Lue keskustelun säännöt.
Oletko koskaan todistanut, kun jollain flipannut työpaikalla
28.02.2025 |
Niin; eli onko kukaan todistanut kollegan tmv. jousen laukeamista työpaikalla? Itsellä ihan äärimmäinen työstressi päällä, ja pelkään, missä palaverissa annan tuulen tuulla.
Kommentit (36)
Vierailija kirjoitti:
Anna mennä vain.
Ehkä en kannustaisi.
Joillakin varmasti kupin reunat pettäneet joskus, itse en ole tapauksia muistaakseni todistanut. Ja huom! pienet äänenkorotukset ei ole sellaisia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse sekosin stressiin töissä. Lääkärikäynnin jälkeen en enää koskaan palannut kyseiseen työhön.
Olin vuosia merillä, siellä on kunnon kiliniskoja. Huutotappeluja, painavilla esineillä paiskomista, kamojen viskontaa mereen, laidan yli ilman valjaita pakottamista.. eikä nää oo mitään 70-luvun kalajuttuja, oliskin.
Vaan yhden psykoosin oon töissä todistanu
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Yksi työkaveri yritti polttaa kerran työpaikan vessan.
Vierailija kirjoitti:
Olin vuosia merillä, siellä on kunnon kiliniskoja. Huutotappeluja, painavilla esineillä paiskomista, kamojen viskontaa mereen, laidan yli ilman valjaita pakottamista.. eikä nää oo mitään 70-luvun kalajuttuja, oliskin.
Adhd ihmiset hakeutuu joihinkin töihin erityisen paljon. Kuten ravintola-ala.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulle tuli joitain vuosia sitten totaalinen melt-down. Huusin, raivosin, itkin ja paiskoin kamoja. Seurasi pitkiä sairaslomia, työtehtävien muutos täysin mahdottomasta ehkä mahdolliseen. Syön vieläkin lääkkeitä, esihenkilöt ovat vaihtuneet parempiin ja ihanat työkaverit on mun seurassa edelleen ihan rennosti.
Nyt olen taas siinä reunalla, pelkään että joku päivä en enää jaksa. Mutta minulla on apusysteemit tavallaan valmiina. Jos tuntuu siltä ettet jaksa, hommaa apua joko oman olon parantamiseen tai työpaikan vaihtoon
Vuosikymmeniä sitten opettaja kerran raivosi ja heitti tuolinsa päin seinää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä. Heitin rukkaset seinään kirjaimellisesti. Soitin pomolle kesken päivän, että lähden kotiin ja tämä oli tässä. En palannut töihin.
En, olin valitettavasti juuri poissa, mutta kuulin että työkaveri joka on aina super ystävällinen ja auttavainen oli vetänyt Uber kilarit pomolle....oi miksi en ollut kärpäsenä katossa
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen varastolla. Ei ole täällä naisia, joten ei ole kilahtamisiakaan 😁
Yks siivooja huusi asiakkaille, karjui vItTusAataNaA, paiskoi puhelintaan, seisoi paikallaan yksin raivoamassa, kulki työmatkatkin HUUTAEN yhtä soittoa, pahoinpidellen bussipysäkkejä jne. Tää oli siis joka päivä. Sillä oli vielä reppu selässä kun siivosi myymälässä, sinne sujahti aika tavalla kaikkea ei-omaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joo. Näinhän tuota. Ikävä kyllä niin naksahti minullakin kertaalleen.
Minä. Kerran huudin esimiehelle todella kovasanaisesti. Oli vaan niin helevetin stressaavaa kun mulle annettiin jatkuvasti ns. paskat hommat. Pyysin kyllä jälkeenpäin anteeksi. Välit ihan hyvät edelleen.
Kyllä, opettaja flippasi aika ajoin. Alkoi raivoamaan ja syyttelemään, keksi mitä ihmeellisempiä asioita käyttäytyä inhottavasti. Ajan oloon huomasi, kuinka tekee sitä kaavamaisesti ja ärsyyntyi milloin mistäkin.
Vierailija kirjoitti:
Yks siivooja huusi asiakkaille, karjui vItTusAataNaA, paiskoi puhelintaan, seisoi paikallaan yksin raivoamassa, kulki työmatkatkin HUUTAEN yhtä soittoa, pahoinpidellen bussipysäkkejä jne. Tää oli siis joka päivä. Sillä oli vielä reppu selässä kun siivosi myymälässä, sinne sujahti aika tavalla kaikkea ei-omaa.
Samalla työpaikalla esimies soitteli kännissä töihin ja haukkui kaikki työntekijät jotka kompastui vastaamaan. Sai kenkää USEAN viinaan liittyvän tilanteen takia ja edelleen vissiin kirjoittelee uhkauksia työpaikan faceen.
Kerran aloin itkeä, jos se nyt lasketaan. Oli kyllä ihan pätevä syy. Luvattu vakipaikka jätettiinkin täyttämättä ja olin jäämässä tyhjän päälle.
Jep.
Kollegalla lähti laukalle koronakeväänä, maniavaihe iski päälle töissä. Tilanne oli sellainen, että suurin osa oli etätöissä, myös esihenkilö, ja tämä kollega oli yksi ainoita fyysisesti työpaikalla olijoita. Häneltä alkoi tulla tosi outoa viestiä: koko päivän, siis tunteja, oli omien sanojensa mukaan touhunnut jotain aivan epäolennaista kuten etsinyt jotain yhtä piuhaa ja ylipäätään kaikki viestintä muuttui oudoksi. Jättipitkiä, polveilevia viestejä, välillä ihan tajunnanvirtaa. Lopulta hänellä katosi todellisuus täysin, hän mm. vaihtoi somessa nimensä asiakkaan sukunimelle, koska luuli heidän olevan naimisissa.
Hän pääsi avun piiriin ja hoitoon. Samaan työhön hän ei koskaan palannut.
Anna mennä vain.