Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Kuinka pitkään sureville omaisille
07.06.2011 |
on tapana antaa sururauhaa, eli kuinka kauan menee että kukaan uskaltaa ottaa minuun yhteyttä sen jälkeen kun osanottopuhelut käytiin? On niin omituista kuin Facebookissa ei tapahdu mitään, kukaan ei kirjoita sähköpostia, kukaan ei soita... On ihan omituinen olo epämääräisen tyhjyyden keskellä, mutta toisaalta en tahtoisi olla yksin ollenkaan. Enkä puhua vain tulevista hautajaisista. Voi kun.. voi kun joku tulisi vaikka tekemään pihatöitä kaverikseni. Tahtoisin seuraa. Pelkään ihan kauheasti sitä, että alkaa itkettää yksin eikä siitä tule loppua sitten.
Kommentit (2)
Onpa ikävää, että ihmiset karttavat sinua :(
Olen huomannut, että suru koetaan niin ahdistavana, että ei uskalleta ottaa yhteyttä. Ihmiset pelkäävät "mitä minä osaan sille sanoa" - vaikka se ei ole ollenkaan ydinkysymys. Tärkeintä olisi tarjota läsnäoloa, välittämistä, vaikka kahvin juomista yhdessä.
Jos vaan mitenkään jaksat, soita ihmisillesi ja sano suoraan, että koet jääneesi nyt yksin.
Jos et pysty siihen, voit esimerkiksi hakeutua oman seurakuntasi diakoniatyöntekijän kanssa jakamaan suruasi. Monilla paikoilla diakoniatyö järjestää myös sururyhmiä, joista voisit saada tietoa. (Niihin tosin suositellaan vasta, kun kuolemasta on puoli vuotta - vuosi). Älä jää yksin. Sureva kaipaa jakamista! Yleensä moni kokee tarvetta puhua kuolemaan ja vainajiin liittyvistä asioista yhä uudelleen ja uudelleen. Jos omaiset tästä väsyvät, ulkopuolinen jaksaa kuunnella!
Toivotan voimia sinulle surun matkallasi. Koeta hyväksyä se osaksi elämääsi, ei vain välivaiheena vaan yhtenä elämään kuuluvana, tärkeänä osana.
terv diakoni Meiju
Tikkurilan seurakunta
Vantaan seurakunnat
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Alue: Aihe vapaa
tää on aika kakspiippunen juttu. ystäväni mies kuoli. menin kuoleman jälkeen auttamaan naista kotiaskareissa, lastenhoidossa ja jälkeenpäin hän kiitti hirveästi apuani. otin riskin menemällä hänen luoksensa silläkin uhalla, että minut käännytetään ovelta pois. itse olen aika avoin ja näytän tunteeni, mutta ympärilläni on paljon ihmisiä, jotka arkailevat tunteidensa näyttämistä. sun kannattaa itse ottaa yhteyttä ihmisiin :)