gynekologiset syövät, tunteenpurkauksia

Tunteenpurkauksia syöpäepäilystä ja odottelusta

Nyt, kun vastaanottoaikaan on kaksi viikkoa aikaa on oma olo alkanut musertumaan, ajatukset jyllää ja olo on masentunut. 

Löysin siis emättimen seinämästä vuoden vaihteessa kivuttoman, kiinteän syvällä kudoksessa olevan liikkumattoman pahkuran. Ei siis mikään limakalvon pintakerroksessa oleva paise kyseessä. Lisäksi kuluneen viime syksyn aikana alkoi itse asiassa aika paljon muitakin jopa melko vakavia oireita, jotka ei ole olleet gynekologisia mutta muilla tavoilla merkittäviä muutoksia eikä ne ole väistyneet tähän mennessä. Tuntuu, että ei kaikki vaaan ole kunnossa koko kropassa. Pahkuran löytyminen sai rattaat pyörimään asioiden suhteen.

Odottelu on ollut vaikeaa ja tutkimuksiin pääsyä hidasti se, etten meinannut päästä erikoissairaanhoitoon asian takia. Nyt ollaan pisteessä, että parin viikon päästä on koepalat, uudet kuvaukset, verikokeita lisää ja leikkaussuunnitelua.

 

Joka tapauksessa nämä aina leikataan, ilman leikkausta ei 100% voida olla varmoja onko hyvänlaatuinen vai pahanlaatuinen muutos, mikä myös jännittää. Kuitenkin, mitä lääkäri on kertonut tutkittuani tilannettani, niin huolta on ilmennyt ja gynekologisten syöpien mahdollisuutta nostettu esille eikä ole pelkiltään oma tunne enää kyseessä.

Onko kenelläkään kokemuksia emättimessä olleista muutoksista ja miten oireili? Kevään aikana on tulossa vielä suolistosairauteeni liittyvä uusintaleikkaus, joka varmistui vasta äskettäin joten monta ei niin mukavaa odotettavaa on todellakin edessä. Kyllä kaipaan aikaa, kun ei näitä murheita ollut. Elämääkin olisi edessä, olen kuitenkin alle 30 vuotias.