Lue keskustelun säännöt.
Jäin pahimmalla hetkellä yksin, vaikka olen tukenut muita
17.03.2025 |
On soiteltu mulle öisin töihin sairaalasta, kun on oltu sairaana ja vaikeaa. Oon käynyt kattoon mielisairaalassa. Oon kuunnellut ja tukenut, niilläkin voimilla, joita mulla ei ois ollut muille jakaa. Mutta nyt, kun itsellä voimat loppui, kaikki katosivat. No vittuakos tässä? Kovaa treeniä ja fyysistä rääkkiä, sillä taas selvinnee. Tällä kertaa vaan on niin, että palattuani tästä, välit näihin saavat jäädä tämmöiselleen. Hymyillään kun tavataan, ja soitellaan joskus paremmalla ajalla, sitten kun ootte iloisia, ja puhutaan vaikka autoista tai jostain kivasta. Katkeraltahan tää kuulostaa, mutta siltä nyt tuntuukin.
Kommentit (7)
Näinhän se usein menee . Annat itsestäsi kaiken ja hädän hetkellä jäät yksin . Yksipuolista joten parempi olla ns. ystäviä .
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Totta. Se on myös pelottavaa jos sairastuu ja tarvisi jonkun kauppaan, apteekkiin, jos ei olekaan ketään. Eli pitäisi olla valmiina sitä ja tätä, raha ostaa ne.
Mulla sama kokemus. Kun eniten tarvisin apua, niin kylmää kohtelua ja outoa omahyväisyyttä.
Ehkä nämä kyseiset henkilöt sitten huomaavat avun tarveen jos joskus itse joutuvat pahaan kriisiin
Kuulostaa kurjalta. Mutta ihan oikein viilentää välit, jos apu kelpaa muttei anneta takaisin.
Vielä kuitenkin kysäisen, että olethan pyytänyt apua tai muuten tehnyt selväksi että tarvitset sitä? Välttämättä vahvasta, tukipilarina olleesta ihmisestä ei osata nähdä "heikkoutta". Jos et siis ole tavalla tai toisella tehnyt selväksi, että nyt tarttis apua, niin tee. Jos ei silloinkaan mitään apua heru, niin mielestäni oikein ihan kokonaan katkoa välit.
Mikä sulla muuten on, masennuskausi...? Toivottavasti tilanne paranee pian!
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaa kurjalta. Mutta ihan oikein viilentää välit, jos apu kelpaa muttei anneta takaisin.
Vielä kuitenkin kysäisen, että olethan pyytänyt apua tai muuten tehnyt selväksi että tarvitset sitä? Välttämättä vahvasta, tukipilarina olleesta ihmisestä ei osata nähdä "heikkoutta". Jos et siis ole tavalla tai toisella tehnyt selväksi, että nyt tarttis apua, niin tee. Jos ei silloinkaan mitään apua heru, niin mielestäni oikein ihan kokonaan katkoa välit.
Mikä sulla muuten on, masennuskausi...? Toivottavasti tilanne paranee pian!
Hyvä kun sanoit. Täytyy vielä pohtia tätä, olenko tehnyt niin selväksi. Kaikenlaista yhtäaikaa, läheisen kuolema, vaikeudet lapsen suhteen, talousvaikeudet, muu iso elämänmuutos, ja vuosien jälkeen kai nyt sitten pahempi uupumus / masennus... Ja olen +95% ajastani yksin nyt. Kiitos! Koetan nyt ajatella päivittäin, että tämäkin menee ohi. Ja lenkille. Nythän tulee kevätkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Teit oikein. Itsensä rakastamisessa ja rajojen asettamisessa ei ole mitään pahaa. Jatkossa katso tarkasti ketä autat. Jaksamista!
Sama juttu. Ei kiinnosta enää muiden murheet.