Lue keskustelun säännöt.
Mitä sanotte miehestäni? Todella surullinen olo tuli...
05.06.2011 |
Äitini toi lomaatkaltaan tuliaisvaatteet koko perheellemme - miehelleni kesäinen kauluspaidan. Minusta oli hieno ele, että ajatteli meitä jokaista.
Mieheni etsi tänään vaatetta päälleen ja mietti että laittasko tän ko. paidan. Katseli peilinedessä ja arvosteli paitaa koosta, huonosta kankaasta, läpinäkyvyydestä jne. (vaikka mielestäni aika kiva paita). Sanoin, että eikö olekin hieno asia että äitini ajatteli meitä jokaista matkallaan, sinuakin kun yritti löytää kivan vaatteen sinulle. Mieheni tokaisi tylysti "no varmasti ihan vaan siksi kun sen joululahja mulle oli niin epäonnistunut".
Mulle tuli todella paha ja surullinen olo. Tuli olo, että onpa mieheni ruma. Että todella rumuutta kääntää aina kaikki negatiiviseksi! Surettaa, että miehenäni on noin sivistymätön ja negatiivinen ja että lapsemme oppii isältä tuollaista. Oikeasti tuli vaan tosi paha mieli, että tuollaisen kanssako elän. Varmasti ylireagoin, mutta kun tämä negatiivisuus näkyy muussakin. Kuitenkin on myös lapsiin panostava jne. perushyvä mies, mutta tuo...
Kommentit (6)
Olen samaa mieltä. Ja toista et voi muuttaa. Mieti, mitä varten sinulle on annettu tämmöinen elämänkumppani, hän on sinulle opiksi annettu. Olet ehkä itse sielullasi halunnut juuri hänet, mutta miksi? Hyvä kysymys...
Lapsilla on muuten onneksi myös sinut, kyllä he itse sitten oppivat valitsemaan kumman tapa on elämässä toimivampi suhtautumistapa asioihin. Älä menetä positiivista elämänasennettasi!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
lähtökohtaisesti heiltä mitään odottamattoman) pirttihirmun vastaus!- Sivistymättömyys, moukkamaisuus ja kielteisyys kun eivät todellakaan ole SUKUPUOLI- vaan yksilökysymyksiä. Minä ainakin tunnen PALJON myönteisesti ajattelevia, järkevästi puhuvia ja toisten tunteita kunnioittavia miehiä: omani mukaan lukien.
Kolmosenkaan vastausta en oikein ymmärrä, mutta ehkä siinä on taustalla uskonnollisuus tai muu "kohtalousko". Minulle kun ei ainakaan ole vain "annettu" jotain elämänkumppania, joka sitten mukisematta pitää ottaa vastaan. Käsittääkseni elämme vapaassa yhteiskunnassa, jossa yksilö, nainenkin, saa ihan vapaasti valita, haluaako ryhtyä parisuhteeseen tietynlaisen ihmisen kanssa.
Ap:lle sanoisin kuitenkin samaa kuin kolmonen: onneksi lapsillanne on elämässään myös sinut. He todellakin voivat itse valita, johtaako myönteisyys vai kielteisyys, toisten huomioiminen vai itsekeskeinen moukkamaisuus elämässä suurempaan hyvään!
Itselleni olisi kuitenkin tosi vaikea elää ihmisen kanssa, joka ei kunnioittaisi toisia eikä heidän lahjojaan ja joka aina ajattelisi asioista negatiivisesti!
En minäkään ehkä pitäisi anoppini tai äitinikään tuliaisesta. Miehesi olisi voinut tietysit sanoa, että kivasti ajateltu, mutta ei tunne paita päällään oloaan hyväksi. Minä itse olen jo oppinut olematta antamaan omalle miehelleni vaatteita lahjaksi. Sen verran monta kerta aon tullut väärä valinta. Eivät ne kaikki miehetkään ole naisten puettavisa.
Jos miehesi taas on sellainen, että joku muu hänelle vaatteet valitsee ja äitisi paita vaan ei kelvannut, niin sitten ymmärrän miksi mielesi pahoitit.
Siis kyse ei ollut siitä että miehen olisi pitänyt tykätä paidasta - vaan arvostaa sitä, että anoppi ajatellut häntäkin ja yrittänyt antaa mieleisen vaatteen. Ei minua olisi haitannut alkuunkaan jos mies olisi vaikka naurahtanut humoristisesti että ei nyt ihan hänen makuunsa.. mutta kun paita ennen kaikkea oli miehen tyylinen, tuntuu vaan että mies tahtoi repiä tuostakin jotain negativista, ei osaa antaa arvoa edes sille että joku yrittää tehdä hyvää! Aina kaikki pitää kääntää rumaksi.
Mun mies arvostelee mun äitiäni todella rankasti, haukkuu tyhmäksi ja kohtelee huonosti. Kenenkään lahjoihinkaan ei ole koskaan tyytyväinen. Minä olen jo kauan sitten lakannut ostamasta, kun aina vaihtaa...
Aivan tavallista miehistä kommentointia, turhasta loukkaannuit! Eivät miehet osaa ajatella yhtä hienotunteisesti kuin naiset.