Kaduttaako täällä jota kuta eläkeläistä, ettei opiskellut akateemista ammattia itselleen?

Ei. Yo-merkonomin koulutuksella 40v tehty töitä ja saatu kokea hienot työmahdollisuudet useammalla alalla eri tehtävissä, yrittäjänäkin muutaman vuoden. 

Kyllä. Muutin omilleni jo 16v ja piti elättää itsensä, joten en pystynyt opiskelemaan. Jos olisin asunut kotona, asiat oisi ehkä mennyt toisin. Veljeni asui kotona 30vuotiaaksi ja ehti opiskella ja hankkia ammatin. Itselläni koulutuksena pelkkä kansakoulu.

nosto

Ei enää nyt eläkeläisenä. Työelämässä hieman kadutti että korkeakoulu jäi kesken ja akateemiset veivät parhaat työpaikat sekä saivat samalla työpanoksella paljon kovempaa palkkaa.

Paino siis sanalla hieman, en harrasta vanhojen päätösten vatvomista vaan elän nykyhetkessä.

Kyllä. Itse en ole edes ylioppilas. Mulla ei ollut lukupäätä. Keskityin nuorisoperiaatteeseen ja harrastelijateatteriin.

Ei kaduta. Minulta jäi yliopisto kesken graduvaiheessa kun vaihdoin pääainetta ja menin töihin ja sain lapsia mutta pääsin toivomalleni alalle. Eläkettä kertyi sen verran että pärjään, 3.000e/kk netto.

En ole ihan vielä eläkkeellä, mutta harmittaa kun en voinut aikoinaan lähteä opiskelemaan arkkitehtuuria, koska matematiikka ei ole vahvin lajini. Vieläkin tutkin talojen piirustuksia ja huomaan minkä olisinkaan tehnyt toisin. Toisaalta nykyään arkkitehdit ovat rakennusliikkeiden talutushihnassa, joten ehkä parempi näin.

Aikoinaan lukion jälkeen menin ammattikouluun köksäpuolelle, siellä opettaja antoi parhaan neuvon jonka nuorelle voi antaa, opiskele niin paljon ja hakeudu niin korkeisiin paikkoihin, ettet 50-60v ajattele pomostasi tuo on minua nuorempi ja hyppii nenälleni. 

Noudatin neuvoa, lähinnä nähdäkseni etten halua vastata kuin omista tekemisistäni työssäni, jouduin vaihtamaan alaa. Nyt minulla on ollut noin 10v itseäni nuorempi pomo ja molemmin puolinen kunnioitus on hyvä.

Akateemista minusta ei koskaan ole tullut, vaikka vieläkin pohdin mitähän sitä opiskelisi seuraavaksi, eläkkeeseen on kyllä vielä vuosi. 

Ei. miksi sen pitäisi kaduttaa? Osaamiseni on käytännönläheistä joten minusta olisi tullut keskivertoa huonompi akateemisen alan edustaja. Nyt minusta tuli keskivertoa parempi duunari.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä. Muutin omilleni jo 16v ja piti elättää itsensä, joten en pystynyt opiskelemaan. Jos olisin asunut kotona, asiat oisi ehkä mennyt toisin. Veljeni asui kotona 30vuotiaaksi ja ehti opiskella ja hankkia ammatin. Itselläni koulutuksena pelkkä kansakoulu.

Kouluttauduin 30v 3 lapsen äitinä. Ihan yhtä mahdollista olisi ollut korkeakoulukin

1

En ymmärrä, miksi se _eläkeläisenä_ kaduttaisi?  Valmistuin akateemiseen ammattiin tiedekorkeakoulusta 24-vuotiaana. Toimin lopulta k.o. ammatissa vain kymmenisen vuotta.            Olen nyt eläkeläinen. 

Tuo ammatti oli minulle kutsumus tai pakkomielle, miten vain.  En nähnyt lapsena ja nuorena muita vaihtoehtoja. Elämä sitten meni miten meni.  Onneksi olen nyt eläkkeellä.

Vierailija kirjoitti:

Ei. miksi sen pitäisi kaduttaa? Osaamiseni on käytännönläheistä joten minusta olisi tullut keskivertoa huonompi akateemisen alan edustaja. Nyt minusta tuli keskivertoa parempi duunari.

Et taida tietää että akateemisetkin tekevät käytännönläheistä duunia. Minäkin suomennan työkseni kirjallisuutta, ja kyllä se on ihan raakaa työtä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei. miksi sen pitäisi kaduttaa? Osaamiseni on käytännönläheistä joten minusta olisi tullut keskivertoa huonompi akateemisen alan edustaja. Nyt minusta tuli keskivertoa parempi duunari.

Et taida tietää että akateemisetkin tekevät käytännönläheistä duunia. Minäkin suomennan työkseni kirjallisuutta, ja kyllä se on ihan raakaa työtä.

Mutta silti se vaatii erilaista osaamista kuin vaikka sähkö- tai putkimiehen työt.

Enpä tiedä. Elämästä olisi tullut aika erilaista jos olisin suorittanut aloitetut opinnot loppuun. Moni muukin asia olisi silloin ollut toisin. Olisin ehkä voinut haluta kustantamoon. Kirja-alalle kuitenkin. Nyt kun ajat ovat tälläiset en usko että toitä on ollenkaan alalle koulutetuille/haluaville.

Nykyisessä ollut itselle sopivaa pysyvä työsuhde eli talouden vakaus. En juuri sure tuota asiaa kun elämä kantoi näinkin ja voin olla oma itseni, elää haluamallani tavalla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei. miksi sen pitäisi kaduttaa? Osaamiseni on käytännönläheistä joten minusta olisi tullut keskivertoa huonompi akateemisen alan edustaja. Nyt minusta tuli keskivertoa parempi duunari.

Et taida tietää että akateemisetkin tekevät käytännönläheistä duunia. Minäkin suomennan työkseni kirjallisuutta, ja kyllä se on ihan raakaa työtä.

Tarkoitan käytännönläheisellä muuta kuin sinä.

Minulla on akateeminen tutkinto, mutta kaduttaa etten sittenkin opiskellut siihen perään toista tutkintoa töiden ohessa, kun lapset varttuivat. Ajattelin että olen liian vanha. 

Noup. Pyrin yliopistoon aikanani kauan sitten, mutta voi sanoa, että onneksi en päässyt. Elämä on ollut paljon käytännön läheisempää ja olen kokenut paljon enemmän asioita kuin ahkerasti vuosikausia kirjoja päntännyt hyvään ammattiin päässyt ystäväni. Hänellä jatkuvaa työtä - lisäopintoja - kiirettä - ei aikaa muulle.