Kysymys adhd-ihmisille

ADHD-diagnoosi hankintaan yleensä siksi, että se antaa vapautuksen vastuusta. Päästään sanomaan, että minulla (tai lapsellani) ei ole mahdollisuutta käyttäytyä kunnolla koska aivokemia estää sen. Lähes kaikki vaikeammin kurittomat lapset (noin 20% lapsista) onkin ADHD-diagnosoitu.

On normaalia, että adhd:lla on tuollaisia vaikeuksia. Riippuu kuitenkin ihan ihmisestä, esim. itse pystyn kyllä huolehtimaan töissä ja vapaalla aikataulut oikein hyvin. Mutta periaatteesta olen samaa mieltä, ei adhd ole mikään syy jättää hommia tekemättä ja nakittaa niitä muille. Toki, jos teidän töitä voi jakaa jotenkin vahvuusalueiden mukaan, niin olisi parasta. Meilläkin joku rauhallisempi esim. tutkii ja opiskelee enemmän asioita ja minä vaikka konsultoin ja esiinnyn enemmän..

Sun asia ei oo varmaan kovin tärkee ja kyllästyi nillittämiseesi ja sanoi siksi noin.

Jos on normisti työelämässä osaa kyllä asiansa hoitaa. Itsekin adhd mutta hommat hoitaa. Kuulostaa että on rennosti sanonut noin ja sinä vedät herneen nenään. Kivaa työtoveruutta teille! :D

Ei se voi ottaa vastuuta, koska on vammainen!

Olisiko minun siis nyt järkevää ihan itseni kannalta asettaa selkeät rajat etten lähde tuohon muistutteluun ja hänelle kuuluvien asioiden hoitoon vaan totean ystävällisesti, että ne asiat joista sovittiin pitää ja molemmat hoitavat oman tonttinsa?

Minulla on ADHD, mutta en todellakaan käyttäydy noin, enkä edes kerro asiasta muutenkaan kenellekään. Välillä käytän lääkitystä, välillä en, mutta en ikinä anna ominaisuuteni aiheuttaa sivullisille ongelmia. Olen myös lukihäiriöinen, mutta luen paljon ja olen opiskellut korkeakoulussa. Pystyn täyspäiväiseen ja haastavaan työhön. Inhoan yli kaiken ihmisiä, jotka oikeuttavat perseilynsä minkä tahansa diagnoosin varjolla. Nämä äänekkäät idiootit pilaavat muidenkin maineen.

Vierailija kirjoitti:

Sun asia ei oo varmaan kovin tärkee ja kyllästyi nillittämiseesi ja sanoi siksi noin.

Jos on normisti työelämässä osaa kyllä asiansa hoitaa. Itsekin adhd mutta hommat hoitaa. Kuulostaa että on rennosti sanonut noin ja sinä vedät herneen nenään. Kivaa työtoveruutta teille! :D

No olen hoitanut asiat kyllä hyvin alusta saakka ja toimittanut kaikki asiaan kuuluvat paperit. Kun tarkempia aikatauluja piti alkaa lyömään lukkoon, hän jätti joko vastaamatta viesteihin tai perui jo sovitut ajat. En siis tässä syyllistä. Yritän löytää ratkaisun miten toimia, kun en voi hänen töitään tehdä. Ei oma osaaminen taivu siihen, eikä hän nyt puheidemme perusteella ole kauhean pätevä edes omissa hommissaan toisin kuin minun annettiin ymmärtää. Ja asia on tärkeä. Eräs tapahtuman onnistuminen nyt riippuu siitä, että löydämme yhteisen sävelen. En ole häntä häiriköinyt, painostanut enkä muutakaan, vaan antanut aikaa saada asiat kuntoon. Deadline on kohta.

Aseta selkeät rajat. Ei toista tarvitse vetää perässä. Jos on ongelmia tarkkaavaisuudessa, täytyy kehittää itselle jokin systeemi, että asiat sujuvat. Kalenteri, kännykkä, vihko tms.

ADHD toki ilmenee ja näkyy aivokemiassakin, mutta muutos aivokemiassa on seuraus eikä syy. Ei ADHD aivokemiasta johdu vaan turvattomasta kasvuympäristöstä. Syy juontuu epäkypsistä vanhemmista tai aikuisista eikä ole siten edes periytyvä geeniperimän osalta. Kasvuympäristön osalta toki periytyy, mutta niinhän se junttiuskin periytyy.

Vierailija kirjoitti:

Olisiko minun siis nyt järkevää ihan itseni kannalta asettaa selkeät rajat etten lähde tuohon muistutteluun ja hänelle kuuluvien asioiden hoitoon vaan totean ystävällisesti, että ne asiat joista sovittiin pitää ja molemmat hoitavat oman tonttinsa?

No jos on sinun työparisi, niin varmaan työnjako täytyisi käydä läpi. Selkeästi adhd ei ollut tarkoittanut tuota kuitenkaan mitenkään pahalla, ei hän varmasti ajatellut tulevansa sinulle taakaksi. Ehkä hän ajatteli, että varmaan autat miellellään, kun aikataulujen muistaminen on sinulle helppoa tms. Adhd:t ovat usein hyväntahtoisia ja hän varmaan ajatteli, että auttaa myös tarvittasessa..



Mutta ymmärrän siis ihan hyvin, että ärsyttää alkaa aikuiselle ihmiselle lapsenvahdiksi. Ehkä asian voisi kuitata jotenkin huumorin kautta, sillä tavalla hämmästyneenä, että et kai ajattele, että minä alan äidiksi sinulle? Tai sitten jotenkin muuten ystävällisesti, että sinulla on itselläsikin aika paljon muistamista ihan omissa hommissa etkä uskalla ottaa hänenkin aikatauluja vastuullesi, että meillä on ollut tapana, että kaikki hoitaa omat hommat itsenäisesti.. Ja voi vaikka vähän kysellä, että miten hän aiemmin on hoitanut tällaiset tilanteet, esim. onko työvälineet kunnossa, vaikka puhelinmuistutukset yms..

Diagnoosin taakse menevät tietynlaiset ihmiset. Ei johdu diagnoosista, vaan luonteesta. Vaikka ei olisi edes diagnoosia, homma ei hoidu. Toisilla taas on diagnoosi ja homma pelaa.

Kiitos vastauksista. Yritän vielä ystävällisen jämäkästi selvittää rajat ja vastuut. Ja jos tämä ei auta, pyydän kolmatta osapuolta, joka tuntee henkilön paremmin löytämään ratkaisun tähän tilanteeseen.

Ei voida sanoa, että "hän ei varmaan tarkoittanut...". Voi olla, että tarkoittikin. Ei ADHD-henkilöt ole mikään yhtenäinen ryhmä, joilla on kiltti ja tunnollinen luonne. Ihan jokainen on keskenään erilainen, vaikka diagnoosi olisikin sama.

Voi siis olla, että työkaveria ei pätkääkään kiinnosta, miten toinen saa hommansa hoidettua.

Sovitte yhdessä mitä teette sano hänelle suoraan ettei peli vetele.

Kyllä on taas etenkin tuolla ketjun alkupäässä asenteellista p*zkaa.

Jos ollaan ns. vastuullisissa hommissa, veikkaanpa, että sille tasolle päätynyt ADHD pesee mennen tullen useimmat neurotyypilliset erilaisissa projektinhallintaa yms. vaativissa tehtävissä. Tuossa vauiheessa on kehitetty jo rautaiset kompensaatiot useampaan asiaan. Mm. kalenterin-/taskinhallinta on pakko hieroa kuosiin, että selviydytään ja kun kerran tuo on tehty, mennäänkin normikansalaisesta kevyesti ohi.

Aina on sellaisia ihmisiä, jotka yrittävät mennä toisen siivellä. Aseta rajat.