Narsistista eroaminen

Älä ainakaan lähde hänen ollessaan kotona. Älä myöskään koskaan mene esim.tavaroita hakemaan yksin. 

Turvakodin kautta lähtö voisi olla hyvä vaihtoehto. He osaavat neuvoa miten operoida sekopäiden kanssa

Ensin yritti kaikkensa, ettei eroa tulisi. Siitä alkoi peli. 

Minun elsäni ei nyt diagnoosia ikinä saisi, mutta oli dominoiva, kontrolloiva ja syyllistävä, jos en toiminut, kuten hän halusi. Kahdeksan vuotta jaksoi eron jälkeem syyllistää ja painostaa minua. Sitten se loppui kuin seinään. 

 

Olihan se raskasta aikaa. 

Itselläni ei onnistunut sopimalla asioista tai keskustelemalla. Erotyö kesti lopulta liki 2 vuotta. Tajusin vain jossain kohtaa, että tämä on aivan sairasta ... Ex manipuloi ja sai minut aina taivuteltua. Sitten kun oma elämä alkoi kaventua, otin ohjat käsiini. Kun ero viimein tuli, olo oli todella vapautunut. Vaikka eihän se niin helposti mennyt...

Silloin kun tein eropäätöksen omassa mielessäni ja aloin pohtia tulevaa, en muista niistä ajoista paljoa mitään. Kaikki meni ihan sumussa. 

Tarvitsee läheisiä tueksi. Että selviää 

Vierailija kirjoitti:

Minun elsäni ei nyt diagnoosia ikinä saisi, mutta oli dominoiva, kontrolloiva ja syyllistävä, jos en toiminut, kuten hän halusi. Kahdeksan vuotta jaksoi eron jälkeem syyllistää ja painostaa minua. Sitten se loppui kuin seinään. 

 

Olihan se raskasta aikaa. 

Uskon. Mutta ihminen voi olla k*sipää ilman että on narsisti. Ihminen voi olla ilkeä ilman minkäänlaisia sairauksia.

Eihän hän omista haulikkoa?

kysy exältäsi, hän tietää

Mitää narskuja ei enää ole. Se on vanhailmiö ja ei enää muodissa. Keksi ap parempia provoja apsu

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minun elsäni ei nyt diagnoosia ikinä saisi, mutta oli dominoiva, kontrolloiva ja syyllistävä, jos en toiminut, kuten hän halusi. Kahdeksan vuotta jaksoi eron jälkeem syyllistää ja painostaa minua. Sitten se loppui kuin seinään. 

 

Olihan se raskasta aikaa. 

Uskon. Mutta ihminen voi olla k*sipää ilman että on narsisti. Ihminen voi olla ilkeä ilman minkäänlaisia sairauksia.

Niin, en kutsukaan häntä narsistiksi - aikuinen lapseni tosin kutsuu, vaikka minä en ole hänelle ikinä asiasta maininnut. En tiedä mikä hän on, mutta sen tiedän, että hän jos hänen tahtoonsa ei taivu, niin hän siirtyy syyllistämään, kiristämään  ja lopulta uhkailemaan.