Tulen hulluksi tässä suhteessa

Vaimolla k on taipumus suuttua, raivota ja nalkuttaa minulle etenkin siideripöhnässä jos ilmaisen tyytymättömyyteni johonkin suhteen ongelmakohtiin tai siihen miten vaimo kohtelee minua. Hän on myös töninyt minua humalapäissään siten että olen saanut fyysisiä vammoja sekä käyttää henkistä väkivaltaa arvostelemalla ulkonäköäni ja heittelemällä kaikenlaisia loukkaavia "vitsejä." 

Nyt sitten viimeisimmän riidan päätteeksi vaino veti liinat kiinni ihan täysin ja huusi päin naamaa että olen luuseri ja mitä nyt vielä. Tuosta on jo pari viikkoa, mutta hän on siitä asti pitänyt mykkäkoulua, nalkuttanut, piilottanut autonavaimeni, häiritsee uniani öisin kolistelemalla, koputtelemalla, tönimällä ja rämppäämällä valoja päälle. Ollessamme samaan aikaan kotona vain nalkuttaa tai huutaa. En ole itse ottanut mitään kontaktia vaan pyrkinyt olemaan kotona mahdollisimman vähän.

Pahinta on kuitenkin, että vaimo kutsui ystävättärensä kylään keskustelemaan tilanteestamme. Tiedän tämän kuulostavan tässä kohtaa provolta, mutta näin siis tosiaan tapahtui ja itselleni yllättäen oman työpäiväni jälkeen. Kieltäydyin keskustelemasta tilanteesta sillä kaikki vastaavat keskustelut hänen kanssa ovat olleet monologia joissa minut ajetaan nurkkaan kirjaimellisesti. Sain kuulla olevani kontrolloiva ja en suostu puhumaan asioista. Ystävätär oli kovasti huolissaan siitä että olisin imemässä eron tullen vaimoni kuiviin rahallisesti. Olin suoraan sanoen shokissa siitä ettei minun systemaattisessa kiusaamisessani ollut mitäön ongelmaa ja siinä millaisen kuvan vaimoni on antanut kaikille.  Varmaan hyvä mainita, että käyn töissä, tienaan vaimoa enemmän ja maksamme kaiken taloudessamme puoliksi.

Ero tulee vääjäämättä, mutta käytännön syistä sen järjestely ja omaisuuden myynti tulee ottamaan oman aikansa. Olen hermostunut, ahdistunut, surullinen ja tuntuu että järki lähtee.