Oman persoonan häivyttäminen

Olin lapsena melko villi, räiskyvä, rohkea ja äänekäs -sainkin paljon palautetta kuinka tulisi rauhoittua ja miten käytökseni oli noloa, teini-iässä varsinkin.

Tämän myötä olin vuosia hiljainen ihmisten seurassa, ja innostuminen tai äänen korottaminen aiheutti suuren häpeän tunteen.

Aloin kuvailla itseäni ujoksi ja rauhalliseksi, mitä osittain varmaan olenkin. Nyt iän myötä vilkkaampi persoonani alkaa tulla pintaan entistä enemmän.

Pelkään satuttavani muita, jos en mieti tarkkaan sanomisiani. Tunnen vieläkin häpeää ollessani oma itseni enkä niin kunnollinen. 

Samalla tunnen voimakasta kapinaa sisälläni, ja helpotusta sekä iloa, kun sallin itselleni hyväksyviä ajatuksia.  

Kiitos kun luit! Olisi kiva kuulla teidän ajatuksia tai vertaistukea. Millaiset harjoitukset voisi auttaa ristiriitaisessa tilanteessa ja itsensä hyväksymisessä?