Lue keskustelun säännöt.
Oletko koskaan kokenut työpaikalla, että työpanostasi käytetään hyväksi, mutta muutoin ihmisenä olet työyhteisössä ilmaa?
09.03.2025 |
Eli työpanoksesi otetaan kyllä ilomielin vastaan, kun se hyödyttää muitakin, mutta muutoin koet olevasi työyhteisössä yksinäinen, etkä taas hyödy välttämättä muiden työpanoksesta omassa työssäsi vastaavalla tavalla kuin he hyötyvät sinun panoksestasi. Sinä olet ikään kuin yhteisössä ulkopuolinen kaikkeen muuhun kuin työssä liittyvissä asioissa. Toki jotkut haluaakin työpaikalla olla omissa oloissaan, mutta nyt ei ole heistä kyse.
Kommentit (15)
Vierailija kirjoitti:
Juu. Kamalaa kun joudun tekemään omat hommani vaikka niistä on hyötyä muille tiimiläisille.
Vaihda työpaikkaa äläkä ulise.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Teen työni, enkä kaipaa siitä erityistä suitsutusta tai palkintoa. Yhteisöön pääsee sisään kun menee siihen, eikä jää odottelemaan, että joku tulee kädestä kiinni pitäen hakemaan.
Jos et sinä tee sitä duunia, joku toinen tekee. Työpaikoista on Suomessa helvetillinen kilpailu.
Olet osa työyhteisöä, jos tuotat sille työhösi kuuluvia hyödykkeitä. Jos teet omiin töihisi kuulumattomia ylimääräisiä palveluksia muille, niin älä tee niitä jos koet olevasi hyväksi käytetty.
Vierailija kirjoitti:
Teen työni, enkä kaipaa siitä erityistä suitsutusta tai palkintoa. Yhteisöön pääsee sisään kun menee siihen, eikä jää odottelemaan, että joku tulee kädestä kiinni pitäen hakemaan.
Ai se yhteisöön pääseminen on noin helppoa. Kumma ku jotkut valittaa, että heitä esim työpaikkakiusataan. Vika on siis heissä kiusatuissa itsessään, kun eivät ole halunneet osaksi yhteisöä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Millä tapaa ulkopuolinen? Sulle ei puhuta, ei kutsuta kahville/lounaalle, vai millä tapaa haluaisit kuulua enemmän yhteisöön?
Vierailija kirjoitti:
Millä tapaa ulkopuolinen? Sulle ei puhuta, ei kutsuta kahville/lounaalle, vai millä tapaa haluaisit kuulua enemmän yhteisöön?
Ei puhuta muissa kuin työhön liittyvissä asioissa. Lisäksi jos viettävät vaikkapa iltamia työn ulkopuolella, niin ikinä ei minua niihin kutsuta. En kuulu mihinkään whatsapp-ryhmiin tms. Tiedän heillä sellaisiakin olevan. Olen silti mukana työpaikan pikkujouluissa, kesäjuhlissa jne, eli kyllä he tietävät, etten ole mikään syrjään vetäytyvä tyyppi.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Teen työni, enkä kaipaa siitä erityistä suitsutusta tai palkintoa. Yhteisöön pääsee sisään kun menee siihen, eikä jää odottelemaan, että joku tulee kädestä kiinni pitäen hakemaan.
Ai se yhteisöön pääseminen on noin helppoa. Kumma ku jotkut valittaa, että heitä esim työpaikkakiusataan. Vika on siis heissä kiusatuissa itsessään, kun eivät ole halunneet osaksi yhteisöä.
Mikä siinä on vaikeaa? Puhuu työkavereille, lähtee lounaalle kun kysytään, kysyy muita lounaalle, osallistuu, puhuu tauoilla muutakin kuin työasiaa, laajentaa verkostoaan. Tätä kun tekee työpäivästä nro 1 alkaen, niin ei mene kauaa kun on mukana.
Mutta jos jää odottamaan, että muiden pitää ottaa sinut piireihin ja muiden vastuulla on pitää sinut mukana kaikessa, niin ei tule tapahtumaan. Sivistyneissä työporukoissa sinut otetaan kyllä mukaan, mutta jos ei itse tee mitään niin jää sinne ulkokehälle. Jos jää passiivisesti sivuun, niin siellä saa ollakin.
Mä ajattelen siten, että jos minun kokemuksesta on hyötyä uudemmille tulijoille työpaikalla niin minulla on vastuu ja samalla myös velvollisuus jakaa sitä omaa osaamistani näille uusille, jotta pääsevät sisälle niihin hommiinsa. Itse katson sen myös iloksi kun huomaan, että uusi tulija minun opastuksella pääsee hommasta hajulle. Siinä kohtaa koen lisäonnistumista omassa työssäni kun saan opastaa uudempaa tulijaa ja huomaan hänen oivaltaneen jotain työssään tarvittavaa tietoa tai nyanssia.
En ole kuitenkaan kokenut olevani ihan "ilmaa". Tosin minulle on kyllä riittänyt se, että olen saanut opastaa uusia tulijoita ja olen heidän nähnyt heidän päässeen perille opastuksellani. Siinä on ollut minulle riittävä kiitos.
Työyhteisössä on omat ihmisensä mutta jos kiitosta kaipailisinkin, niin olettaisin niiden kiitosten tulevan työpaikan ulkopuolisilta ihmisiltä.
Eli en siis itse kaipaa kiitosta työpaikalla tekemistäni asioista, neuvomisesta jne koska katson sellaiset asiat työhöni kuuluviksi.
Olen siis ihan hyvillä mielin "ilmaa" useimmille työtovereille työajan ulkopuolella.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jokaikisessä työpaikassa. Työharjoittelijana minulla teetätetään suurinosa ja vaikeimmat tehtävät, ilmaiseksi tietysti. Kahvitauolla kukaan ei puhu minulle vaikka sanoisin jotain, ei katso kohti. Lounastauolla muut lähtee ulos syömään, lounasalennus ei koske minua, eikä minulla olisi siihen varaakaan niin syön kahvihuoneessa omia eväitä. Eivät ole palkkaamassa, koska uusi harjoittelija tulee halvemmaksi työvoimaksi. Minä haluan vain valmistua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Teen työni, enkä kaipaa siitä erityistä suitsutusta tai palkintoa. Yhteisöön pääsee sisään kun menee siihen, eikä jää odottelemaan, että joku tulee kädestä kiinni pitäen hakemaan.
Ai se yhteisöön pääseminen on noin helppoa. Kumma ku jotkut valittaa, että heitä esim työpaikkakiusataan. Vika on siis heissä kiusatuissa itsessään, kun eivät ole halunneet osaksi yhteisöä.
Mikä siinä on vaikeaa? Puhuu työkavereille, lähtee lounaalle kun kysytään, kysyy muita lounaalle, osallistuu, puhuu tauoilla muutakin kuin työasiaa, laajentaa verkostoaan. Tätä kun tekee työpäivästä nro 1 alkaen, niin ei mene kauaa kun on mukana.
Mutta jos jää odottamaan, että muiden pitää ottaa sinut piireihin ja muiden vastuulla on pitää sinut mukana kaikessa, niin ei tule tapahtumaan. Sivistyneissä t
Itse olen jokseenkin eri mieltä. Kyllä se on työpaikan oman porukan tehtävänä ottaa työntekijä vastaan siten, että hän saa mahdollisuuden liittyä porukkaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Millä tapaa ulkopuolinen? Sulle ei puhuta, ei kutsuta kahville/lounaalle, vai millä tapaa haluaisit kuulua enemmän yhteisöön?
Ei puhuta muissa kuin työhön liittyvissä asioissa. Lisäksi jos viettävät vaikkapa iltamia työn ulkopuolella, niin ikinä ei minua niihin kutsuta. En kuulu mihinkään whatsapp-ryhmiin tms. Tiedän heillä sellaisiakin olevan. Olen silti mukana työpaikan pikkujouluissa, kesäjuhlissa jne, eli kyllä he tietävät, etten ole mikään syrjään vetäytyvä tyyppi.
Ap
Itse en kyllä mene töihin iltamien toivossa ja pidän koko lailla itsestään selvänä että töissä puhutaan työasioista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Millä tapaa ulkopuolinen? Sulle ei puhuta, ei kutsuta kahville/lounaalle, vai millä tapaa haluaisit kuulua enemmän yhteisöön?
Ei puhuta muissa kuin työhön liittyvissä asioissa. Lisäksi jos viettävät vaikkapa iltamia työn ulkopuolella, niin ikinä ei minua niihin kutsuta. En kuulu mihinkään whatsapp-ryhmiin tms. Tiedän heillä sellaisiakin olevan. Olen silti mukana työpaikan pikkujouluissa, kesäjuhlissa jne, eli kyllä he tietävät, etten ole mikään syrjään vetäytyvä tyyppi.
Ap
Itse en kyllä mene töihin iltamien toivossa ja pidän koko lailla itsestään selvänä että töissä puhutaan työasioista.
Olet varmaan niitä tyyppejä, joiden elämä pyörii vain oman perheen ympärillä ja ukollekin on sidottu pallo jalkaan, ettei vain omaa mitään omaa elämää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Naisia monesti pitää kosketella ennen kuin lämpeävät.
Juu. Kamalaa kun joudun tekemään omat hommani vaikka niistä on hyötyä muille tiimiläisille.