Litium-kaivos Heinolaan?

Salliiko moderaattori uuden tulisen keskustelun? Heinolassa on maaperässä arvokasta, akustoissa tarvittavaa Litiumia. Sinne on tehnyt kaivosvaraus 2023 ja nyt malminetsintälupa on ajankohtainen. Nyt ovat nousseet takajaloilleen kaivosta vastustavat, heidän mielestään kaivos pilaa järvimaiseman. Eräs Youtubessa kaivoshanketta vastustava on Harri Salo, joka itse on sähköautoilija henkeen ja vereen. löydät hänen kanavansa ihan haulla.

Minä haluan tuoda esiin toisen näkökulman. Eräs kommentoija toi ansiokkaasti esiin vastakkaisia näkökulmia, jotka kopioin tähän:

Heinolaan suunniteltu litiumkaivos on herättänyt kiivasta vastustusta, ja vaikka ympäristökysymykset ovat tärkeitä, en voi olla ihmettelemättä monien kriitikoiden asennetta. Moni äänekkäimmistä vastustajista ajaa sähköautolla ja julistaa ekologisen elämäntavan ilosanomaa, mutta samalla he eivät halua, että kaivos toteutuu juuri täällä. Litium on kuitenkin välttämätön osa sähköautoja ja akkuteknologiaa, joita nämä samat ihmiset kannattavat. Yksilön on hyvä pohtia, haluaako hän tukea vastuullista tuotantoa vai siirtää ongelman pois näkyvistä.

Kaupunkiin kaivos toisi työpaikkoja ja taloudellista hyötyä, mutta samalla herättää kysymyksiä ympäristövaikutuksista ja paikallisten elinolosuhteista. Onko mahdollista toteuttaa hanke niin, että se hyödyttää paikallisyhteisöä eikä vaaranna luontoa? Kaupunkilaisten tulisi yhdessä pohtia, miten kaivos voidaan toteuttaa kestävästi ja reilusti sen sijaan, että vastustetaan sitä ehdottomasti ilman rakentavaa keskustelua.

Luontoa on suojeltava, mutta meidän on myös tunnustettava, että vihreä teknologia ei synny tyhjästä. Kaivoksen ekologiset vaikutukset täytyy arvioida tarkasti ja varmistaa, että mahdolliset haitat minimoidaan. Jos kaivos hylätään, litium hankitaan muualta, ehkä paikoista, joissa ympäristönsuojelu on heikommalla tasolla. Eikö olisi vastuullisempaa hoitaa louhinta mahdollisimman kestävällä tavalla kotimaassa?

Suomessa meillä on osaamista ja valmiuksia toteuttaa ja valvoa kaivostoimintaa ekologisesti kestävällä tavalla, päinvastoin kuin monilla muilla alueilla, kuten Afrikan viidakoissa, joissa ympäristökatastrofit ja ihmisoikeusloukkaukset ovat paljon todennäköisempiä. Pienempi paha on hoitaa louhinta täällä, missä voidaan taata tiukemmat ympäristövaatimukset ja vastuullinen toiminta.

On rehellisempää myöntää, että edistys vaatii joskus uhrauksia ja että meidän on kannettava osamme vastuusta sen sijaan, että siirrämme sen toisten harteille. Litiumin louhinta ei ole ongelmatonta, mutta se on tarpeellista. Sen sijaan, että kaivosta vastustetaan kategorisesti, tulisi keskustella siitä, miten se voidaan toteuttaa ympäristön ja paikallisten asukkaiden kannalta mahdollisimman kestävästi. Vain näin voimme rakentaa tulevaisuutta, joka perustuu todellisiin ratkaisuihin eikä itsepetokseen.