Luulin, että alkoholi aiheutti minulle masennusta mutta raitistuneena on edelleen vaikeaa henkisesti.

Oletan, että on ohi menevä vaihe. Elimistö korjaa itseään.

Tunnen entisiä juoppoja joiden ulkonäkökin on muuttunut fressiksi. Ovat saaneet ns uuden elämän. Uni on tervettä ja tunne-elämä tasapainoisempaa.

Ja tunnen niitä, jotka ovat siirtyneet polttamaan pilveä. Vähän aikaa voi toimia, mutta muutamalla on pää seonnut liiasta käytöstä.

Ja osa on alkanut sekakäyttää alkoholia ja pilveä.

Katso nyt vielä vähän aikaa ha tee jotain fyysistä raittiissa ilmassa.

Ne unet kuuluu raitistumis projektiin.

Kauanko olet ollut juomatta? Mieliala ei aina parane muutaman ensimmäisen kuukauden aikana. Etenkin, jos joit reippaasti (putkia tai useita kännikertoja viikossa), koko elimistön toiminnan normalisoituminen kestää aikansa. Alkoholi myös tukahduttaa jo olemassa olevia mielialaongelmia ja siksi ne tuntee aiempaa voimakkaammin juomisen lopettamisen jälkeen.

Vierailija kirjoitti:

Kauanko olet ollut juomatta? Mieliala ei aina parane muutaman ensimmäisen kuukauden aikana. Etenkin, jos joit reippaasti (putkia tai useita kännikertoja viikossa), koko elimistön toiminnan normalisoituminen kestää aikansa. Alkoholi myös tukahduttaa jo olemassa olevia mielialaongelmia ja siksi ne tuntee aiempaa voimakkaammin juomisen lopettamisen jälkeen.

Kuukausi tänään tuli täyteen. Eihän tuo vielä paljoa ole ja on ollut helppoa olla juomatta. Nyt en oikeastaan edes ymmärrä miksi niin kamalalla tavalla kohtelin itseäni ja koko homma näyttäytyy vain typeränä miten on tullut alkoholia läträttyä. Mitään himoja ei ole ja sen myötä on ollut tosi mukavaa olla selvänä. Silti alakulo vaivaa etenkin nyt viimeisen viikon ajan. Olen valtavan uupunut, ahdistus on pinnalla ja niitä kuoleman toiveita etten jaksa tätä elämää ja se on sekä henkilökohtaista, että eksistentaalista murheellisuutta. 

Paljon nousee pintaa muistoja jotka olen jo unohtanut, esimerkiksi väkivalta ja seksuaalinen hyväksikäyttö, se suru miten olen antanut itseäni kohdeltavan ja suru hukkaan heitetystä elämästä. Kaikkea kamalaa nousee pintaan ja niiden kanssa sitten elän, hengitän syvään, ehkä itken ja annan olla. -ap

Siksihän ihmiset yleensä alkavat juoda, että he eivät ole opetelleet muita keinoja paineiden, ongelmien, suruen ym. käsittelyyn. Eli voit alkaa etsimään itsellesi keinoja käsitellä noita asioita, niitä kannattaa kokeilla ja valita useampia. Kokeile mm. hengitystekniikoita, meditaatiota, joogaa, läsnäoloharjoitteita, luontoa, erilaisia liikuntamuotoja, lue psykologiaa ja filosofioita = uusia ajatusmalleja ja saat myös selville, mistä jotkut ajatusmallisi ja oletuksesi ovat sinulle rakentuneet. Lukiessa sinulle voi nousta ihan selkeitä yhteysiä tapahtumiin  ja y ja ymmärrät itseäsi paremmin. Opit myös purkamaan asioita muun, kuin alkoholin kautta.

Kukaan toinen ei voi valita sinulle, koska emme tiedä mitä aivoissasi ja kehossasi tapahtuu. Pääasia, että löydät jotain (yleensä pientä), joka tuottaa hyvää oloa, jotain joka rentouttaa, jotain, joka luo lohtua jne. niihin tarpeisiin, joita sinulla on. Sellainen asia, joka saa sinut keskittymään niin, että muu häviää, on tärkeää löytää. Aivosi tarvitsevat lepoa huolista jne. ja harjoituksen ajan aivot saavat lepoa niistä muista huolista.

Vierailija kirjoitti:

 

 

Kuukausi tänään tuli täyteen. Eihän tuo vielä paljoa ole ja on ollut helppoa olla juomatta. Nyt en oikeastaan edes ymmärrä miksi niin kamalalla tavalla kohtelin itseäni ja koko homma näyttäytyy vain typeränä miten on tullut alkoholia läträttyä. Mitään himoja ei ole ja sen myötä on ollut tosi mukavaa olla selvänä. Silti alakulo vaivaa etenkin nyt viimeisen viikon ajan. Olen valtavan uupunut, ahdistus on pinnalla ja niitä kuoleman toiveita etten jaksa tätä elämää ja se on sekä henkilökohtaista, että eksistentaalista murheellisuutta. 

Paljon nousee pintaa muistoja jotka olen jo unohtanut, esimerkiksi väkivalta ja seksuaalinen hyväksikäyttö, se suru miten olen antanut itseäni kohdeltavan ja suru hukkaan heitetystä elämästä. Kaikkea kamalaa nousee pintaan ja niiden kanssa sitten elän, hengitän syvään, ehkä itken ja annan olla. -ap

On tärkeää antaa anteeksi itselleen ja lopettaa itsesyytökset. On upeaa, että olet päässyt pois noiden aikojen kärsimyksistä, eikö? Niitä tulee käsitellä sen aikaa, että niistä pääsee yli, mutta päästäkseen yli on tajuttava, että sä olet, hei vihdoin vapaa!!!!! Ne eivät tapahdu enää uudelleen ja uudelleen, ei. Sinä olet päässyt fyysisessä todellisuudessa niistä fyysisistä kamaluuksista eroon. Muistot tai painajaiset ovat psyykkisesti kuormittavia, mutta tapahtumat ovat enää mielikuvia, eivät fyysisiä todellisia tapahtumia. Todellisuudessa olet turvassa.

Oletko käynyt terapiassa tai lukenut kirjoja aiheesta? Lue myös silmänliiketerapiasta. Sen idea on, että kun aivot saadaan toimimaan ja tekemään muistojen "ohi", niin muistot pienenevät ja painuvat taustalle ja toimintakyky palaa.

Ap sinnittele jonkin aikaa. Kyllä se todennäköisesti helpottaa. Alkoholi aiheuttaa riippuvuutta. Jos ei: pappi tai terapeutti!

Juu olen kyllä tuolla tiellä. Olen onnekas, että pystyn reflektoimaan ja auttamaan itseäni juuri esimerkiksi meditaation ja muiden harjoitusten avulla. Nämä keinot ovat jo juovana aikana hiljalleen tullut ja selvinpäin olen päässyt syvemmälle oman itseni kanssa ja tuntuisi kuin kulkisin käsi kädessä itseni rinnalla ja autan eteenpäin. Oloni on turvallinen minun kanssani ja olen alkanut rakastamaan itseäni. Se on todella lämmin olo sisällä vaikka myös kaikkea muutakin on sisällä mutta turvallisesti kuljen eteenpäin. Se on minusta lahja, että saan näinkin tuntea enkä ole irrallinen ja peloissani sen vuoksi etten voi juoda vaan lähinnä tämä taitaa olla jonkinlaista surutyötä kaikkien asioiden vuoksi mitä on ollut ja pelkoja siitä saanko vielä hyvän elämän, jaksanko ponnistaa enempää. Kun pitäisi kaikkea tehdä mutta en nyt jaksa. -ap

Vierailija kirjoitti:

Kauanko olet ollut juomatta? Mieliala ei aina parane muutaman ensimmäisen kuukauden aikana. Etenkin, jos joit reippaasti (putkia tai useita kännikertoja viikossa), koko elimistön toiminnan normalisoituminen kestää aikansa. Alkoholi myös tukahduttaa jo olemassa olevia mielialaongelmia ja siksi ne tuntee aiempaa voimakkaammin juomisen lopettamisen jälkeen.

Ja usein on myös niin että masennus on totta tosiaan ollut ensin, ja sitä on parennettu itse juomalla, ja se on tuntunut auttavan hetkellisesti, eli viikkoon on saatu ei-masentuneita hetkiä alkoholin avulla, mutta koska alko ei tosiaan auta masennukseen, niin on lopetettu juominen, mutta se ap ongelma eli masennus on edelleen jäljellä.

Älä jää yksin ongelmiesi kanssa! Hienoa, että olet raitistunut. Voisitko hakeutua terapiaan terveydenhoidon kautta? 

Itselläni ei alkottomuus ole tuonut mitään positiivista mielialaan. Olin vuosia päihteetön, mutta ihan yhtä masentunut ja ahdistunut kuin silloin, kun join välillä alkoholia, oikeastaan enemmänkin.Alkoholi auttaa sentään hetkellisesti, mikä sekin kai on tyhjää parempi. 

Oma ahdistus ei liity juuri lainkaan oman elämän ongelmiin tai ongelmattomuuteen, vaan olemassaoloon ja olemattomuuteen liittyviin kysymyksiin. Mikään filosofinen, metafyysinen tai uskonnollinenkaan pohdiskelu ei ole tuonut tähän asiaan helpotusta. Ainoastaan hetkellisesti pään totaalinen tyhjentäminen päihteiden avulla. Jooga tai meditaatio tai hengittämiseen tai "tähän hetkeen keskittyminen" ei ole auttanut tippaakaan, ei myöskään elimistön  fyysinen rasitus. Olen todellakin yrittänyt.

Levottomat adhd-tyyppiset aivoni eivät vain hiljene. Koskaan. Joitakin välilehtiä voi välillä sulkeutua, mutta silti sieltä pomppaa jatkuvasti monta uutta.  En tiedä auttaisiko diagnoosi ja sitä myötä saatu lääkitys(kokeilu).

On hirveää elää tällaisten aivojen kanssa, joita voi rauhoittaa vain kemiallisesti ja vain hetkellisesti. Sitä ei varmasti voi ymmärtää sellainen, joka ei itse ole samaa kokenut. 

Vierailija kirjoitti:

Itselläni ei alkottomuus ole tuonut mitään positiivista mielialaan. Olin vuosia päihteetön, mutta ihan yhtä masentunut ja ahdistunut kuin silloin, kun join välillä alkoholia, oikeastaan enemmänkin.Alkoholi auttaa sentään hetkellisesti, mikä sekin kai on tyhjää parempi. 

Oma ahdistus ei liity juuri lainkaan oman elämän ongelmiin tai ongelmattomuuteen, vaan olemassaoloon ja olemattomuuteen liittyviin kysymyksiin. Mikään filosofinen, metafyysinen tai uskonnollinenkaan pohdiskelu ei ole tuonut tähän asiaan helpotusta. Ainoastaan hetkellisesti pään totaalinen tyhjentäminen päihteiden avulla. Jooga tai meditaatio tai hengittämiseen tai "tähän hetkeen keskittyminen" ei ole auttanut tippaakaan, ei myöskään elimistön  fyysinen rasitus. Olen todellakin yrittänyt.

Levottomat adhd-tyyppiset aivoni eivät vain hiljene. Koskaan. Joitakin välilehtiä voi välillä sulkeutua, mutta silti sieltä pomppaa jatkuvasti monta uutta.  En

Ymmärrän kyllä. Minulla myös olisi aihetta käydä tutkimuksissa ja olen ymmärtänyt, että olen juonut myös sen vuoksi aiemmin, että se on rauhoittanut minua ja olen kokenut itseni kuuluvani muiden joukkoon alkoholin vaikutuksen alaisena. On pystynyt ihan eri tavalla keskittymään ja kommunikoimaan. Selvinpäin olen niin levoton sisäisesti, päässä on liikaa ajatuksia enää saa kunnolla oikein mistään kiinni tai sitten innostun liikaa tai olen todella poissaoleva. On todella raskasta elää sellaisen impulsiivisen mutta toisaalta tosi analyyttisen pään kanssa, joka takertuu kaikkeen epäolennaiseen ja koko ajan saa pidätellä itseään ja rauhoitella. Sitten uupuu ihan valtavasti. 

Minulla ollut hyvin menevä elämä ylipäätään joka saralla ja juominen oli keino rentoutua ja päästää irti hetkeksi. Lopulta se vei minut niin huonoon kuntoon henkisesti etten vain jaksanut enää eikä alkoholi ollut lopulta muuta kuin yksi suuri kusetus elämässäni ja paradoksaalisesti sen vaikutus oli lopulta juuri päinvastaista kun mitä siltä hain koska lopulta kadotin vain kaiken mitä hain takaa. 

Selvinpäin on ollut parempi vaikka ei helppoa henkisesti niin helpompaa. On paljon helpompaa elää itsensä kanssa näin kuin juodessa ja turruttamalla. Se koko juttu aukesi minulle täydellisesti ja "heräsin". En tiedä miten mutta kai sain vain tarpeekseni siitä tavasta elää. 

Nyt mennään näin ja ehkä tämä helpottaa jossain kohtaa. Olo on kyllä kuin kuolemaa sairastavalla, tämä väsymys on jotain hyvin laamannuttavaa, voisin vain nukkua ja voimat katoaa tyystin jo vähäisestä tekemisestä. Siksi kai on niin alakuloinen olokin, melkein itkettää silkan väsymyksen vuoksi ja jopa pelottaa että nouseeko tästä ja milloin. -ap

Mun vakavat traumat avautuivat vasta paljon myöhemmin juomisen lopettamisen jälkeen. Viimeksi viime yönä olin unissaan kännibileissä. Ja hakkasi pettänyttä miestä käsilaukulla ja potkin. Mitä en edes oikeasti tehnyt humalassa. En huolestu.  Alitajunta se tekee vain puhdistustyötään. 😂 

Tsemppiä kaikille jotka olette lopettaneet alkon, päihteet, tupakan. Ei kannata aloittaa uudestaan. 

Toipuminen alkaa vasta, kun on päässyt päihteiden "maskista". 

Itse olen myös adhd ja välillä ollut vuosiakin juomatta kun on lapsiakin, mutta mieli on aina yhtä plaah. Alkoholi saa jotenkin aivot kuriin ja san paljon enenmän tehtyä asioita jos juon. Tuossa yhdessä laihdutusketjussakin joku epäili et oli laiha siksi kun joi kun oli silloin paljon aktiivisempi ja lihoi kun ei juo enää. Olen kokeillut toki lääkityksiäkin mutta mikään niistä ei tuo semmoista tsemppioloa muu kuin alkoholi et saan aikaan ties mitä ja ei en edelleenkään juo joka viikko. Nyt olin joululta asti juomatta, mutta viime vkl korkkasin punaviinin ja vitsi, että sain taas paljon aikaan. Muuten perusolotila on et yritän vaan jaksaa väkisin.

Aivoilla menee toipua siitä alkoholista, pahimmillaan hardcore käyttäjillä vuosia, muilla kuukausia. Ja tuo on hyvä merkki että näet unta krapulasta, niin tupakoinnin lopettavat polttavat unissaan tupakkaa, helpotus tulee kun ei sitä edes unessa sytytä 

Jooga vie kundalin henkiin budhaan ja hinduun. Manalassa ei sitten ole taivasta. Tarkasta suuntasi mihin olet menossa. Nyt pitää jo huutaa Jumalan poikaa Jeesusta avuksi. 

Toista vuotta olin ilman eikä se kyllä helpottanut, toisaalta oli nuppi sekaisin jo ennen alkoholin käytön aloittamista ja lääkkeeksi sitä aloin kiskoa joten arvaahan sen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kauanko olet ollut juomatta? Mieliala ei aina parane muutaman ensimmäisen kuukauden aikana. Etenkin, jos joit reippaasti (putkia tai useita kännikertoja viikossa), koko elimistön toiminnan normalisoituminen kestää aikansa. Alkoholi myös tukahduttaa jo olemassa olevia mielialaongelmia ja siksi ne tuntee aiempaa voimakkaammin juomisen lopettamisen jälkeen.

 

Kuukausi tänään tuli täyteen. Eihän tuo vielä paljoa ole ja on ollut helppoa olla juomatta. Nyt en oikeastaan edes ymmärrä miksi niin kamalalla tavalla kohtelin itseäni ja koko homma näyttäytyy vain typeränä miten on tullut alkoholia läträttyä. Mitään himoja ei ole ja sen myötä on ollut tosi mukavaa olla selvänä. Silti alakulo vaivaa etenkin nyt viimeisen viikon ajan. Olen valtavan uupunut, ahdistus on pinnalla ja niitä kuoleman toiveita etten jaksa tätä elämää ja se on sekä henkilökohtaista, että eksis

Moni käyttää alkoholia nimenomaan itsensä lääkitsemiseen ja turruttamiseen. Ehkä kannattaisi käsitellä noita vanhoja traumoja ja masennukseen liittyviä ajatuskulkuja terapiassa ja harkita mielialalääkitystä, josko niistä saisi apua.

Alkoholin lopettamisen jälkeen kestää puolivuotta tai vuosi, kunnes tasaantuu, osalla ravinto ja neste vaikuttaa. Uni. Stressi ja talouspaineet. Talvi. Onneksi pian on kevät. Entä ympäristö ja kerrostalojen vaikutus.

Tuota väsymistä voi pahentaa myös heikko ravitsemustila, joka on yleinen usein / pitkään juoneilla. Esim. B- ja D-vitamiineista voi olla vajetta. Kannattaa myöd pyytää kilpirauhas- ja ferritiini-labroja lääkäriltä tai käydä omatoimisesti terveystarkastus-labroissa yksityisellä.

Aikaa mielen ja menneisyyden asioiden käsittely toki vaatii. Ei KELA:n kuntoutuspsykoterapiaakaan suotta myönnetä kolme vuotta. AA on myös mahdollinen paikka prosessisi tueksi. Älä jää yksin.

Selvänä elämä on todella tylsää. Ei mitään tekemistä, töihin ei pääse vaikka on hyvässä työkunnossa. Tää on vaa kotona makoilua ja lenkillä käymistä koko elämä.