Onko tavallista, että lapsi väsyy kaikessa tekemisessä?
Siis muualla kuin kotona. Vaikka minne huvipuistoin, uimarannalle, pulkkamäkeen tms mentäisiin, niin tunnin ajan on kivaa ja riittää energiaa, mutta sitten iskee väsähdys ja alkaa kiukuttelu ja veteläksi heittäytyminen. Onko tämä tavallista? Lapsi on kuusi. Hänellä on ihan hyvä fyysinen kunto, meillä nimittäin ei ole autoa niin kuljetaan kaikki matkat kävellen (pidemmät bussilla toki). Päiväkotiinkin joka päivä kävelyä pari kilsaa ja sama takaisin. Kaikki käymiset eri paikoissa, retket ym on todella vaikeita, koska tunnin jälkeen lapsi on niin väsåhtänyt, että hän vain kiukuttelee ja melkein heittäytyy maahan makaamaan, vaikka on kohta koululainen. Tunti menee oikein kivasti! Hän syö säännöllisesti ja ihan hyvin, nukkuu ihan hyvin. Lääkärin mukaan terve on. Kun palataan kotiin jostain käymästä, niin spaghettina maata pitkin valuen ja huutokiukutellen kulkenut todella väsähtänyt lapsi piristyy hetkessä kotona, edes nälkää ei ollut.
Kommentit (40)
Kuulostaako kenestäkään tällainen tutulta? Olisiko neuvoja minulle? Ap
Ei ole neuvoja mutta ei kuulosta normaalilta. Vaikuttaako lapsesi introvertilta, viihtyykö hyvin yksin. Hän voi kuormittua henkisesti tunnissa jos aivot saavat liikaa ärsykkeitä, sitten se vaikuttaa fysiikkaan niin että uuvahtaa.
Vierailija kirjoitti:
Ei ole neuvoja mutta ei kuulosta normaalilta. Vaikuttaako lapsesi introvertilta, viihtyykö hyvin yksin. Hän voi kuormittua henkisesti tunnissa jos aivot saavat liikaa ärsykkeitä, sitten se vaikuttaa fysiikkaan niin että uuvahtaa.
Viihtyy hyvin yksin, mutta tykkää kyllä muiden seurastakin. Ap
Meneekö uupumustila koskaan ohi siellä missä se tulee, eli ihmisvilinässä ja metelissä? Vai pitääkö lapsi raahata aina kotiin ja siellä virkoaa? Ei tuo kyllä normaalilta kuulosta. Pikemminkin huolestuttavalta, ei kai hän saa jotain epileptistä poissaolo kohtausta?
Mitä neuvola tai terveydenhoitaja sanoo tällaiseen?
Pulkkamäki voi olla niin yksinkertainen juttu, että tunnin kuluttua se vaan kyllästyttää: pulkalla alas, kävellen ylös ja taas pulkalla alas, kauanko sitä pitäisi jaksaa?
Uimarannan kanssa sama juttu. Auringonpaahteessa ei jaksa olla kauan eikä se ole terveellistäkään.
Ainoa, jonka kohdalla aloin miettiä, on huvipuisto. Siellä yleensä on paljon erilaista katsottavaa niin että aika kuluu ja välillä voi käydä syömässäkin.
Voi olla että impulssikuorma levottomassa paikassa, missä paljon muita ja ehkä kova meteli on liian suuri joten aivot ei kestä jahän uupuu.
Onko hän itse kommentoinut mitään miksi väsyy niin. Kai tuon ikäisestä (ehkä) jotain saa irti kun jututtaa että miksi noin väsyy. Jännityääkö tai ujosteleeko hän ja siksi ylikuormittuu?
Suositteleisin jollekin lasten terapeutille vientiä jos ei mitään fyysistä väsymisen oiretta ole
Vierailija kirjoitti:
Meneekö uupumustila koskaan ohi siellä missä se tulee, eli ihmisvilinässä ja metelissä? Vai pitääkö lapsi raahata aina kotiin ja siellä virkoaa? Ei tuo kyllä normaalilta kuulosta. Pikemminkin huolestuttavalta, ei kai hän saa jotain epileptistä poissaolo kohtausta?
Pitää raahata kotiin, edes eväshetki tms ei piristä. Kotona piristyy heti eikä ole enää vetelä. Ei mitään epileptistä ole tämä vaan tavallinen väsähdys. Ei myöskään mitään poissaolokohtausta ole vaan valittaa vaan että on niin väsynyt että haluaa heti kotiin ja kiukkuaa kun ei tietenkään olla minuutissa kotona vaan pitää jaksaa kotimatkakin. Ap
Jos kotona virkoaa nopeasti, niin vaikuttaa, että hän kuormittuu sosiaalisesti nopeasti. Ehkä jotain aistiyliherkkyyttä, että ei vaan kestä niin paljon ärsykkeitä ja tunnissa aivot jo tiltissä.
Onko lapselle muuten rutiinit tärkeitä? Onko lopputulos sama jos reissusta kerrotaan hyvissä ajoin etukäteen vs. juuri ennen lähtöä?
Ei kuulosta normaalilta. Kerrot että syö normaalisti eli kyse ei kai voi olla jostain verensokerin romahtamisesta. Kokeileppa seuraavalla reissulla tarjota banaania joka nostaa nopeasti verensokerin tai vaikka suklaata. Katso mitä tapahtuu, muutuuko kuvio.
Vierailija kirjoitti:
Onko lapselle muuten rutiinit tärkeitä? Onko lopputulos sama jos reissusta kerrotaan hyvissä ajoin etukäteen vs. juuri ennen lähtöä?
Ei ole rutiinit tärkeitä. Ja monet reissuista on sellaisia, että hän on itse saanut toivoa paikan ja suunnitella reissun. Asiaan ei vaikuta yhtään se onko asiasta puhuttu paljon etukäteen vai lähdetty retkelle yllättäen. Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko lapselle muuten rutiinit tärkeitä? Onko lopputulos sama jos reissusta kerrotaan hyvissä ajoin etukäteen vs. juuri ennen lähtöä?
Ei ole rutiinit tärkeitä. Ja monet reissuista on sellaisia, että hän on itse saanut toivoa paikan ja suunnitella reissun. Asiaan ei vaikuta yhtään se onko asiasta puhuttu paljon etukäteen vai lähdetty retkelle yllättäen. Ap
Sitten mäkin veikkaan että aisti-/sosiaalinen kuorma on vaan liikaa. Tai jos on innoissaan asiasta, niin kyllä sekin voi väsyttää. Vähän kuin tulitikku joka palaa molemmista päistä yhtä aikaa.
Ei kuulosta täysin normaalilta. Mutta koska lääkäri on jo tarkistanut, niin ehkä on fyysinen puoli ok.
Itse tekisin niin, että pitäisin pieniä tai isompia lepohetkiä pitkin päivää tai retkeä. Eli touhua ei jatketa sinne päätyyn asti, vaan levätään ja katsellaan välillä ympärille ja ehkä välipala ja nesteytys. Jos lapsi on oppinut, että joutuu aina jaksamisen äärirajoille ennenkuin saa levätä, niin tämän voi muuttaa opettelemalla toisin.
Mielestäni kaksi kilometriä on lapselle pitkä kävelymatka. Ainakin jos pitää kävellä aikuisen vauhtia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko lapselle muuten rutiinit tärkeitä? Onko lopputulos sama jos reissusta kerrotaan hyvissä ajoin etukäteen vs. juuri ennen lähtöä?
Ei ole rutiinit tärkeitä. Ja monet reissuista on sellaisia, että hän on itse saanut toivoa paikan ja suunnitella reissun. Asiaan ei vaikuta yhtään se onko asiasta puhuttu paljon etukäteen vai lähdetty retkelle yllättäen. Ap
Sitten mäkin veikkaan että aisti-/sosiaalinen kuorma on vaan liikaa. Tai jos on innoissaan asiasta, niin kyllä sekin voi väsyttää. Vähän kuin tulitikku joka palaa molemmista päistä yhtä aikaa.
Tuo molemmista päistä palava tulitikku on kyllä osuva vertaus. Ap
Vierailija kirjoitti:
Ei kuulosta täysin normaalilta. Mutta koska lääkäri on jo tarkistanut, niin ehkä on fyysinen puoli ok.
Itse tekisin niin, että pitäisin pieniä tai isompia lepohetkiä pitkin päivää tai retkeä. Eli touhua ei jatketa sinne päätyyn asti, vaan levätään ja katsellaan välillä ympärille ja ehkä välipala ja nesteytys. Jos lapsi on oppinut, että joutuu aina jaksamisen äärirajoille ennenkuin saa levätä, niin tämän voi muuttaa opettelemalla toisin.
Mielestäni kaksi kilometriä on lapselle pitkä kävelymatka. Ainakin jos pitää kävellä aikuisen vauhtia.
Ihan hyviä vinkkejä. Kokeilen niitä.
Tuohon kävelyyn sen verran, että hän kyllä kävelee ihan kevyesti sen pari kilsaa, viisikin. Tykkää kävellä. Ap
jättää sen kiukuttelian sinne vaan huutamaan ja jatkaa matkaa.kyllä sitä virtaa taas löytyy kunhan huomaa että jäi yksin.
tervejärkiset oppii viimeistään toisella kerralla käyttäytymään.
On.