Kevään herättämä pieni kaiho ihastumiseen

Olen 40 vee nainen, aikaa sitten eronnut, kaksi teini-ikäistä lasta. Rakkauselämä ei ole ollut se onnistunein noin niinkuin onnellisuusmielessä, eli pari isoa suhdetta kokenut ja niissä turhan paljon itseäni aina lopulta hukannut. En ole koskaan saanut elää sellaista suhdetta, jossa molemmat osapuolet tuo toisesta hyvät puolet esiin, missä ollaan tosi hyviä ystäviä, nauretaan ja tajutaan samoja juttuja ja siihen päälle ja siitä kaikesta muodostuen olisi ollut vielä se suuri rakkaus ja intohimo. (Kuten ei varmasti moni muukaan, tiedän kyllä). Mutta juuri siksi, koska tiedän miten vaikeaa on löytää se oikeanlainen kumppani, olen jättäytynyt täysin suhde-elämän ulkopuolelle. Ehkä jos niihin ihmisiin olis mahdollisuus tutustua luonnollisesti livenä, todennäköisyys suhteeseen ajautumisesta olisi toki isompi, mutta koska inhoan ajatusta läähättävistä sekopäistä ja muista stalkkereista apeissa, en halua niihin. (Olen traumatisoitunut, tähän on syyt olemassa). Ja pääasiallisesti olen ihan tyytyväinen elämään näin, jolloin kukaan ei voi mun tunne-elämää heiluttaa eikä mieltä pilata, tunnen siis olevani vapaa kaikista menneisyyden sydänsuruista ja se on todella hyvä paikka olla. 

Mutta. Nyt kun toi kevät on taas pilkahtanut tuolta esiin, niin välillä kotimatkalla töistä, musiikkia kuunnellen, ajaudun haaveilemaan jonkinlaisesta eroottisesti ja romanttisesti elossa olemisen tunteesta. Ja mietin että voi pa ska. Olis tavallaan ihanaa saada vielä kerran kokea se tunne kun kroppa saa sähköiskun toisen läsnäolosta. Ei mulla tässä nyt sen kummempaa siis ole, kuin että onkohan mulla kohtalotovereita? Jaettasko vaikka tähän jotain ihania ihastumistarinoita tai onnenpotkutarinoita rakkauteen liittyen? Ehkä sillä saisi vähän romantiikannälkää tyydytettyä.