Henkinen yhteys mieheen katkeaa aina kun hän juo, miten voin muuttaa omaa suhtautumistani?

Ei sinun tarvitse muuttaa asennoitumistasi. Jos et siedä miestäsi humalassa, jätät hänet.

Kuulostaa, että ongelma enemmän sinussa, kun miehesi on jo toiveitasi kuunnellut ja tehnyt sinulle mieliksi. Sun pitäisi kai mennä vähän vastaan. Tuo, että läheisyys ja muu ärsyttää, on rangaistus siitä, ettei mies toimi juuri kuten haluat. Eli lähtisin sinuna ratkomaan tilannetta oman pään sisällä. Ihminen voi aika paljon vaikuttaa myös ihan tunteisiinsa, kun vaan tiedostaa niitä.

Toki voi olla, että miehesi on ollut ihan hirveä humalassa, ja et voi enää ikinä luottaa häneen kun on kännissä tms...?

Ihan terve reaktio. Juomisen katsominen on stressaavaa. Ihminen muuttuu toiseksi ja vastenmieliseksi.

Alat itse tervehtyä, kun asia ärsyttää sinua. Ja et siedä sitä. Seuraava vaihe on ero. 

Vierailija kirjoitti:

Kuulostaa, että ongelma enemmän sinussa, kun miehesi on jo toiveitasi kuunnellut ja tehnyt sinulle mieliksi. Sun pitäisi kai mennä vähän vastaan. Tuo, että läheisyys ja muu ärsyttää, on rangaistus siitä, ettei mies toimi juuri kuten haluat. Eli lähtisin sinuna ratkomaan tilannetta oman pään sisällä. Ihminen voi aika paljon vaikuttaa myös ihan tunteisiinsa, kun vaan tiedostaa niitä.

Toki voi olla, että miehesi on ollut ihan hirveä humalassa, ja et voi enää ikinä luottaa häneen kun on kännissä tms...?

Hän ei ole koskaan käyttäytynyt humalassa mitenkään huonosti minua kohtaan, ei örvellä tai muutakaan. Uppoutuu vaan tissuttelemaan ja katselee televisiota.

En tiedä voiko tämä vastenmielisyys johtua siitä, että isäni oli alkoholisti, ja he tappelivat äidin kanssa aina kun isä oli juonut. Ja usein tappelu alkoi heillä siitä, että isä vonkasi äidiltä seksiä ja äiti ei ymmärrettävästi halunnut. Ihania nämä lapsuuden traumat. Minusta ihmiset ovat vastenmielisiä juovuksissa, enkä oikein mahda sille tunteelle mitään. Vaikka tiedän, että mieheni ei ole samanlainen, niin silti tämä tunne valtaa minut aina kun hän on juonut ja tosiaan menee useita päiviä, että tilanne normalisoituu. 

Ei ole muilla käynyt,alkoholisteja ei ole missään muualla koko maailmassa paitsi teidän talossa.

Juominen loppuu vasta kun lähdet. 

Sinuna ottaisin asian ihan kunnolla ja vakavasti vielä puheeksi, jos juominen on noin iso parisuhdeongelma että läheisyyskin jo inhottaa. Menkää pariterapiaan tai ehdota miehellesi AA-kerhoa tai lääkärikäyntiä, mielellään nämä kaikki vaihtoehdot kerralla käyttöön. Alkoholistilla on tapana valita alkoholi aina, kun mitään kunnon seurausta ei ole tiedossa, joskus alkoholi valitaan myös silloin kun seurauksia tulee. Ei se etääntyminen lopu niin kauan kuin tilanne pysyy tuollaisena, pitkität vaan omaa kärsimystäsi pysymällä suhteessa. Minä sanoisin miehelleni tuossa tilanteessa, että joko juominen loppuu ja parisuhde jatkuu, tai sitten minä lähden ja pullo jää. Perheessäni on alkoholisti ja omat rajat on tässä asiassa selkeät.

Vierailija kirjoitti:

Sinuna ottaisin asian ihan kunnolla ja vakavasti vielä puheeksi, jos juominen on noin iso parisuhdeongelma että läheisyyskin jo inhottaa. Menkää pariterapiaan tai ehdota miehellesi AA-kerhoa tai lääkärikäyntiä, mielellään nämä kaikki vaihtoehdot kerralla käyttöön. Alkoholistilla on tapana valita alkoholi aina, kun mitään kunnon seurausta ei ole tiedossa, joskus alkoholi valitaan myös silloin kun seurauksia tulee. Ei se etääntyminen lopu niin kauan kuin tilanne pysyy tuollaisena, pitkität vaan omaa kärsimystäsi pysymällä suhteessa. Minä sanoisin miehelleni tuossa tilanteessa, että joko juominen loppuu ja parisuhde jatkuu, tai sitten minä lähden ja pullo jää. Perheessäni on alkoholisti ja omat rajat on tässä asiassa selkeät.

Olen pohtinut tätä hänen juomistaan, onko se epänormaalia vai ei... Hän on siis juonut lähes joka viikonloppu pe ja la iltana 3-5 isoa erikoisolutta kerrallaan, joista osa vahvempia 8-13%. Joskus tähän päälle vielä lasillinen konjakkia. Ennen kuin hän siirtyi juomaan erikoisoluita, eli kun hän joi ns. tavallista kaljaa, niin niitä meni 8-10 tölkkiä kerrallaan. Hän tissuttelee siis illan ja nukahtaa nojatuoliin. Hän juo siis itsensä pieneem humalaan, ei mihinkään kaatokänniin. Kaatokännejä hän juo kyllä myös useamman kerran vuodessa jos olemme jossain kylässä, eli ei onneksi yksin harrasta sellaista.

Tämäkin juominen minua siis ärsyttää. Mutta mietin, onko se liioittelua, jos ehdotan jotain lääkärikäyntiä... Tuntuu, että aika monella on tapana tissutella viikonloppuisin, joten tätä on vaikea arvioida, että milloin kyse on alkoholiongelmasta vai onko kyse minun omasta vaikeasta suhteesta alkoholiin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sinuna ottaisin asian ihan kunnolla ja vakavasti vielä puheeksi, jos juominen on noin iso parisuhdeongelma että läheisyyskin jo inhottaa. Menkää pariterapiaan tai ehdota miehellesi AA-kerhoa tai lääkärikäyntiä, mielellään nämä kaikki vaihtoehdot kerralla käyttöön. Alkoholistilla on tapana valita alkoholi aina, kun mitään kunnon seurausta ei ole tiedossa, joskus alkoholi valitaan myös silloin kun seurauksia tulee. Ei se etääntyminen lopu niin kauan kuin tilanne pysyy tuollaisena, pitkität vaan omaa kärsimystäsi pysymällä suhteessa. Minä sanoisin miehelleni tuossa tilanteessa, että joko juominen loppuu ja parisuhde jatkuu, tai sitten minä lähden ja pullo jää. Perheessäni on alkoholisti ja omat rajat on tässä asiassa selkeät.

Olen pohtinut tätä hänen juomistaan, onko se epänormaalia vai ei... Hän on siis juonut lähes joka viikonloppu pe ja la iltana 3-5 isoa erikoisolutta kerrallaan, joista osa vahvempia 8-13%. Joskus tähän päälle vielä lasillinen konjakkia. Ennen kuin hän siirtyi juomaan erikoisoluita, eli kun hän joi ns. tavallista kaljaa, niin niitä meni 8-10 tölkkiä kerrallaan. Hän tissuttelee siis illan ja nukahtaa nojatuoliin. Hän juo siis itsensä pieneem humalaan, ei mihinkään kaatokänniin. Kaatokännejä hän juo kyllä myös useamman kerran vuodessa jos olemme jossain kylässä, eli ei onneksi yksin harrasta sellaista.

Tämäkin juominen minua siis ärsyttää. Mutta mietin, onko se liioittelua, jos ehdotan jotain lääkärikäyntiä... Tuntuu, että aika monella on tapana tissutella viikonloppuisin, joten tätä on vaikea arvioida, että milloin kyse on alkoholiongelmasta vai onko kyse minun omasta vaikeasta suhteesta alkoholiin.

Sanoisin että miehelläsi on jonkin asteinen alkoholiongelma. Joku tästäki varmaan pahastuu, mutta ei ole ihan normaalia juoda itseään sammuksiin kerran viikossa. Sellaisissa piireissä missä juodaan enemmän, tuota ei varmasti ongelmana pidettäisi, mutta kyllä tuossa kohtuukäytön rajat on koetuksella kun koko viikon annos menee kerralla. Lisäksi sinulla on täysi oikeus omiin rajoihisi ja sellaiseen suhteeseen, missä toisen elintavat eivät hierrä vastakarvaan tavalla, joka alati muistuttaa omista vaikeista kokemuksistasi. On ihan tavallista, että alkoholistin omaisella on hyvin vähän toleranssia juopottelulle. Tässä tilanteessa on mielestäni hyvin selvää, että kumpikin ei voi saada optimaalista lopputulosta. Joko jatkat näin ja ärsytys lisääntyy, kunnes eroat, tai mies lopettaa juomisensa tai ainakin vähentää annoksia tuntuvasti. Itse olisin tuossa tilanteessa myös siinä pelossa, että annosmäärät alkavat vähitellen lisääntyä kun toleranssi kasvaa. Siinä vaiheessa ollaan jo matkalla kohti syvää päätyä, joten jos matkan saa tässä vaiheessa poikki ja miehesi havahtumaan tilanteeseen niin siitä hyötyvät kaikki. En yhtään pidä liioiteltuna ottaa asiaa puheeksi ja ehdottaa lääkäriä, ihan vaan jo terveydellisistä syistä. Puolisona sinulla on oikeus olla huolissaan hänestä ilman, että siitä syyllistetään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sinuna ottaisin asian ihan kunnolla ja vakavasti vielä puheeksi, jos juominen on noin iso parisuhdeongelma että läheisyyskin jo inhottaa. Menkää pariterapiaan tai ehdota miehellesi AA-kerhoa tai lääkärikäyntiä, mielellään nämä kaikki vaihtoehdot kerralla käyttöön. Alkoholistilla on tapana valita alkoholi aina, kun mitään kunnon seurausta ei ole tiedossa, joskus alkoholi valitaan myös silloin kun seurauksia tulee. Ei se etääntyminen lopu niin kauan kuin tilanne pysyy tuollaisena, pitkität vaan omaa kärsimystäsi pysymällä suhteessa. Minä sanoisin miehelleni tuossa tilanteessa, että joko juominen loppuu ja parisuhde jatkuu, tai sitten minä lähden ja pullo jää. Perheessäni on alkoholisti ja omat rajat on tässä asiassa selkeät.

Olen pohtinut tätä hänen juomistaan, onko se epänormaalia vai ei... Hän on siis juonut lähes

Kiitos vastauksestasi, se antoi todella hyviä näkökulmia tähän asiaan ja vahvisti ehkä sitä, mitä olen ajatellutkin. Olen saanut niin monta kertaa vaan kuulla, että liioittelen hänen juomistaan ja kun monet hänen työkaverinsa juovat paljon paljon enemmän, niin olen alkanut jo itsekin epäillä, että olenko tosi epänormaali kun hänen juominen vaikuttaa minuun näin.

Eroaminen tuntuisi todella pahalta, mutta tämän tilanteen jatkuminenkaan ei kyllä hyvältä tunnu ja pidemmän päälle tämä ei näinkään voi enää jatkua. Toivon todella, että mieheni voisi vähentää alkoholin käyttöä, ja pelkään kuollakseni, ettei hän halua tai aio niin tehdä. 😢 Elämä yksin tuntuu tosi pelottavalta asialta.

Miksi sinun pitäisi päästä siitä yli ja oppia sietämään miehen juomista?

Liian monta juoppoa nähneenä voin ennustaa tulevaisuutesi: mies juo yhä enemmän ja sinua ärsyttää yhä enemmän. Jonakin päivänä sinä saat siitä tarpeeksesi. Sinä päivänä kadut sitä, että et tehnyt aikaisemmin lopullista ratkaisua sen suhteen, että et jaa elämääsi alkoholistin kanssa.

Omasta kokemuksesta voin vakuuttaa, että verrattomasti parempi elää yksin kuin juopon kanssa. Parasta siinä on se, että voi etsiä  parempaa ja raittiimpaa kumppania, kun ei ole sitoutunut juoppoon.

Vierailija kirjoitti:

Miksi sinun pitäisi päästä siitä yli ja oppia sietämään miehen juomista?

Liian monta juoppoa nähneenä voin ennustaa tulevaisuutesi: mies juo yhä enemmän ja sinua ärsyttää yhä enemmän. Jonakin päivänä sinä saat siitä tarpeeksesi. Sinä päivänä kadut sitä, että et tehnyt aikaisemmin lopullista ratkaisua sen suhteen, että et jaa elämääsi alkoholistin kanssa.

Omasta kokemuksesta voin vakuuttaa, että verrattomasti parempi elää yksin kuin juopon kanssa. Parasta siinä on se, että voi etsiä  parempaa ja raittiimpaa kumppania, kun ei ole sitoutunut juoppoon.

Huomasin, että ilmaisin tilanteen aika epäselvästi ekassa viestissä. Olemme siis keskustelleet tästä asiasta miehen kanssa, ja hän on luvannut vähentää juomista. Nyt hänellä oli siis useampi viikonloppu, kun hän ei juonut joko ollenkaan tai joskus saattoi juoda 1-2 olutta, mikä olisi minun mielestä vielä kohtuullista, koska hän ei ole silloin humalassa. Ja nyt kun olikin taas viikonloppu kun joi humalaan, vaikka en ollut silloin edes kotona, niin mulle tuli silti tämä sama ärsytys ja etääntyminen hänestä, kuin aiemmillakin kerroilla.

Toivoisin, että hän oikeasti alkaisi käyttämään alkoholia ilman humalahakuista juomista, mutta mietin, onko se liikaa pyydetty. 😔 Tekeekö se minusta valittavan akan tai pirttihirmun...? Koska en haluaisi myöskään meidän parisuhteeseen mitään toisen kieltämistäkään. Toisaalta, jos ei ole mitään ongelmaa alkoholin kanssa, niin luulis että sen vähentäminen olisi hänelle helppoa. Tai ainakaan itselläni ei ole tarve juoda mitään kännejä silloin tällöin.