Oletko koskaan todistanut, kun jollain flipannut työpaikalla
Niin; eli onko kukaan todistanut kollegan tmv. jousen laukeamista työpaikalla? Itsellä ihan äärimmäinen työstressi päällä, ja pelkään, missä palaverissa annan tuulen tuulla.
Kommentit (36)
Vierailija kirjoitti:
Minä. Kerran huudin esimiehelle todella kovasanaisesti. Oli vaan niin helevetin stressaavaa kun mulle annettiin jatkuvasti ns. paskat hommat. Pyysin kyllä jälkeenpäin anteeksi. Välit ihan hyvät edelleen.
Vedä kuokkaan sitä luuseria äläkä alistu!
Yksi m*lkku esimies yritti alkaa kyykyttämään ja työpaikkakiusaamaan, ei mennyt kuin pari viikkoa kun sillä alkoi hajoamaan päässä kun en reagoinut apinan sirkustemppuihin. Oli ihan huvittavaa seurattavaa. Onneksi ei tarvinnut katsella kuin kuukausi sitä perseilyä.
Työkaveri erehtyi sanomaan henkilöstöpäällikölle, että on keskustellut tietystä työsuhteeseen liittyvästä tilanteesta työkavereitten kanssa. Henkilöstöpäällikkö veti herneet nokkaan ja alkoi itkeä miten hänestä levitellään ilkeitä juoruja ja puhutaan pahaa työntekijöiden keskuudessa.
No tottahan se toki on, että hänestä liikkuu juttuja, kun tuohon tyyliin käyttäytyy.
No kyllä olen.
Työkaverini kilahti totaalisesti minulle yhtenä päivänä. Veti itkupotkuraivarit (kuului taatusti toimiston puolelle) ja väitti kaikenlaista absurdia, kuten että olen pilannut hänen elämänsä. Siihen asti hän oli ollut niin hyvää ystävää että. Klassinen narsisti. Menin ihan pois tolaltani. Nostin asiasta haloon ja selvisi, että sama henkilö oli terrorisoinut muita käytöksellään vuosien ajan eikä asialle oltu tehty mitään. Tämä henkilö järjesti tästä hyvästä minulle potkut (olin koeajalla). En olisi jäänytkään tuon jälkeen.
Hoitakaa päänne kuntoon, ettei tarvitse traumatisoida työkavereita. Ei mulla muuta.
Vaikka kuinka monta kertaa. Itsekin olen itkenyt monta kertaa.
Useasti. Lähes joka työpaikassani on ollut kokeilemassa joku nuori nainen ja kun häneltä vaaditaan työntekoa ja tulosta eikä se saa siirrettyä omia töitään muiden tehtäväksi alkaa se flippaamine, muiden haukkuminen, uhkailu, uhriutumine ja perättömät syytökset
Itsellä flippasi joskus asiakkaan vuoksi, kun epäsuorasti väitti valehtelijaksi. Siitäkin huolimatta, että kaikki oleellinen kommunikaatio oli kirjallisena ja osoitti päinvastaista mitä hän väitti.
Jollekkin työpaikan vanhoille mummoille pitää välillä ärähtää, että nyt pidät ä.mmä sen saatanan turpas kiinni ja keskityt töihin
Vierailija kirjoitti:
Olin vuosia merillä, siellä on kunnon kiliniskoja. Huutotappeluja, painavilla esineillä paiskomista, kamojen viskontaa mereen, laidan yli ilman valjaita pakottamista.. eikä nää oo mitään 70-luvun kalajuttuja, oliskin.
Eikö ne kestä olla paria viikkoa ilman hu*ria vai mikä niitä vaivaa?
Valtiolla on joitakin aika ilkeitä kilahtajia, HR ei tee mittään eikä pomot. Luimistellaan vaan piiloon
Mä itse flippasin. Kuvittelin, että pystyn lukemaan ajatuksia. Tulin samoihin aikoihin uskoon ja ajattelin, että se liittyy uskovien väliseen yhteyteen.
Vierailija kirjoitti:
Valtiolla on joitakin aika ilkeitä kilahtajia, HR ei tee mittään eikä pomot. Luimistellaan vaan piiloon
Itsellä virkamiehet on olleet asiallisimpia työkavereita.
Mä kilahdin kerran yötöissä karaoke-emäntänä, kun en enää jaksanut sitä jatkuvaa lähentelyä yms. kuraa ja naispuoleinen esimies vaan vähätteli ja yritti alistaa. Tuumasin, että tämä oli tässä ja lähdin. Hoitakaa iltanne itse.
Vierailija kirjoitti:
Mä kilahdin kerran yötöissä karaoke-emäntänä, kun en enää jaksanut sitä jatkuvaa lähentelyä yms. kuraa ja naispuoleinen esimies vaan vähätteli ja yritti alistaa. Tuumasin, että tämä oli tässä ja lähdin. Hoitakaa iltanne itse.
Oikein!👍
On ollut opettajia, jotka on niin stressaantuneita tms että kilahtavat mistä vaan. Tietenkään tästä ei saisi puhua, koska eihän tällaista saisi tapahtua, joten siivotaan asia maton alle.
Mee hoitoon!