Lue keskustelun säännöt.
Suru siitä että avioliitto ei ollut sitä mitä odotti ja toivoi
23.03.2025 |
Olen tekemässä eroa miehestä, joka on ollut hyvin itsekäs ja ilkeä minua kohtaan tässä vuosien varrella. Välillä on omien sanojensa mukaan yrittänyt muuttua, mutta ei ihminen paljoa muutu, etenkin kun on tuollaisista asioista kysymys kuin itsekkyys.
Olen tässä viime kuukausina tai oikeastaan viime vuoden aikana herännyt siihen miten pielessä kaikki on aina ollut. Miten itse olen joutunut olemaan se aikuinen suhteessa ja vaikka olen mielestäni tehnyt oikein, minua ei siitä ole koskaan arvostettu vaan kohdeltu itsestäänselvyytenä.
Harmittaa se että ikää on jo 40+, nuorempana oli useita miehiä jotka olisi varmasti olleet kiinostuneita, miksi valitsin juuri tämän, joka ei ollut hyvä minulle? Tiedän että pitäisi vaan nousta tästä ja keskittyä itseeni ja sellaisiin asioihin jotka tuo voimaa ja hyvän olon, mutta en voi olla surematta sitä että olen hyväksynyt tyytynyt huonoa kohtelua. Minun on jotenkin tosi vaikea antaa itselleni tätä anteeksi. Siksi eroprosessissakin on mennyt niin paljon aikaa, koska on helpompaa ollut vaan kieltää tilanne ja kuvitella että kaikki muuttuu vielä paremmaksi. Vaan ei muutu.
Onko muita ollut samassa tilanteessa? Miten selvisitte siitä?
Kommentit (48)
Vierailija kirjoitti:
Olen ollut samassa tilanteessa. Suhde oli pakko laittaa poikki, olisin muuten sairastunut itsekkin. Annan sellaisen neuvon että, sinun elämä, sinä päätät. Sinulla ei ole kuin tämä yksi elämä, tee siitä hyvä itsellesi.
Kiitos. Yritän tehdä. Mies sekoittaa ajatuksiani ja syyllistää minua siitä että kun mikään ei riitä jne. Vaikka tiedän syvällä sisimmässäni että paljoa en edes toivo, aivan perus asioita jotta ylipäänsä tyydyttävä parisuhde olisi edes mahdollinen. T. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi otit hänet alunperin? Oliko hän alusta lähtien paha vai muuttuiko vuosien mittaan?
Kas kummaa, kun syy huonoon parisuhteeseen oli jälleen miehessä🙊
Aika moni pettyy itseensä, toiseen ja ylipäänsä avioliittoon vuosien varrella, koska se ei ollutkaan sellainen mitä toivoi. Odotukset voi olla naiivit ja ruusuiset. Toinen asia sitten on, et oikeasti myrkyllisessä suhteessa ei tarvitse tai voi olla.
Ihminen voi muuttua isostikin, mutta siihen vaaditaan iso kriisi, itsereflektiota ja/tai uskoontulo. Jos mies ei tajua että hänen on muututtava, ei hän tule muuttumaan.
Olen pahoillani, voimia <3
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Suru on osa eroprosessia ja on ihan luonnolista olla myös pettynyt. Mutta älä itseäsi syytä siitä. Me tehdään ratkaisuja aina sen elämäntilanteen mukaan joka on ja ihminen kehittyy iän myötä. Se mitä halusit nuorempana ei olekaan sitä mitä haluat nyt ja mihin olet aiemmin ollut tyytyväinen. Halu säilyttää parisuhde joskus omia rajojaan venyttämällä on ihan normaalia. Hyvä jos nyt huomaat mikä on sinulle tärkeää ja mikä tekee sinut onnelliseksi. Tunnustele mitä haluaisit ja missä menevät omat rajasi kaikssa ihmissuhteissasi. Parisuhteessa kuin myös muissakin suhteissa kun on aina tehtävä kompromisseja, joten itselle tärkeät rajat oppii vähitellen tunnistamaan.
Vierailija kirjoitti:
Kas kummaa, kun syy huonoon parisuhteeseen oli jälleen miehessä🙊
Jos ihminen huomaa syytä itsessään, niin eihän se ongelma ole sama. Koska itseään voi muuttaa, toista ei.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voiko olla, että sinuun vetoaa tuollaiset sairaat yksilöt. Minkälainen oli vanhempiesi suhde eli millaisen suhde mallin olet saanut ja miten sinut on kasvatettu?
Vierailija kirjoitti:
Suru on osa eroprosessia ja on ihan luonnolista olla myös pettynyt. Mutta älä itseäsi syytä siitä. Me tehdään ratkaisuja aina sen elämäntilanteen mukaan joka on ja ihminen kehittyy iän myötä. Se mitä halusit nuorempana ei olekaan sitä mitä haluat nyt ja mihin olet aiemmin ollut tyytyväinen. Halu säilyttää parisuhde joskus omia rajojaan venyttämällä on ihan normaalia. Hyvä jos nyt huomaat mikä on sinulle tärkeää ja mikä tekee sinut onnelliseksi. Tunnustele mitä haluaisit ja missä menevät omat rajasi kaikssa ihmissuhteissasi. Parisuhteessa kuin myös muissakin suhteissa kun on aina tehtävä kompromisseja, joten itselle tärkeät rajat oppii vähitellen tunnistamaan.
Kiitos viisaasta ja lohduttavasta kommentista. T. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Voiko olla, että sinuun vetoaa tuollaiset sairaat yksilöt. Minkälainen oli vanhempiesi suhde eli millaisen suhde mallin olet saanut ja miten sinut on kasvatettu?
Olen käynyt nämä kaikki asiat itseni kanssa läpi ja ymmärrän kyllä miksi olen päätynyt mieheni kanssa yhteen. Olen surullinen siitä että olen liian pitkään halunnut uskoa että kaikki muuttuu paremmaksi ja samalla olen tyytynyt huonoon kohteluun, joka kuitenkin on lopulta särkenyt sydämeni ja saanut minut uskomaan että en edes ansaitse parempaa. Se on kauheaa kun uskoo toiseen ihmiseen enemmän kuin omiin tuntemuksiin. Haluaa vaan uskoa hyvää toisesta kaikesta huolimatta.
Muuten olen elämässäni onnistunut jättämään ns myrkylliset ihmiset taakseni ja uudet tuttavuudet on ihania, valoisia ihmisiä jotka arvostavat minua ja kohtelevat hyvin. Ainoastaan mies on enää jäljellä ns vanhasta elämästä. Silti yhä välillä hän pääsee vaikuttamaan ajatuksiini enkä edes huomaa kun rajojani poljetaan. En osaa kunnolla edes selittää. T. Ap
Vierailija kirjoitti:
Kas kummaa, kun syy huonoon parisuhteeseen oli jälleen miehessä🙊
Naiset ovat uskomattoman egoistisia täydellisyysharhoissaan, ovat olevinaan kaikki joitain buddhia. Miehillä egoismi on erilaista, sellaista että minä nyt teen näin koska haluan, myönnän sitten mahdollisesti jälkeen päin jos meni väärin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ymmärrän. Prosessiin kuuluu tosiaan myös kaupankäynti. Yrittää selitellä itselleen ja ajatella, että entä jos.
Oma tilanteeni ratkesi lopulta siten, että ex-puoliso teki jotakin niin järkyttävää, ettei siitä ollut enää paluuta. Viha auttoi irtaantumaan.
Voit lähteä joko nyt tai odotella jotain vastaavaa. Molemmilla on hintansa ja suosittelisin tuota ensimmäistä vaihtoehtoa.
...se on se kuuluisa vuorovaikutus. Mikäli se ei toimi, niin unohda koko juttu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Millainen olisi tyydyttävä parisuhde?
Minkä vian otat mieheltäsi ensimmäisenäesiin ja tärkwimmäksi?
Vierailija kirjoitti:
...se on se kuuluisa vuorovaikutus. Mikäli se ei toimi, niin unohda koko juttu.
Jep!
Vierailija kirjoitti:
Ymmärrän. Prosessiin kuuluu tosiaan myös kaupankäynti. Yrittää selitellä itselleen ja ajatella, että entä jos.
Oma tilanteeni ratkesi lopulta siten, että ex-puoliso teki jotakin niin järkyttävää, ettei siitä ollut enää paluuta. Viha auttoi irtaantumaan.
Voit lähteä joko nyt tai odotella jotain vastaavaa. Molemmilla on hintansa ja suosittelisin tuota ensimmäistä vaihtoehtoa.
Suositella voi, mutta on kyse ehkä erilaisesta suhteesta.
Olen itse eronnut ja olisin paremmin jo kolmen kuukauden kuluttua ollut valmis eroamaan, mutta liittoa keski15 vuotta, ja sittenkin asia oli hankala, kun en itse ollut kypsynyt ottamaan vatuuta kaikesta vaan turvauduin aina muihin ihmisiin ja etsin oikeutusta elämälleni.
Ei se elämä niin mene, että etsii oikeutusta elämälleen toisten kautta ja hyväksyntää. Itse se on opittava.
Pettymys on ankara ja siitä toipuessa menee pitkään. Voi sanoa, että meni vuosia. Ei siitä ihmisestä toipuessa niinkään, se oli varmaan kuten mitkä tahansa muutkin bänksit tai ero avoliitosta. Mutta avioliitto itsessään, kun se on solmittu virallisesti, siitä tulee niin iso osa elämää. Sitten kun se vedetään pois, se on shokki. Iso pala elämästä putoaa pois. Menee hetki, ennen kuin siihen tilalle alkaa tulla muuta ja lopulta puuttuvan palan jättämä kolo täyttyy.
Itsekin eronneena. Tiedän että on liian kovat odotukset usein liiton suhteen jos sattuu olemaan eka avioliitto. Luullaan että se toinen ihminen "pelastaa" ja luo kaiken sisällön sun elämään. Tuo ikuisen onnen.
Mutta ei se niin ole. Sinun pitää olla ensin sinut itsesi kanssa ja tulla toimeen myöz yksin. Et voi kaikkea vaatia toiselta. Pitää olla myös omia harrastuksia ja ystäviä.
Ei pidä liikaa toiseen ripustatua.
Elämä muuttaa ihmistä mut tuskin perusluonne kovin paljo muutu.
Onko toisessa se vika vai itsessä. Etkö ole pitänyt puoliasi?
Antanut toisen päättää liikaa yhteisistä asioista.
No elämä opettaa. Nyt tiedät mitä haluat.
Tässähän asian ydin tulee esiin kun Ap kirjoittaa, ettei ... sitä mitä odotti ja toivoi. Odotukset eivät useinkaan mene toiveiden mukaan. Eikä toiveet mene odotusten mukaan.
Jos mahdollisesti katsoisit liittosi myönteiset puolet. Onko myönteisiä puolia, kerro ne?
Olen ollut samassa tilanteessa. Suhde oli pakko laittaa poikki, olisin muuten sairastunut itsekkin. Annan sellaisen neuvon että, sinun elämä, sinä päätät. Sinulla ei ole kuin tämä yksi elämä, tee siitä hyvä itsellesi.