Kauanko jaksaa kun on se jonka pitää jaksaa?

Hyvä et kirjoitit, purit tuntemustasi.

Tuli mieleeni et olet kuormittunut, olet kenties hyvinkin huolehtiva henkilö.

Huolehdit ja välität läheisistäsi.

Muista huolehti myös itsestäsi, jopa ensin, sitten sitä voi auttamista ammentaa muille.

Pysähdy ja henkäise, tovin verran.

Hyvä kun olet huomannut, hyvä kun kirjoitit.

Mulle kävi paljon pahemmin, kun raadoin vuosikausia. En osannut panna rajoja hyväksikäytölle. Sitä ei tajua, kun on lapsesta asti opetettu että muut ihmiset on tärkeitä, mutta ei kerrottu että minäkin olen. Lopulta makaa sängyssä uupumuksesta lamaantuneena, sitä ennen tulee somaattisia oireita, jopa pysyviä sairauksia. Älä päästä itseäsi siihen jamaan.

Kirjoita lisää, jutellaan.

Olen ollut tilanteesasi ja kun on pakko, niin sitähän jaksaa niin kauan kuin on pakko. Koska vaihtoehtojakaan ei ole.

Mutta ei sinun välttämättä ole pakko jaksaa kaikkea tuota. Voit rajata apuasi siskollesi ja veljelesi sellaisiin mittoihin, mitä jaksat ja. Mikä ei taloudellisesti tai emotionaalisesti tai ajankäytöllisesti ole enempää kuin mitä sinä ja perheesi olette valmiita antamaan.

Voit myös alkaa kuunnella ystävääsi peilaavammalla otteella, ts. kuuntele hän murheeensa, mutta älä ajattele, että sinun pitäisi pystyä niitä ratkomaan tai edes tuntea hänen tunteitaan - ajattele, että olet vain se kaikupohja, jota vasten hän itse saa kertoa ja järjestää tunteitaan. Tämä on paljon vähemmän kuluttava kuuntelemisen muoto, ja yllättävän usein hyödyllisempi muis sille toiselle osapuolelle, joka saa näin tilaisuuden kantaa itse vastuun itsestään ja tunteistaan.

Sama pomon kanssa töissä - vaikka häntä sinun ei välttämättä tarvitse edes kuunnella, koska ei se kuulu työrooliin. Voit vain siirtyä seuraavaan työtehtävään, kun hän alkaa kerto murheitaan.

Ainoa, jota oikeasti pitää jaksaa auttaa, on se vammainen lapsesi - mutta kun rajaat muita, jaksatkin ehkä jo.

Siihen asti kunnes sairastut, kun paranet alkaa rajojen laitto. Sinun tärkein tehtäväsi on sinä ja lapsesi, muut ovat aikuisia ja ilmeisesti oikeustoimikelpoisia, rajat nyt

Kiitos kauniista sanoista kaikille. Lapsikin on täysi- ikäinen jo. Hän pystyy tekemään monta yllättävääkin asiaa itse mutta osa ei suju yhtään. Koetan olla toistamatta vanhempieni virheitä. Työkaverin kautta saimme lapselle pienen yksiön. Kirjoitan  huomenna lisää kun ehdin. Palsta menee kohta kiinni. Ap

olet hylännyt itseai

*itsesi

Ap tässä, kohta pitää mennä. Muutin muutaman yksityiskohdan siksi, ettei siskoa kukaan tunnistaisi ja tässäkin viestissä vähan pieniä nyansseja niin ettei kukaan osaa yhdistää. Siskollakin on perussairaus. historia toisti itseään. Äiti oli kapealantinen, sisko sai hapenpuutetta syntyessä. Minä perin tuon ja oman lapseni kohdalla kävi sama, mutta lievempänä. oma lapsi toisin kuin sisko sai lisähappea heti ja heillä on eri diagnoosit.

Oma lapseni on fyysisesti parempikuntoinen mutta siinä missä sisko on ylisosiaalinen ja saa myös kaveriapua (vähän pelkään tätäkin että kaverit auttavat liikaa sillä hänelle kaverit on eniten sosiaalisesti tärkeitä, onneksi niitä on) pyytämättä, lapseni ei pysty hoitamaan mitään muiden ihmisen kanssa toimitettavia asioita itse. Laskut maksaa, työkaveri kertoi vuokran tulevan säntillisesti ja oikein, tekee. Työkaveri vielä tuli vastaan, hän pitää alempaa vuokraa kuin pitäisi tuntemattomalle, kun sai pitkäaikaisen ja hyvän vuokralaisen. ja vanhemmat paapoivat häntä liikaa. Sitten kun tajusivat hänen olevan aikuinen, vaativat kohtuutonta apua. Me muut sisarukset on asuttu kauempana ja saatu opiskella. Tämä vanhin sisko on vasta nyt kertonut kuinka hän keskeytty opintonsa vanhempien takia. Meiitä nuorempia on suojeltu tältä tiedolta, joskin epäilin sitä. Senkin tajusin vasta isämme kuoltua, että hän oli narsisti. Hän ei suostunut palvelutaloon, koska sisko voi hoitaa. Koetimme kyllä auttaa siskoa niin paljon kuin voidaan. Minä olen nuorin ja hyvävoimaisin. Siskon kohdalla vanhemmat tekivät sen virheen että pitivät palvelijana ja kiitollisuudenvelkaisena, vaikka aiheuttivat sen kiitollisuuden velan itse estämällä itsenäistymistä. Minun lapseni kohdalla lääkärin virhe oli se, että kun kätilö sanoi että tämä lapsi ei mahdu tulemaan vaan pitää leikata niin itsepäinen lääkäri oli sitä mieltä että kyllä mahtuu ja hän kyllä tietää paremmin kuin lääkärit. Olin 2 kuukautta kyvytyön istumaan normaalisti synnytyksen jälkeen. Minulla on toinenkin lapsi ja teen nyt kaikkeni, että tämä erityinen saisi avun niin että toinen lapsi saa elää omaa elämäänsä mutta pitää kuitenkin välit toiseen. Heillä on hyvät ja lämpimät sisarusvälit, ei avunantovälit. Olen myös koettanut olla molemmille lapsilleni tasapuolinen. Meillä on otettu tosissaan se että keskimmäisiä ei saa unohtaa ja näin keskimmäiset ovat saaneet sen osan, joilta vaaditaan vähiten. Keskimmäiset ovat myös poikia, mikä lienee syynä siihen myös, 

Sen verran nyt päästiin asiassa eteenpäin, että saan tilata siivoojan käymään siskon luona ja löytyi henkilö, joka käy siskon kaverillakin, ihan yrittäjä. Minulla on vara maksaa tämä käynti, asunto on kuitenkin pieni niin ei tähän hirveän kauan mene. Sisko koettaa itse tehdä asioita ja saa tehdä minkä jaksaa mutta sain nyt sisarukset ymmärtämään, että kun sisko ei enää jaksa isoja asioita tehdä, en minä kohtalaisen vaativaa työtä tekevä voi käyttää vapaa-aikaani siskon siivoamiseen. Henkisenä ja taloudellisena tukena voin olla, siskolla kun eläkekin jäi pieneksi. Varmaan tästä ymmärrätte, että siskon sairastumiseen syynä on vanhempien hoitaminen ja nyt kun vastasitte, tajuan että minä olen menossa samaan kuin sisko. Kiitos avusta, tämä helpotti! Anteeksi sekavuus virheet, nyt tuli viesti että pitää lähteä. En ehdi jäsennellä. 

Harvoin näkee näin inhimillistä ketjua tällä palstalla. Tsempit aloittajalle

Ap:lle: todella hyvä että kirjoitit ja myös ymmärrät että sinullakin on rajasi. Pidä niistä kiinni. Muista tämä: Happinaamari aina ensin omille kasvoille. Vasta kun huolehdit ensin itsestäsi voit auttaa muita.

Ap vielä Sisko meni juuri tuohon että makasi sängyssä. Kun hyvä ystävä kuoli ja saman syssyyn tuli uusi perussairaus se katkaisi kamelin selän. Kiitän kaikkia tuesta. Kun ketju on pysynyt ystävällisenä ja olen saanut vastauksia jotka avaavat silmäni jätän tämän tähän niin jää hyvä mieli. Tulen ehkä joskus uuden avauksen myötä kertomaan miten menee. Aloitan nyt pienillä asioilla ja talvilomaa en tänä vuonna  käytä kokonaan muiden auttamiseen. Varasimme minimoman täysihoidolla. 

Kyllä sitä jaksaa, pakkohan se on, jos hanskojen pöytään lyöminen ei ole vaihtoehto. Jopa vuosia ja vuosia, mutta voin kertoa, että sen jälkeen olet väsynyt ja ihan loppu, etkä ehkä koskaan tule siksi ihmiseksi, joka olit ennen sitä myllytystä. Pahimmillaan olet uupunut loppuelämäsi ja sietokykysi ikäville asioilla on nolla. 

Mä samaan aikaan kun kärsin vakavasta työuupumuksesta hoidin äitini ja isoäitini asioita kun molemmat sairastui ja isoäitikin sitten kuoli (järkkäsin hautajaiset ja perunkirjoitukset sun muut. Olin lähin omainen heille) 200km välimatkalla kun lapset (4kpl) oli pieniä (nuorin syntyi keskelle tätä kaaosta) ja meillä oli ison omakotitalon rakennusprojekti isolla omaosuudella kesken. Lisäksi äitini miesystävä, jolla ei ollut omaisia lainkaan, kuoli ja hoidin hänetkin hautaan. Näin jälkeenpäin en ymmärrä, miten vedin kaiken sen läpi! Osallistuin myös käytännössä suoraan synnäriltä vauva kopassa vieressä nukkumassa rakennushommiin.

Tsemppiä AP, yritä pitää huolta myös itsestäsi

Ehkä joku voi saada henkilökohtaisen avustajan ja hyvä että sai siivoojan. Myös voi terapiaa suositella. Harvan elämää yksi/toinen kokonaan kannattelee. Ja mielialat vaihtelee jokaisella, ei niitäkään voi toinen hallita päivät päätä silittelemällä.

Hei kaikk!

Elämä helpottaa. Saimme siivoojan ja maksamme sen porukalla niin että sisko maksaa mutta me autamme laskussa. Kaksi tuntia kolmen viikon välein. Se on motivoinut siskoa itseäänkin siivoamaan. Lisäksi kotihoito köy nyt kerran päivässä. Pääsi hoitoon eikä sieltä annettu lupaa kotiutua ennen kuin kotihoito saadaan kuntoon. Käyn itse kerran kuukaudessa ja se on nyt helpompaa. Kotihoito lämmittää ruuan, laittaa pyykit pesuun ja vaihtaa tarvittaessa lakanat ja laittaa päivän lääkkeet dosettiin, mm. Sisko ei saa enää itse hallita lääkkeitä tuon enempää eikä hakea niitä vasn ne tulee apteekkipalvelut kautta.

Muutaman yksityiskohta muutettu ettei meitä suoraan voida tunnistaa mutta pääpiirteittäin näin. Elämä on helpottunut nyt vähän. Myös loma teki hyvää ja loman pidin vain itselleni. Ap.