Lue keskustelun säännöt.
Elämä menee hukkaan - masennus
23.03.2025 |
Sairastuin eron jälkeen vakavaan masennukseen ja 1,5v on mennyt sängynpohjalla tai sohvalla istuen. En pysty suoriutumaan kuin töissä käynnistä. Koti on kuin kaatopaikka. Pitää pinnistellä että muistaa päivittäin syödä ja nukkua. En ole saanut apua lääkkeistä enkä terapiasta, läheisverkostoa ei ole.
Tiedän että pitäisi vaan väkisin pakottaa itsensä kävelylle, tai siivoamaan yksi kohta kerrallaan. Mutta kun teen niin, uuvun niin kovasti että nukun seuraavat 2vrk.
Ei taida enää toivoa olla meikäläisellä.
Kommentit (24)
Ei sitä noin kannata ajatella. Elämä on elämää, ei se kenelläkään mene sen enemmän tai vähemmän "hukkaan" kuin muillakaan. Kaikilla se lopulta päättyy samalla tavalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei sitä noin kannata ajatella. Elämä on elämää, ei se kenelläkään mene sen enemmän tai vähemmän "hukkaan" kuin muillakaan. Kaikilla se lopulta päättyy samalla tavalla.
No sanotaan sitten niin että jää elämä elämättä kun vaan istuu kotona yksin maailmasta eristäytyneenä. Vuodet kuluu, keho vanhenee, ajan hiekka valuu tiimalasissa. Pitäisi jaksaa, ei vielä haluis luovuttaa mutta kun ei vaan jaksa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei sitä noin kannata ajatella. Elämä on elämää, ei se kenelläkään mene sen enemmän tai vähemmän "hukkaan" kuin muillakaan. Kaikilla se lopulta päättyy samalla tavalla.
No sanotaan sitten niin että jää elämä elämättä kun vaan istuu kotona yksin maailmasta eristäytyneenä. Vuodet kuluu, keho vanhenee, ajan hiekka valuu tiimalasissa. Pitäisi jaksaa, ei vielä haluis luovuttaa mutta kun ei vaan jaksa.
Miksi se menisi hukkaan? Voit vaikka sairastua huomenna, ja joutua moneksi vuodeksi lepotilaan. Elät ihan samaa elämää kuin ennenkin, eri suorituskyvyllä ja toimintaympäristöllä. Vaikka et jaksa nyt (mitä ikinä kuvitteletkaan että haluaisit jaksaa), ei tuo(kaan) tila ole hukkaan heitettyä tai stabiilia. Ainoa mikä on varmaa on muutos. Kuriositeettina on lisättävä, että vanhempikin keho on pitkään suorituskykyinen. Lisääntymisen biologinen kaari toki lyhempi. Voimia!
Annan sinulle taikavoimia että jaksat tänään tehdä edes yhden mieluisan jutun, jota et ole hetkeen tehnyt. 👍
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei sitä noin kannata ajatella. Elämä on elämää, ei se kenelläkään mene sen enemmän tai vähemmän "hukkaan" kuin muillakaan. Kaikilla se lopulta päättyy samalla tavalla.
No sanotaan sitten niin että jää elämä elämättä kun vaan istuu kotona yksin maailmasta eristäytyneenä. Vuodet kuluu, keho vanhenee, ajan hiekka valuu tiimalasissa. Pitäisi jaksaa, ei vielä haluis luovuttaa mutta kun ei vaan jaksa.
Miksi se menisi hukkaan? Voit vaikka sairastua huomenna, ja joutua moneksi vuodeksi lepotilaan. Elät ihan samaa elämää kuin ennenkin, eri suorituskyvyllä ja toimintaympäristöllä. Vaikka et jaksa nyt (mitä ikinä kuvitteletkaan että haluaisit jaksaa), ei tuo(kaan) tila ole hukkaan heitettyä tai stabiilia. Ainoa mikä on varmaa on muutos. Kuriositeettina on lisättävä, että vanhempikin keho on pit
Olen sairastunut ja todennäköisesti pidempiaikaisessa lepotilassa. Haluaisin jaksaa syödä joka päivä, haluaisin jaksaa lähteä ulos kävelylle, haluaisin jaksaa muutakin kuin olla asunnossa sisällä, elää kuten ennen. Kiitos positiivisista sanoista kuitenkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Annan sinulle taikavoimia että jaksat tänään tehdä edes yhden mieluisan jutun, jota et ole hetkeen tehnyt. 👍
Kiitos
Minua auttaa se, kun muistutan itseäni että universumi pitää huolen kaikesta : ) buddhalaisuus tuo mielen rauhaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Rauta-arvot? Ravinto? Kehonkoostumus? Vitamiinit? Fyysiset sairaudet?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tsemppiä
Ei auta muu kuin yrittää. Jatkat vaan terapiassa käymistä, ainakin on edes yksi ihminen jolle puhua. Kaikilla ei tosiaan ole tukiverkostoa. Pikku hiljaa teet jotain. Yhtenä päivänä siivoat, toisena käyt lenkillä jne. Palautat vähän rutiineja ennalleen.
Vaikka ei huvittaisi, niin edes jotain. Parempi sekin kuin nukkua ja märehtiä kokoajan.
Vierailija kirjoitti:
Minua auttaa se, kun muistutan itseäni että universumi pitää huolen kaikesta : ) buddhalaisuus tuo mielen rauhaa.
Buddhalaisuus on epäjumalauskonto. Eksytystä.
Ap, turvaudu todelliseen rakastavaan Jumalaan.
Kriisitilanteessa " huusin" itse Jumalaa apuun , neljä vuotta sitten. Pian sen jälkeen sain ottaa uskoa vastaan ja uudestisyntyä. Jeesus tuli elämääni, ja toi rauhan.
Hänen kanssaan on turvallista kulkea tässä kaoottisessa, pahassa maailmassa. Ja lopulta pääsee ikuiseen Taivaaseen.
Kaikkea Hyvää Ap, ja valtavasti Voimia Sinulle!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mitä jos jättää murehtimatta tekemättömiä asioita, kuten siivous ja hemmottelee itseään? Uusi ihon- tai hiustenhoitotuote, lempiruokaa, uusi kirja tai elokuva?
Jos ei lääkkeet ja terapia ole auttanut niin eikö sinulle ole tarjottu sähköhoitoa? Suosittelen kylä kysymään asiasta. Olen sähköhoitoa saanut eikä masennus ole sen jälkeen uusiutunut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jos ei lääkkeet ja terapia ole auttanut niin eikö sinulle ole tarjottu sähköhoitoa? Suosittelen kylä kysymään asiasta. Olen sähköhoitoa saanut eikä masennus ole sen jälkeen uusiutunut.
Tätä sait?
Vierailija kirjoitti:
Jos ei lääkkeet ja terapia ole auttanut niin eikö sinulle ole tarjottu sähköhoitoa? Suosittelen kylä kysymään asiasta. Olen sähköhoitoa saanut eikä masennus ole sen jälkeen uusiutunut.
Ei kun juurisyy ei ole aivokemia vaan traumatisoituminen ja käyn traumaterapiassa. Vaan pitkältä tuntuu toipuminen. Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minua auttaa se, kun muistutan itseäni että universumi pitää huolen kaikesta : ) buddhalaisuus tuo mielen rauhaa.
Buddhalaisuus on epäjumalauskonto. Eksytystä. Ap, turvaudu todelliseen rakastavaan Jumalaan.
Kriisitilanteessa " huusin" itse Jumalaa apuun , neljä vuotta sitten. Pian sen jälkeen sain ottaa uskoa vastaan ja uudestisyntyä. Jeesus tuli elämääni, ja toi rauhan.
Hänen kanssaan on turvallista kulkea tässä kaoottisessa, pahassa maailmassa. Ja lopulta pääsee ikuiseen Taivaaseen.
YouAreMe kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minua auttaa se, kun muistutan itseäni että universumi pitää huolen kaikesta : ) buddhalaisuus tuo mielen rauhaa.
Buddhalaisuus on epäjumalauskonto. Eksytystä. Ap, turvaudu todelliseen rakastavaan Jumalaan.
Kriisitilanteessa " huusin" itse Jumalaa apuun , neljä vuotta sitten. Pian sen jälkeen sain ottaa uskoa vastaan ja uudestisyntyä. Jeesus tuli elämääni, ja toi rauhan.
Hänen kanssaan on turvallista kulkea tässä kaoottisessa, pahassa maailmassa. Ja lopulta pääsee ikuiseen Taivaaseen.
Mormonismi ei ole kristinuskoa, vaan erillinen uskonto, virallisestikin !
Jaa mulla on mennyt elämää hukkaan jo 34 vuotta! :D Käyn töissä mutta muuten sitten olen kotona vaan yksin, ei kiinnosta oikeastaan mikään ja ei jaksa tehdä oikeastaan mitään. Ei ole lähiverkostoja kuin vanhemmat ja hyvin iäkkäät isovanhemmat.
Olenko minäkin nyt sairas kun olen yksinäinen ja eristäytynyt muusta maailmasta?
M34
Tutulta kuulostaa. Minulle kävi samoin läheiseni kuoleman jälkeen...En usko että kukaan ulkopuolinen uskoisi kuinka uupunut olen.