Lue keskustelun säännöt.
Mä oon mielummin yksin
03.03.2025 |
Koska huomasin mun vanhojen kaverien aikoihin suurimman osan haluavan jossain vaiheessa pariutua. Tämä taasen oli omiaan ruokkimaan mun läheisriippuvuutta, sillä juuri kukaan ei kyseenalaistanut holtintonta menoani. Miksei sinkku voisi olla varatun kaveri? Elämme tyystin eri elämää. Enemmistö varsinkin naisista suostuu nielemään ämpärilliseen sontaa ollakseen suhteessa (minäkin)
Minä en enää halua palata robotti-imuri tilaan, jossa koitan jatkuvasti hakea horisontissa huutavaa telakkaani. Mulla menee nyt todella hyvin, enkä tahdo hukata terapiaan käyttämiäni rahojani.
Kommentit (1)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse olen noin 40 vuotias mies ja ollut aina sinkkuna/ vailla kokemusta pidemmästä parisuhteesta. Olen ollut ja ja olen edelleen joidenkin niin sinkkuna kuin varatuuna olevien ja elävien naisten kaveri, joidenkin kanssa olen ystävä e. läheisempi kuin "vain" kaveri. - Ei heidän määränsä vaan laatunsa.
Kolme havaintoa. Ensimmäinen on se. että molempien meistä on tiedostettava missä mennään. Eli jos ollaan kabvereita tai jopa ystäviä, niin silloin puolin ja toisin arvostetaan ja kunnioitetaan toistemme rajoja ja päätöksiä ja valintoja; silloinkin kun ne eivät ole aina oman mielen mukaisia. - Tiedän kyllä, että onm parisuhteita, jotka ovat saattaneet syntyä alkuaa kaveri pohjalta, enkä site pidä sellaista mahdottomana mutta silloin molemmilla tulee olla samanaikainen halu ja toive edetä samaan suuntaan. - Ei niin, että minä tai hän painostaisi tai väijyisi sopivaa hetkeä jolloin voisi jotenkin kummalisesti ja tai ihmeellsiesti keikauttaa toisen olemaan niin. että saatettaisiin yhdessä jatkaa parisuhteessa sen jälkeen. Parisuhde ei siis voi alkaa vain toisen odotuksesta tai vaatimuksesta.
Toinen havainto. Koska olen sinkku, niin se lähtökohtaisesti tarkoittaa sitä, että olen yksin vastuussa omasta hyvinvoinnistani ja valinnoistani. Minun on itse jaksettava olla riiittävän aktiivinen ylläpitääkseni ihmissuhteitani, jotta ne voisivat olla ainakin enimmäkseen hyviä. - Mihin tahansa ei kuitenkaan pidä suostua. Ja on paskapuhetta, jos tai kun joku sanoo, ettei sinkkuna tarvitisisi tehdä kompromisseja; kyllä minä ainakin teen.
Kolmas havainto-. Ei kannata liikaa käyttää aikaansa vertailemiseen siitä kumpi on parempaa elää sinkkuna vai parisuhteessa; molemmissa on puolensa. Mutta jos parisuhteeseen haluaa edetä tai ainakin, jotta itse haluaisin edetä niin parisuhdekumppanin tulisi -kuten minun vastaavasti tulisi hänelle- tuoda riittävän paljon lisäarvoa kumpaisenkin eloon.
Ja lopuksi klisee, jonka allekirjoitan parisuhde on mahdollsiuus ei velvollisuus; vaikka se joskus ottaa rinnasta ja tuntuu kivuliaalta kun on "taas" yksin. - Mutta ainakin omasta mielestäni on parempi olla "aidosti yksin" kuin olla toiselle täysin näkymätön ja monin muin tavoin täysin huomaamaton.