Minulla on hirvittävän huono itsetunto..

Se vaatii harjoittelua tai terapiaa. Tiedä, minulla on myös.

ap

Siinä on tietyt kriteerit. Joillakin pitää maksaa. Jos on parempi koulutus terapeutilla niin saa täyden korvauksen. en tarkkaa osaa sanoa. Soita kuntasi yksityiseen sektoriin ja ota selvää.



Itse kokeeneena voin suositella, mutta se voi olla pitkä rupeama. Riippuu tapauksesta. Mutta monesti, niin monesti olin kuin uudesti syntynyt. Ihan vaan rehellisesti puhumalla.:D

Onko huono it vaivannut aina?

enemmän ja vähemmän. Minulla jäi aikoinaan koulut käymättä ( olen käynyt ne pakaolliset) koska en kyennyt menemään luokkaan koska siellä oli tuntemattomia ihmisiä. Kaikki huomasi että olen kamalan jännittynyt, ja minua kiusattiin siitä. Kiusattiin myös työpaikalla.

Pääsin silloin terapiaan mutten kyennyt avautumaan sielläkään ja se jäi sitten kesken.

Olin aika pahasti traumatisoitunut.



Siinä mielessä nyt on paremmin että voin olla töissä ja töissä siis tunnen oloni normaaliksi.

Osaan myös puhua ihmisten kanssa, ennen en osannut.



ap

kuin mulla.



ap

ap

terapia+oma paikkakunta, niin luulis löytyvän

monilla ihmisillä on aivan yhtä huono itsetunto. Tuskin sitä sinustakaan pahemmin päälle päin näkee. Kelalta voit saada tukea terapiaan, tai sitten maksaa itse kokonaan, mutta kannattaa kyllä mennä koska ongelmasi ovat "helposti" ratkaistavissa.

missä olet hyvä?

aika ankeaa

missä olet hyvä?

itsetunto niin ei koe olevansa hyvä missään. Tai jos on hyvä jossain, niin asia on omasta mielestä mitätön ja muut on silti siinäkin paljon parempia.

ole ainut.

tsemiä! emmä oikeen muuta osaa sanoa,ku omakin lehmä on ojassa..

ei ole oleellista mitä todellisuudessa on. Nimenomaan itsensä vertaaminen muihin pitää opetella pois. Aina on joku joka on sinua taitavampi, viisaampi ja kauniimpi. Miksi se ei murskaa kaikkia ihmisiä? Siksi, että heillä on omanarvontunto.

Kokonaan korvattavaa terapiaa yksityisellä ei ole. Sen sijaan psykiatrian poliklinikoilla ym julkisella puolella voi käydä ilmaiseksi esim psykologilla, jos on sairaus, joka vaatii pidempää hoitoa. Lievällä masennuksella ei terapiaan tai pitkäaikaiseen hoitoon pääse kuin ehkä terveysaseman kautta.



Kelan korvaamaan terapiaan pääsee vain, jos terapian katsotaan "parantavan" sinut tai pitävän sinut joko työ-, tai opiskelukuntoisena. Diagnooseja joilla terapiaan pääseee ovat esim kaksisuuntainen mielialahäiriö tai vakava masennus.



Puhumaan voi lähteä esim vertaistukiryhmään, myös niistä on suuri apu! Googleta Suomen mielenterveysseura, ja katso onko lähelläsi tukiryhmiä. Myös netissä on keskusteluryhmiä.



Itselläni on tilanne se, että olen nyt 40-vuotiaana ollut 2 vuotta sairaseläkkeellä. Aloitin työt 17-vuotiaana, ja olen opiskellut työn ohessa, myös korkeakoulussa. Kolme lasta, toista kertaa naimisissa. En juo, en polta. Mutta olen masentunut, ja koen olevani täydellisesti epäonnistunut. En pysty enää tekemään edes töitä, tosin eläke on määräaikainen, ja voin ehkä palata vakituiseen työhöni vielä. Olen lihava, ruma, onneton sosiaalisissa suhteissa. Vaikka miten siivoan, kotini on aina likainen. Vaikka minulla on siistit vaatteet ja olen meikannut, olen täysin räjähtäneen näköinen. Sain laihdutettua 10 kiloa, mutta koska yhä edelleen on ylipainoa, kaikki katsovat minua, miten kehtaan liikkua julkisilla paikoilla. Leikin, laulan, askartelen, ulkoilen lasten kanssa, mutta olen laiska äiti. Mies ei taatusti enää rakasta minua. Pihamme on laitettu, mutta kaikki ohikulkijat katsovat, miten en ole kitkenyt rikkaruohoja rinteestä. En kerro facebookissa mitään elämästäni, koska häpeän itseäni. Kaikki vanhat tuttuni ja ystäväni ovat menestyneitä, hoikkia ja kauniita, vain minä olen kotona ja säälin itseäni. Meillä ei ikinä käy vieraita, kun en kutsu ketään, ja kukaan ei enää pidä minuun yhteyttä. Olen kotona, kun en muuhun pysty. Hoidan kodin, raha-asiat, lapset, mutta olen kaikessa onneton.



Lista on loputon. Vaikka miten täydellisesti teen asiat, olen maailman surkein kaikessa. Häpeän itseäni kaikessa.



Mutta vielä joskus masennus helpottaa!

esimerkiksi hymy on suuri tekijä joka pikkuhiljaa itsekseen alkaa keräämään ítseluottamusta. Hymyile vaikka aluksi ihan kun käyt vaikka ruokakaupassa tai lääkärissä ja tervehdi iloisesti.



Käy vaikka kampaajalla tai osta muutama uusi vaate/kengät/mekko, tekee varmasti hyvää hetkeksi itsetunnolle ja se on vaan askel ylöspäin!



yksi mikä ainakin minua piristää on matka miehen ja lapsen kanssa välillä ihan ex-tempore esim. Kylpylään, korkeasaareen tai tallinaan päiväristeilylle (joskus jopa kauemmaksi ulkomaille ollaan lähdetty tyyliin viikon varoitusajalla kun ei ollut vielä lapsia) yms :) Tietty budjetin mukaan mennään mutta esim. piknikki vaikka lähipuistoon ei maksa juurikaan mitään!



Ja näitä ideoita ollaan saatu tyyliin juuri aamusta ja samana päivänä ollaan jo menossa! Parasta terapiaa pieni irtiotto ja hetkessä eläminen aina välillä :)