Täällä ihmetellään usein yltiöpositiivisia FB-päivityksiä
tyyliin "kiitos kivasta illasta, ystävät!" tai vaikka että "tyttö valmistui, ylpeä äiti iloitsee" tai vaikka... "Orvokit istutettu ja aurinko paistaa, tänään on hyvä päivä!" Valokuvissakin vain sukelletaan Egyptissä ja kukka-asetelmat hehkuvat valkoisilla liinoilla.
Samaan aikaan TIEDETÄÄN perheessä olevan teini, joka on riekkunut kylillä, jäänyt kiinni tupakasta ja kaljasta. Tai vaikka isoisä, joka ryyppää mummin rahat ja kaikkia ahdistaa. Kumminkaima joutunut psykoosiin ja kylillä juorutaan rahavaikeuksista.
Ihan oikeastiko tuollaiset asiat pitäisi sinne kirjoittaa?? Tekeekö teistä joku niin?? Lähetättekö valokuvia siitä, kun ukko on sammunut sohvalle ja vessanpönttö ollut 2 viikkoa kuuraamatta??
En minä vaan. Heitän huulta, nostatan hyvää mieltä ja kerron iloisista asioista. Märehtiä nyt jokainen osaa tykönään, vähän liiankin hyvin.
Kommentit (13)
Että ei se elämä aina ole päivänpaistetta. Mutta kulissithan pitää aina pitää...
mutta tiedän pari ihmistä jotka voi päivittää tyyliin "ketään ei varmaan kiinnosta jos tappaisin itteni". Hirvee myötähäpee vaan nousee ja vaikea olo.
Satuin olemaan samaan aikaan samalla (pienellä) paikkakunnalla. Taivas oli pilvessä ja kävi hitonmoinen tuuli...
kun kaikilla muilla vaikuttaa olevan niin ihanaa, yhtä päivänpaistetta. Oma mies petti, lapset oireilee, kissa oksensi matolle, serkku joutui sairaalaan... Kun elämässä on niitä negatiivisiakin asioita, ihan kaikilla... Oma elämä saattaa tuntua aika synkältä, vaikka jollain lailla sen tiedostaakin, ettei se muillakaan sitä auringonpaistetta aina ole.
Että ei se elämä aina ole päivänpaistetta. Mutta kulissithan pitää aina pitää...
mutta on oikeasti olemassa positiivisesti elamaa katsovia ja nakevia ihmisia. Silloinkin kun asiat menee pain metsaa.
Esim. voi olla rahahuolia, ja siita syysta se kakunpala maistuu paremmalta -> "nauttii kakusta ja auringonpaisteesta".
pitäiskö mun valittaa muiden mieliksi, vaikken yksinkertaisesti halua enkä suostu suremaan ja murehtimaan. olen päättänyt olla positiivinen, ja olen sitä :) kyllä minunkin elämään murhetta tulee, vaan enpä jää niitä hetkeksikään sen enempää murehtimaan kuin sen, mitä niiden eteen voi tehdä. eli mulla vain hyviä päiviä =) pitäiskö siis valehdella??
Moni noista yltiöpositiivisista on kuitenkin lähemmissä kaveripiireissä tavallisia valittajia...
kestä elämän pieniä iloja, mitkä ylipäänsä tekee elämästä elämisen arvoisen, niin kannattaa sitten erakoitua jonnekin. En tiedä montaa tyhmempää asiaa, kuin olla kateellinen toisten ihmisten onnenhetkille. Ja vieläpä oman tuttavan tai ystävän. Ja kaikkien elämässä usein on jotakin, mikä ei mene ihan putkeen, mutta kuka jaksaa katkeroitua sellaisista asioista... Elämme vain tämän kerran.
koe facebookkia siksi kanavaksi, jossa haluan levitellä elämäni ikävimmätkin asiat. Kyllä se on se "hyvän tuulen" kanava, jonne heitetään jotain kivaa. En henk. koht. ymmärrä niitä ihmisiä, jotka tilittävät elämänsä siellä. Jokin yksityisyys olisi ihan ok asia!
Minusta (myös) fb:ssä pitäisi näkyä enemmän elämän kirjoa, eikä aina hehkuttaa, kun taas oli niin ihanaa grillata ja saunoa. Ja joka päivä on niin ihanaa ja sydänsydänsydän. Ei kenenkään elämä ole tuollaista, joten tuosta saa aika tyhmän vaikutelman ihmisestä.
Minä en usko päivittäväni yltiöpositiivisesti, mutta silti en päivittäisi vaikkapa avioliittoni rakoilusta facebookiin mitään. Se ei kuulu sinne ja se ei kuulu niille kaukaisemmille ihmisille etenkään.
Toisaalta aikamoista kaksinaismoralismia sekin, että surkeimmat asiat pitäisi kirjoittaa sinne ettei ole feikki, mutta jos hehkutat vaikka voittaneesi lotossa, se on hirveää kerskailua. Vaikka molemmat olisivat 100% yhtä tosia. ;)
Ystävyyssuhteisiin kuuluu että voi sanoa myös ääneen, jos joskus harmittaa ja kaikki ei olekaan kivaa.
Toki joillekin tuo on pelkkä hyvänpäiväntuttujen areena ja silloin näytetäänkin vaan ne hyvät päivät....
En mäkään kerro päivittäisistä raivareista vaan statukseen laitan ilonaiheita, tyyliin "taapero oppi ajamaan pyörällä, jihhuuu."
Tosin ihmettelen miksi jotkut hehkuttaa rapulaa naamassa...