta enää hänen tunnustuksensa kuultuani  ollsi hänen kumppaniksi, eikä vainsiksim että taloudellien asemansi oli tuossa vaiheessa kohonnut yli kymmenkertaiseksi kiekkoiljan ja hänen tasoonsa verrattuna. 

Koin, että olsiin ollut hänelle vain laastari, enkä ollut kiinnostunut laastarin osasta en edes salarakkaan tai niinkuin tullloin tuntui joutua naiselle terapeutiksi.  

Edelleen hän on kiekkoilijansa kanssa kimpassa. Toisinaan hän soittaa tai laittaa viestiä minulle edelleen vain ilm haluten vain puhua niin, että on joku kuuntelee.

Ajattelisin että hulluihin ei kannata tuhlata enempää aikaa mitä meni aikanaan hukkaan.

Juna meni jo. En ole kenellekään hätävara  paremman puutteessa.