Mikä on nykypäivän elokuvista käytetty tyylisuuntanimi?

Ei sellaista taida olla, mutta toimisiko huomiodiversiteetti?

Mielestäni elokuvissa genrestä riippumatta ykköstavoite on nykyisin opettaa mahdollisimman puhdasoppista diversiteettiä. Se on se minkä puutteita/virheellisiä tulkintoja kritisoidaan ensimmäiseksi ja eniten ja joka jättää elokuvan käsikirjoituksen, juonen ja roolituksen aika lailla toissijaiseksi. Se on ihan kiva jos tykkää opetuselokuvista, mutta verottaa melko lailla viihdyttävyyttä koska roolitus ja käsikirjoitus vaikuttaa ratkaisevasti lopputulokseen.