6v.täyttävä ei suostu nukkumaan omassa huoneessaan. apua?

kanssa ollut sama homma jo yli vuoden. Pelkää ilmeisesti olla omassa huoneessaan, tosin ei osaa sanoa, mikä siellä pelottaa. Yritimme myös saada poika nukkumaan omassa sängyssään siten, että laitoimme vauvan sinne myös. Ei toiminut.



Välillä nukkuu sohvalla, josta yleensä kömpii viereen nukkumaan. Olen ihan suosiolla antanut nukkua vieressä. Kyllä hän sitten jossakin vaiheessa omaan sänkyyn menee =)

saa nukkua samassa huoneessa,mutta ei vieressä.

siihen on taipunut.



vaihtoehtona on ollut mennä omaan huoneeseen nukkumaan....



ajattelin vain,että kauankohan tuo meinaa,että omassa huoneessaan ei nuku? nyt alkaa jo eskari..









ap

Olen miettinyt ihan samaa. Puhuin th:llekin asiasta kun kyseli nukkumisesta mutta ymmärsin niin, että ihan normaalia. En vain satu tietämään yhtään lasta, joka tekisi noin. Joten olen antanut nukkua vieressä (tai sohvalla), koska (hysteerinen) huuto on aiva tolkuntonta jos pakotan omaan huoneeseen. Ja joka tapauksessa poika kömpisi viereen nukkumaan.



Eli ihan mielelläni kuulisin muiden kokemuksia asiasta =)

on nykyään niin julma, että ei anna poikasensa nukkua vieressään niin kauan kuin tämä sitä kaipaa.

on nykyään niin julma, että ei anna poikasensa nukkua vieressään niin kauan kuin tämä sitä kaipaa.

Yritän nukuttaa omaan sänkyyn lukemalla kirjaa tai touhuamalla vaikka pyykkien kanssa vieressä, mutta viimeistään yöllä tulee aikuisten sänkyyn. Näin oli isoveljenkin kanssa ja siksi yritän nukuttaa omaan sänkyyn, että kun ei enää herää öisin niin on omassa sängyssä, tyttö kun haluaisi mennä nukkumaan meidän sänkyyn mielummin, siitä taistellaan.

meidän tyttö on kyllä enemmänkin mukavuudenhaluinen kun läheisyydenkaipuunen, haluaa aikuisten sänkyyn nukkumaan vaikka siellä ei vielä olisi aikuisiakaan paikalla.

Yritän nukuttaa omaan sänkyyn lukemalla kirjaa tai touhuamalla vaikka pyykkien kanssa vieressä, mutta viimeistään yöllä tulee aikuisten sänkyyn. Näin oli isoveljenkin kanssa ja siksi yritän nukuttaa omaan sänkyyn, että kun ei enää herää öisin niin on omassa sängyssä, tyttö kun haluaisi mennä nukkumaan meidän sänkyyn mielummin, siitä taistellaan.

ja nukkuu pikkusisaruksensa 3 v kanssa sängyssämme. Sänky 240 cm leveä.



Omaan sänkyyn siirtymisestä olemme puhuneet mutta emme pakota ennenkuin on siihen valmis.



6 v ei paljon enää päivisin sylissä istuskele niin haluaa tankata läheisyyttä ja turvallisuutta nukkuessaan.



Itse olen lapsuudessa, samoin mieheni nukkuneet äitiemme vieressä vielä ala-asteella, olemme molemmat yksinhuoltajien lapisa. Muistan vieläkin sen turvaallisuudentunteen kun sai käpertyä äidin ison seän taakse ja kurkkia sieltä pimeään,



Ja olemme (kai) suhteellisen normaaleiki kasvaneet tästä huolimatta...

Meidän eskarilainen ja 3-vuotias nukkuvat meidän kanssa samassa sängyssä useimpina öinä. Meillä on superleveä sänky joten pystymme kyllä hyvin nukkumaan siinä kaikki. Olemme antaneet nukkua, kyllä ne sieltä ihan varmaan luikkivat omiin sänkyihinsä joku päivä.

Lapsella pitää kyllä olla turvallinen mieli, jotta kykenee nukahtamaan omassa huoneessaan. Opetus määrätietoista tyyliin: iltasatu, iltarukous, halit ja nukkumaan. Tätä toistetaan niin kauan kuin tarve vaatii.

eli kohta koululainen, joka vasta viime talvena opetteli nukkumaan oamssa huoneessaan. Niin ja tulee kyllä vieläkin välillä väliin, mutta on mulle ja miehelle ok, suurimman osan öistä nuku kuitenkin jo omassa sängyssään :)

Meillä mentiin palkkioperusteilla, jos nukkui koko yön niin euro ja jos nukahti omaan sänkyyn mut tuli väliin, 50 snt. Meillä poika on into piukka säästäjä, joten kaikki meni omaan pankkiin, oli meillä sopiva juttu. Mut voihan se olla tarra, ja sit kun tarroja tarpeeks saa jotain todella mieleistä tms. Kyllä ne lapset sinne omaan huoneeseen suostuu nukahtaan jossain vaiheessa, ja sekin vaihe tulee kun vanhemopia ei edes haluta enää sinne!

Länsimaisella nukuttamisideologialla on taloudellinen ja uskonnollinen tausta. Samassa sängyssä nukkuvan vauvan uskotaan uhkaavan vanhempien parisuhdetta. Lisäksi länsimaissa arvostetaan itsenäisyyttä ja yksilöllisyyttä enemmän kuin perhekeskeisyyttä. Tähän liittyy väärä luulo siitä, että yksin nukkuminen tukisi lapsen itsenäistymistä.



Tiede on ollut osaltaan mukana vääristämässä käsityksiä lasten nukkumisesta. Monet nukkumistutkijat ovat määritelleet lapsen biologiseksi parhaaksi asioita, jotka oikeasti ovat hyväksi vanhempien sosiaaliselle ja taloudelliselle elämälle. Evolutiivinen näkökulma on unohdettu ja normiksi on asetettu yksin läpi yön nukkuva vauva. Tämä ei kuitenkaan ole ihmislajille biologisesti tai sosiaalisesti normaalia.



Länsimainen kulttuuri on saanut aikaan sen, että biologisesti epänormaali nukkuminen - vauva nukkuu yksin - on tullut normaaliksi, ja biologisesti normaali nukkuminen - perhepeti - on tullut epänormaaliksi.



Toisin kuin kuvitellaan, yksin nukkuminen ei lisää lapsen itsenäisyyttä. Yksin nukkuva kyllä oppii tuudittamaan itsensä uneen ilman aikuisen apua, mutta vauvasta asti äitinsä kanssa nukkuneet lapset ovat taaperoina omatoimisempia ja sosiaalisesti itsenäisempiä. Vanhempiensa kanssa nukkuneet kontrolloivat paremmin tunteitaan ja sietävät paremmin stressiä. Perhepeti edistää turvallisen kiintymyssuhteen syntyä, lisää lapsen turvallisuutta, vähentää yksinäisyyttä ja öisiä pelkoja. Yksinnukkuvia lapsia on vaikeampi kontrolloida, he ovat vähemmän onnellisia ja vähemmän innovatiivisia. Heillä on enemmän kiukunpuuskia ja he ovat pelokkaampia. Tavallisesti vanhempiensa kanssa nukkuvat lapset ovat -yllätys, yllätys- kyvykkäämpiä yksinoloon. Vanhempien kanssa yhdessä nukkumisella on positiivisia ja suotuisia vaikutuksia lapsen koko elämään.



Vaikka lapset nukkuisivat omassa sängyssään, tulisi jokaiselle lapselle suoda oikeus nukkua vanhempiensa kanssa samassa huoneessa niin kauan kuin lapsi sitä haluaa.



Nykyään normaalina pidetty lapsen kiintyminen unileluun voi olla merkki lapsen turvallisuudenkaipuusta. Mihin lapsi, jonka elämässä ei tapahdu suuria muutoksia tai joka nukkuu äitinsä vieressä, tarvitsisi unilelua?



Jotain synnynnäisistä äidinvaistoista kertoo se, että huolimatta kulttuurisista suosituksista useimmat vanhemmat nukkuvat jonkin verran lapsensa kanssa. Tavallista on myös vauvn nostaminen keskellä yötä vanhempien sänkyyn. Lastenhoidon asiantuntijoiden antamat ohjeet tosin saattavat saada vanhemmat salaamaan perhepeteilyn, tai mikä pahinta, tuntemaan siitä syyllisyyttä.



Koko ajan löydetään enemmän todisteita siitä, kuinka yksin nukkumisella on lapselle vakavia fysiologisia ja sosioemotionaallisia seurauksia. Sen sijaan ei ole löydetty yhtään todistetta siitä, että vanhempien kanssa nukkuminen olisi lapselle haitallista.



(lyhentäen sitaatit kirjasta: Luonnollinen lapsuus)

kiintynyt myös kaikkiin muihin tavaroihinsa yllättävän paljon.



säästäisi myös kaikki roskat.mitään ei saisi hävittää tai mistään ei voisi luopua.

edes roskista:(



ao

Oletteko tähän asti nukkuneet kaikki samassa? Ei ole realismiä laittaa omaan huoneeseensa yhtäkkiä jos on tähän asti ( koko olemassaolonsa ) saanut nukkua kanssanne.



Ehdottaisin että alatte puhua lapselle että kun ( tähän valitsemanne ajankohta tulevaisuudesta ) niin sitten sinä olet jo niin iso lapsi että on hyvä nukkua omassa rauhassa isojen lasten tavoin... Tätä ajatusta olen muovannut eri tilanteissa. Alkaen niin lyhyestä ja arkisen jokapäiväisestä asiasta kuin leikin loppu illalla. Varoitan hyvissä ajoin.



Teillä voisi olla esim kesän jälkeen tai eskarin alkaessa tai mitä haluatte sopia. Antaa lapselle aikaa muutokseen.

Kuule, anna sen lapsesi nukahtaa nyyhkyttäen ja peläten. Aamulla hän huomaa, että selvisi hengissä. Toi nyt on maailman naurettavin idea, että majoitut johki samaan kerrossänkyyn hänen kanssa. Sä olet äiti, etkä mikään kaveri tai sisko. Jos sä annat sen aina nukkua kanssasi, niin sähän vaan viestit, että jokin hätä tosiaan saattaisi olla, jos lapsi nukkuisi yksin.

Suurimmassa osassa maailmaa lapset nukkuvat yhä äitiensä tai perheidensä kanssa. Länsimaissa alettiin lapsia nukuttaa erillään 1800-luvulla, aluksi ylemmissä sosiaaliluokissa. Kuten monet muutkin asiat, tapa alkoi levitä laajemminkin.



Lastenpsykiatri Jukka Mäkelällä on selkeä mielipide: "Unihäiriöt liittyvät länsimaiseen tapaan jättää liian pienet lapset nukkumaan yksin".



Perhepedissä hyväksytään lapsen tarve olla vanhempansa lähellä niin yöllä kuin päivälläkin.

Näissä perheissä perustan laskeminen turvallisuuden ja läheisyyden varaan nähdään tärkeämpänä kuin lapsen varhainen itsenäistyminen.



Perhepedin tiukin määritelmä on se, että lapsi tai lapset nukkuvat vanhempien vuoteessa. Väljemmin määriteltynä perhepediksi voidaan lukea myös sivuvaunu, jossa pinnasänky on kiinni vanhempien vuoteessa, laita alas laskettuna tai poistettuna.



Myös omassa sängyssään samassa huoneessa vanhempien kanssa nukkuvan lapsen voi sanoa olevan perhepedissä.



"Varhaislapsuudessa maksimaalisesti vanhempiensa lähellä ollut lapsi on kolme-, neljävuotiaana erittäin kyvykäs suuntautumaan ulkomaailmaan", kertoo Jukka Mäkelä kiinnittymistutkimukseen viitaten. Hän kumoaa myös väitteen siitä, etteivät perhepedissä nukkuvat lapset koskaan oppisi nukkumaan yksin:



"Lapset siirtyvät omaan sänkyyn ja omaan huoneeseen sitten, kun oman tunnemaailman hallinta on kunnossa. On lapsia, jotka tarvitsevat läheisyyttä pidempään, mutta hekin siirtyvät ajallaan". Kun lapset siirtyvät perhepedistä omiin huoneisiinsa, heillä on positiivinen ja luottavainen käsitys nukkumisesta. He eivät yhdistä nukkumista yksinjäämiseen.

Oletteko tähän asti nukkuneet kaikki samassa? Ei ole realismiä laittaa omaan huoneeseensa yhtäkkiä jos on tähän asti ( koko olemassaolonsa ) saanut nukkua kanssanne.

Ehdottaisin että alatte puhua lapselle että kun ( tähän valitsemanne ajankohta tulevaisuudesta ) niin sitten sinä olet jo niin iso lapsi että on hyvä nukkua omassa rauhassa isojen lasten tavoin... Tätä ajatusta olen muovannut eri tilanteissa. Alkaen niin lyhyestä ja arkisen jokapäiväisestä asiasta kuin leikin loppu illalla. Varoitan hyvissä ajoin.

Teillä voisi olla esim kesän jälkeen tai eskarin alkaessa tai mitä haluatte sopia. Antaa lapselle aikaa muutokseen.

tai siis olen yrittänyt välillä,muutama kuukausi kokeiltiin,mutta ei sitä yöllistä rallia jaksanut kukaan.

ap

Oletteko tähän asti nukkuneet kaikki samassa? Ei ole realismiä laittaa omaan huoneeseensa yhtäkkiä jos on tähän asti ( koko olemassaolonsa ) saanut nukkua kanssanne.

Ehdottaisin että alatte puhua lapselle että kun ( tähän valitsemanne ajankohta tulevaisuudesta ) niin sitten sinä olet jo niin iso lapsi että on hyvä nukkua omassa rauhassa isojen lasten tavoin... Tätä ajatusta olen muovannut eri tilanteissa. Alkaen niin lyhyestä ja arkisen jokapäiväisestä asiasta kuin leikin loppu illalla. Varoitan hyvissä ajoin.

Teillä voisi olla esim kesän jälkeen tai eskarin alkaessa tai mitä haluatte sopia. Antaa lapselle aikaa muutokseen.

Meillä on pojalla ollut aina oma huone. Nukkunut todella hyvin siellä eikä koskaan ole mitään ongelmia ollut. Siksipä ihmettelen, miksi yhtäkkiä halutaankin meidän viereen nukkumaan. Ei ole ollut mitään suuria muutoksiakaan elämässä.

saa nukkua, niin kauan kuin haluaa.

Ihanaa!

Voin kokemuksesta sanoa, että kyllä ne joskus pois lähtee ja esikoinen lähti 8v. pois meidän sängystä.

Anna turvallisuuden tunne lapsellesi.

saa nukkua, niin kauan kuin haluaa.

Ihanaa!

Voin kokemuksesta sanoa, että kyllä ne joskus pois lähtee ja esikoinen lähti 8v. pois meidän sängystä.

Anna turvallisuuden tunne lapsellesi.

meillä poika ei oikein tykkää esim. halailla, on kuulemma jo iso poika mutta on toisaalta ihanaa, kun toinen tulee viereen nukkumaan ja kietoo käden ympärille =)

-kakkonen-