Lue keskustelun säännöt.
Mistä kirjolla olevat ootte löytäneet seuraa?
14.03.2025 |
Hirveän vaikea ollut löytää ihmisiä joiden seurassa viihtyy, vielä niin että se toinenkin edes jollain tapaa viihtyisi. En siis mikään yhdestä aiheesta monologeja höpöttävä autisti ole, mutta kuitenkin ajatukset ilmeisesti paljon keskivertoa voimakkaammin keskittyneet joihinkin omiin mielenkiinnonkohteisiin tai pohdintoihin kuin ihmisillä keskimäärin. Ja kai siinä viestinnässä ja odotuksissa ihmissuhteisiin liittyen myös jotain eroa valtaväestöön verrattuna.
En itseasiassa tajua edes mistä harvinaisempia mielenkiinnonkohteita tai harrastuksia omaavat normot löytävät seuraa jonka kanssa keskustella niistä. Minulla on ollut elämän varrella sellaisia mielenkiinnonkohteita mistä en ole oikeastaan koskaan saanut mitään hyviä jutteluita aikaiseksi kenenkään kanssa. Tällä hetkellä olen esim. pyöritellyt jotain ajatuksia liittyen ihan harrastuksena nuorille suunnatun fantasiakirjan kirjoittamiseen. Jos niitäkin erikoisia hahmoja ja juonenpalasia yrittää tunnustellen alkaa selittää jollekin harvoista kavereista, niin hyvin nopeasti ne keskustelut tyrehtyy ja tulee pikemminkin sellainen fiilis että vastapuoli pitää vähän outona :D Jossain kerhoissa ja harrastuksissa joskus käynyt, mutta niissäkin ollut lähinnä outoa ja ärsyttävää porukkaa.
Kommentit (38)
Yksi hyvä ystävä on ollut nuoruudesta saakka. Lisäksi koulussa ja työelämässä olen tutustunut ihmisiin joiden kanssa viihdyn.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
World of Warcraft :)
Harmi etten tykkää nettipeleistä. Voisivat olla hyvä paikka löytää seuraa.
Kyllä yleensä harrastusporukoista löytyy, säkin voisit löytää noista kirjoitus/kirjallisuuspiireistä missä liikut. Itse ostin e r a k ol ta lemmikkieläimen itselleni ja meistä tuli kaverit. Vaikka alkuun se tyyppi tuntuikin oudolta,a
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Netistä
Netti-seurasta ei ainakaan vanhemmalla iällä saa irti sitä mitä sosiaalisuudesta kaipaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Netistä
Netti-seurasta ei ainakaan vanhemmalla iällä saa irti sitä mitä sosiaalisuudesta kaipaa.
Ööh. Et sitten taida olla ainakaan autisti?
Olen asperger ja 67 v. Nautin nimenomaan viesteilyistä ja chattailusta. Livenä olisi turhan kuormittavaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
World of Warcraft :)
Harmi etten tykkää nettipeleistä. Voisivat olla hyvä paikka löytää seuraa.
Mun Asperger-poikani kaverit ovat nimenomaan verkkopeleistä alunperin. Sitten tutustui myös livenä lautapeli-illoissa.
Eikö teidän kirjastossa ole avoimia peli-iltoja?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Netistä
Netti-seurasta ei ainakaan vanhemmalla iällä saa irti sitä mitä sosiaalisuudesta kaipaa.
Ööh. Et sitten taida olla ainakaan autisti?
Olen asperger ja 67 v. Nautin nimenomaan viesteilyistä ja chattailusta. Livenä olisi turhan kuormittavaa.
Pää leviää jos vaan istuu kotona chättäilemässä, vaikka toki livenä näkeminen myös kuormittaa.
Epäsosiaalisilla kirjolaisilla on paljon helpompaa kuin sosiaalisilla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihan samasta Grindristä kuin muutkin miehet
Elokuvista. Katson yksin. Ihan Parasta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
World of Warcraft :)
Harmi etten tykkää nettipeleistä. Voisivat olla hyvä paikka löytää seuraa.
On se ainakin monille autisteille. Meillä on yhteiset kiinnostuksenkohteet ja tajuamme toisiamme ja nörttiyttämme :D
En oikein mistään. Tosin on syytä ollut myös omassa motivaatiossa ja kiinnostuksen puutteessa. En vain osaa kaivata muiden seuraa, ja enimmäkseen se vain kuormittaa ja väsyttää minua.
Minulle riittää sisarukset ja serkut ihmissuhteiksi, enempää en kaipaa.
Yhden toisen burgerin tapasin Tinderissä. Hämmästyttiin molemmat kun ei pidetty toisiamme tylsinä, vaan jopa mielenkiintoisina. Heti tuli kommunikaatiossa ongelmia, joita ratkottiin. Yhdessä katsottiin jopa sitä 'Rakkautta kirjolla' -sarjaa ja naureskeltiin että ei olla sittenkään niin toivottomia. Oltiin me, erottiin kommunikaatiovaikeuksien takia.
Nyt oon vain yksikseni, sydänsuruisena häntä ajatellen.
En mistään. En ole oikeastaan tekemissä kun vanhempieni ja veljeni kanssa. Töissäkin ihmiset lähinnä välttelee mua ja pitää outona, mutta onneksi saan tehdä lähes pelkästään etää niin ei haittaa.