Lue keskustelun säännöt.
Omana itsenään oleminen
26.03.2025 |
Onko todellakin niin, että mitä enemmän olet oma itsesi, sitä enemmän sua rakastetaan sekä myös vihataan?
Ahdistaa tällä hetkellä kun yhä useampi kaveri on katkaissut yhteydenpidon kokonaan Kesti aikansa kun löysin itseni ja uskalsin tehdä asioita, jotka tuntuu itsestäni oikealta. Olen luullut tehneeni oivalluksia elämästä, mutta nekin on joistakin vain näsäviisastelua. En jaksaisi muuttaa itseäni kun vihdoinkin olen tuntenut oloni hyväksi omassa itsessäni. Sit tulee helposti kommenttia muilta, että miksi teet noin ja teet väärin, anna mun näyttää miten tehdä oikein ja nipotusta saa kuulla hirveesti.
Ja sit on näitä ihmisiä, jotka ensin ovat kavereita ja kehuvat päästä varpaisiin, että olen ihana ja hauska, eikä mitään vihan merkkejä ilmassa, mutta lopulta sitten poistavat kavereista. Ja olen luullut, että välillämme on kaikki hyvin. Kai sit en oo kehunut heitä tarpeeksi.
Kai sitten yllättävätkin asiat voivat ärsyttää muita. Kai mulla sitten on edelleen ongelmia itseni kanssa kun otan nää näin raskaasti. Mut noiden kokemusten jälkeen tuntuu siltä, et voinko luottaa enää ihmisiin? Vai onko mussa vaan jotain sellaista vikaa et mun pitäis muuttua. Mitä jos mun nykyisetkin ystävät yhtäkkiä katkaisee välit? Luulin vaan, että nää paineet itsestäni ja persoonastani ovat ohi. Pitääkö todellisuudessa ihmisten kanssa stressata jokaista omaa liikettä, sanomista ja ilmettä? Vai onko näiden tunteiden takana nyt se, että annan muiden vaan määritellä liikaa itseäni? Luulin että olin voittanut jo nää epävarmuudet, mutta näköjää niiden kanssa pitää taas opetella elämään.
Kommentit (16)
Sun ystäväpiiri muuttuu sen myötä, kun sinä muutut.
Ne ketkä siihen jatkossa kuuluvat, ovat enemmän sitä mitä sinä olet.
Vedämme puoleemme sitä mitä itse olemme.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuulostaa siltä että edelleen mietit liikaa muiden mielipiteitä. Miksi tarvitsee olla koko ajan muiden seurassa? Keskity omiin asioihisi. Ei niitä muita tarvitse miellyttää.
Työstettävät asiat nousevat aina uudelleen eri näkökulmasta. Se ei tarkoita ettet menisi eteenpäin. Tutkaile että onko joku asia mitä et itsessäsi hyväksy ja mitä heijastat toisiin? Toiset ihmiset ovat myös peilejä meille. Eli jos koet että muut eivät arvosta ja lähtevät elämästäsi niin voisiko olla myös niin että olet keskittynyt aika paljon itseesi ja muut kokevat ettei sinua kiinnosta heidän asiat? Nämä ovat vain arvailuja, itse tiedät paremmin. Mutta jatka työtä itsesi kanssa. Kannattaa aina ennemmin hyväksyä itsensä kuin koettaa muuttua toisten mielen mukaiseksi.
En kyllä tunnista tuollaista ollenkaan. Mitä ne ihmiset jotka sua jostain moittii, sanoo? En osaa kuvitella. Jos et ole ilkeä ja mulkkero ihmisille, tai jotenkin tosi outo, niin ei kaverit niin vaan katko välejä. Toki se välien katkominenkin voidaan ymmärtää ihan eri tavalla, toisen mielestä ei ole vaan nähty aika pitkään aikaan ja toinen on olettanut että välit on nyt katkaistu kun toisesta ei ole hetkeen kuulunut.
"uskalsin tehdä asioita, jotka tuntuu itsestäni oikealta"
Anna esimerkki, mitä tämä voi olla?
Vierailija kirjoitti:
"uskalsin tehdä asioita, jotka tuntuu itsestäni oikealta"
Anna esimerkki, mitä tämä voi olla?
Itsellä tulee mieleen, omat mielipiteet. Uskaltaa tehdä asioita oman mielen mukaan siten, että ei tee niinku muut sanoo tai tekee. Jos on aiemmin pitäny vispilää oikeassa kädessä, koska kaikki tekee niin ja on oikein. Nyt sitte oman mielen mukaan vispaa vasemmalla kädellä. -eri
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
"uskalsin tehdä asioita, jotka tuntuu itsestäni oikealta"
Anna esimerkki, mitä tämä voi olla?
Tarkoitan, että olen tehnyt eri asioita omalla tavallani ja opetellut kuuntelemaan enemmän sydäntäni toisten miellyttämisen sijaan. Ja tää oppiläksy on edelleen kesken. Tuo jatkuva miellyttämisen halu on ollut mulle aika pitkään riesana. Mut en kuitenkaan oo ollu m*lkku muille, en ainakaan tahallaan. Nykyisin oon uskaltanut myöskin sanoo mielipiteeni eri asioihin. Ja oon ymmärtänyt sen, että voin tehdä itseäni koskevat päätökset rohkeasti kyselemättä muilta mielipidettä.
Olen myöskin ymmärtänyt sen, että olen introvertti ja nykyiset ystäväni arvostavat tarvettani olla yksin ja hiljaa. Jotkut vähemmän läheiset kaverit eivät taas sitä helposti ymmärrä.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"uskalsin tehdä asioita, jotka tuntuu itsestäni oikealta"
Anna esimerkki, mitä tämä voi olla?
Itsellä tulee mieleen, omat mielipiteet. Uskaltaa tehdä asioita oman mielen mukaan siten, että ei tee niinku muut sanoo tai tekee. Jos on aiemmin pitäny vispilää oikeassa kädessä, koska kaikki tekee niin ja on oikein. Nyt sitte oman mielen mukaan vispaa vasemmalla kädellä. -eri
Aikalailla näin! Käytän myöskin luovia ratkaisuja arjessa, joihin tota vasemmalla kädellä vispaamista oikean sijaan voi käyttää vertauskuvana :D
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En kyllä tunnista tuollaista ollenkaan. Mitä ne ihmiset jotka sua jostain moittii, sanoo? En osaa kuvitella. Jos et ole ilkeä ja mulkkero ihmisille, tai jotenkin tosi outo, niin ei kaverit niin vaan katko välejä. Toki se välien katkominenkin voidaan ymmärtää ihan eri tavalla, toisen mielestä ei ole vaan nähty aika pitkään aikaan ja toinen on olettanut että välit on nyt katkaistu kun toisesta ei ole hetkeen kuulunut.
No siis, en tiedä onko sitä oikeesti ees tarkoitettu moittimisena, mutta itsestäni ainakin siltä on tuntunut. Esim. Kämppäni sotkuisuutta ja pöytävalintaani on arvosteltu, tapaani selittää asioita on sanottu huonoksi (en näillä aivoilla kykene aina parempaan ja parhaani oon tehnyt siinäkin) ja myös joitain luovia ratkaisujani on pidetty kummallisina ja on tultu kertomaan, miten ne kuuluis oikeesti tehä. Ihan ku ne luulis etten tietäis tai osais. Joskus vaan haluaa kokeilla lähestyä asioita eri näkökulmista, koska miks ei.
Ap
No neei, joita olet miellyttänyt, etsivät uudet pompotettavat. Ja sinä löydät uudet, tasa-arvoiset ystävät.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En kyllä tunnista tuollaista ollenkaan. Mitä ne ihmiset jotka sua jostain moittii, sanoo? En osaa kuvitella. Jos et ole ilkeä ja mulkkero ihmisille, tai jotenkin tosi outo, niin ei kaverit niin vaan katko välejä. Toki se välien katkominenkin voidaan ymmärtää ihan eri tavalla, toisen mielestä ei ole vaan nähty aika pitkään aikaan ja toinen on olettanut että välit on nyt katkaistu kun toisesta ei ole hetkeen kuulunut.
No siis, en tiedä onko sitä oikeesti ees tarkoitettu moittimisena, mutta itsestäni ainakin siltä on tuntunut. Esim. Kämppäni sotkuisuutta ja pöytävalintaani on arvosteltu, tapaani selittää asioita on sanottu huonoksi (en näillä aivoilla kykene aina parempaan ja parhaani oon tehnyt siinäkin) ja myös joitain luovia ratkaisujani on pidetty kummallisina ja on tultu kertomaan, miten ne kuuluis oikeesti tehä. Ihan ku ne luulis etten tietäis tai osais. Joskus vaan haluaa
Eiköhän ne ystävät katko välejä siksi, että olet yltiöherkkis joka kestää vain yhteneväisiä mielipiteitä ja ottaa kaiken arvosteluna.
Ei voi johtua minun herkkähipiäisyydestä, koska noissa tilanteissa oon vaan hiljaa ja korkeintaan nyökkään tai myötäilen. En tuo niitä tunteita ulos ja esitän kaiken olevan hyvin, vaikka sisällä kuohuaa. Nuorempana toin niitä tunteita esille enemmän. Silloin oli eri porukka ja nykyään uusissa porukoissa osaan hillitä itseni enkä edes kehtaa sanoa takaisin mitään. En halua tuoda sitä ärsyttävää marttyyripuolta heidän nähtäville. Mua lähinnä hävettäis alkaa itkemään tai raivoamaan asian takia kaikkien edessä. Mutta voihan sekin olla, että en osaa hallita tunteiden vallassa mikroilmeitäni ja niiden kautta loukkaantumiseni huomataan.
Eriävät mielipiteet saa ärsyttää, tunteita saa tuntea, niitä on vaikea olla tuntematta, mutta se on eri juttu, miten niitä tuo esiin ja miten niitä käsittelee. Ei sekään oo hyvä juttu, että niitä kätkee sisälleen. Omia rajoja pitäis kuitenkin osata vetää. Mutta näissä tilanteissa se on vielä vaikeaa, koska sit se itku varmasti tulee. Tuntuu paremmalta olla vain hiljaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olipa ihana ketju kerrankin!
😍
🥰
💋
L i s ä ä t ä t ä .
Muutos luo usein vastarintaa, ehkäpä ystävät ovat tottuneet sinuun tietynlaisena ja kokevat uhkana muutoksesi.
Tämä ei aina tarkoita sitä, että välit menevät poikki. Joskus niin käy, jos ystävä ei hyväksy sinussa tapahtuvaa kasvua, omien heikkouksiensa vuoksi.
Joskus joku saattaa myös sanoa, että: vitsi, mä olen ylpeä susta, kun huomaa muutoksen ja osaa arvostaa sitä. Tämä on kyllä harvinaisempaa, mutta niinkin voi käydä.
Luottamustaan ei kannata koskaan asettaa ihmisiin, vaan ainoastaan Jumalaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"uskalsin tehdä asioita, jotka tuntuu itsestäni oikealta"
Anna esimerkki, mitä tämä voi olla?
Tarkoitan, että olen tehnyt eri asioita omalla tavallani ja opetellut kuuntelemaan enemmän sydäntäni toisten miellyttämisen sijaan. Ja tää oppiläksy on edelleen kesken. Tuo jatkuva miellyttämisen halu on ollut mulle aika pitkään riesana. Mut en kuitenkaan oo ollu m*lkku muille, en ainakaan tahallaan. Nykyisin oon uskaltanut myöskin sanoo mielipiteeni eri asioihin. Ja oon ymmärtänyt sen, että voin tehdä itseäni koskevat päätökset rohkeasti kyselemättä muilta mielipidettä.
Olen myöskin ymmärtänyt sen, että olen introvertti ja nykyiset ystäväni arvostavat tarvettani olla yksin ja hiljaa. Jotkut vähemmän läheiset kaverit eivät taas sitä helposti ymmärrä.Ap
Introverttiyden ymmärtäminen on tärkeää itsetuntemuksen kannalta koska silloin ymmärtää sen oman tilan ja ajan tarpeen eikä yritä väkisin mukautua ekstroverttien rytmiin 🤗🦔
Tuo kuulostaa ehkä vähän pahalta, että sisälläsi kuohuaa tunteet. Vaikka et siis näytä sitä muille, mutta kuten itsekin sanoit että ehkä se voi näkyä kuitenkin ulospäin vaikka et itse tiedostaisi. Joistakin sen vaan huomaa niin selkeästi kun loukkaantuvat vaikka he varmaan luulee ettei muut huomaisi. Kun juuri yrittää olla normaalisti mutta esim ääni menee kireäksi ja ilme vakavoituu. Melkein voi aistia sen ilmapiirin muutoksen. Vahvat tuntemukset kun tuppaa näkymään ulospäin.
Mulla on samankaltaisia kokemuksia.
Olemalla oma itseni en ole saanut aikaan oikein mitään merkittävää tai edes mainitsemisen arvoista. Ihmissuhteissa olen yrittänyt olla aloitteellinen saamatta juuri mitään takaisin.
Joskus on joku ottanut yhteyttä vaikka ei olla oltu tekemisissä vuosiin koska aloitteellisuus on ollut vain minun suunnaltani silloin ja olen sitten vain antanut olla.
Mitään pysyvää on todella vaikea yrittää saada aikaiseksi nykyisin.