Ystävä haluaa nähdä liian usein, olenko kusipää?
Tarvitsisin vähän ulkopuolista näkökulmaa. Ollaan ystäväni kanssa molemmat töissäkäyviä, lähes 30-vuotiaita naisia, mutta meillä on aika erilaiset elämäntilanteet. Minä olen naimisissa, omaan muutamia muitakin ystäviä ja tapaan säännöllisesti perhettä, on harrastuksia ym.Ystävälläni taas ei ole ilmeisesti ketään muuta työkavereiden lisäksi kuin minä ja terapeutti, jota tapaa viikoittain. Ei ole välejä omaan perheeseen.
Tähän asti ollaan nähty vähintään kerran viikossa ja yleensä ystäväni ehdotuksesta. Nyt kuitenkin ystäväni ilmaisi olevansa pettynyt ja loukkaantunut, kun en itse ollut ehdottanut tapaamista hetkeen. Pahoittelin asiaa ja kerroin tiedostavani asian, ja että petrattavaa on sen suhteen. Kerroin myös, että itse en välttämättä aina jaksa tai ehdi nähdä viikoittain eikä minua haittaisi nähdä välillä vähän harvemmin, kuitenkin me viestitellään melkein joka päivä toisillemme. Ystäväni loukkaantui tästä aika verisesti ja sanoi, että kuulostin siltä ettei hän ole kovin korkealla priorisoinneissani. Tähän vastasin, että tottakai hän on, mutta niin on myös perhe, muut ystävät (joita näen ehkä kerran kuussa), aviomiehes sekä oma aika ja palautuminen.
Olenko ihan perseestä, kun haluan harventaa tapaamiskertoja? Haluaisin joskus viikonloppuja, jolloin olen ihan vain kotona mieheni kanssa ilman muita suunnitelmia. Toisaalta tuntuu hirveältä, että tuolla ystävällä ei ole ketään muuta, ja olisin syypää siihen ettei hän tapaa muita ihmisiä koko viikon aikana.
Kommentit (9)
Sinä et ole ystävällesi, oli hän sinulle kuinka tärkeä ja rakas tahansa, mikään 24/7 tavoitettavissa oleva seuraneiti jonka alistuttava vaikka sirkustemppuihin tai kynnysmatoksi jos ja kun hän niin tahtoo. Sinulla on oikeus mennä oma hyvinvointisi edellä. Hänen ongelmansa eivät ole sinun syytäsi eikä sinun ongelmiasi.
Tulin vaan sanomaan, että I feel you.
Itsellä työt, mies (josta tykkään enkä halua vältellä häntä, kuten pari ystävääni tuntuvat haluavan vältellä omiaan), lapsia (okei isoja jo mutta silti) omat liikuntaharrastukset 3-4 x viikossa ja lisäksi tarvitsen omaa aikaa rentoutuakseni ja palautuakseni, JA haluan ehtiä siivoamaankin kotiani välillä ihan rauhassa.
Erästä ystävää tapaan kerran viikossa harrastuksessa, mutta hänelle ei tunnu tämä riittävän, on ehdottanut toistakin harrastusta yhdessä ja pyytelee milloin leffaan kanssaan ja ties minne. Hänelläkin työt, mies ja omia harrastuksia, mutta on ilmeisesti sellaista ihmistyyppiä, joka ei viihdy hetkeäkään kotona. Ja hänelle tuntuu sitten olevan kauhean vaikea ymmärtää, että minä oikeasti tarvitsen sitä rauhallista aikaa omassa kodissani, voidakseni hyvin.
Sä teet just niin kuin haluat. Ei ole pakko tavata. Selitä että sulla on muita ihmisiä ja oma elämä, etkä halua tavata niin usein - osa ei ehkä tiedä sitä ellet sano. Ja ehdota että jos hän etsisi muuta ihmistä kiinnostuksista / harrastus / messut, jos haluaa useammin nähdä. Onko hänen äiti elossa jolle voisi soitella tai serkku. On ihmisiä joille käy useammin tapaaminen.
Jos hän etsii henkistä tukea ja fyysistä apua asioihin, saat kerran kuussa sen hänelle tms.
Ei sulla sitten ole mitään ihmistuntemusta kun vain alat sairaalle takertuvalle ihmiselle antamaan yhteystietosi ja sitten kamala stressi mitenkä pääsee siitä eroon. Kärsi sitten tyhmyydestäsi.
Koita nyt sotkuistasi selviytyä. Sinähän siihen syyllinen olet.
Voit vetää rajat ystävyyssuhteissa. Sen voi tehdä myös kiltisti.
Olen ollut kyseisen ihmisen kansda ystävä jo yli 15 vuotta. En todellakaan halua päästä hänestä eroon, siitähän tässä ei ollut ollenkaan kyse. AP
No ensinnäkään sinähän et ole syypää siihen, jos hänellä ei ole juurikaan muita ihmiskontakteja työpaikan lisäksi, ystäviä, harrastuksia, tai pidä perheeseensä yhteyttä syystä tai toisesta.
Näet häntä aika paljon omaan elämäntilanteeseesi nähden. PIdä vain kiinni omista rajoistasi ja viikonlopuistasi. Kuuosta siltä, että olet ollut hyvä ystävä.
Ehkä ystäväsi hetken sulteltuaan tajuaa asian myös sinun kannaltasi. Hänellä ei ole mitään syytä moittia sinua.