Uskon vahvasti, että ihmisellä on sielu, joka poistuu ruumiista kuoleman aikaan.

Minulle on todella vaikeaa käsittää ajatus siitä ettei ihmistä enää olisi lainkaan kuoleman jälkeen. Uskon sielumme olemassaoloon. Tätä uskomusta vahvisti kun saattohoidin vanhempani. Näin miten palavasti hän halusi elää ja toivoi, että olisi vielä hetken voinut täällä olla, kivut kuitenkin olivat kamalia, joten sen puolesta kuolema oli armollinen. Sitten vain kaiken sen elon jälkeen yhdessä hetkessä häntä ei ollut. Sielu oli mennyt ja katsoin ruumista. Minusta tuntui, että hän ei todellisuudessa kuitenkaan kuollut. 

Ja tuntuu edelleen. 

Näistähän ei periaatteessa voi kiistellä mutta se tuntuu niin vahvana asiana, että tämä ruumis on vain yksi ilmentymä ja koko maailma missä elämme mutta meissä ja tässä kaikessa on jotain paljon enemmän.