Miksi annoin näin käydä?
Jouduin tilanteeseen, jossa jouduin olemaan olemaan yhdessä erään ihmisen kanssa. Yritin pitää etäisyyttä ja pitäytyä ihan vain asiassa. Välttelin, minkä voin. Tajusin, että siihen ihmiseen helposti ihastuisin.. ehkäpä jopa rakastuisin helposti. Ja tilanne kun on vain se, että ei siitä mitään tulisi. Naimisissa olevia naisia kumpikin.
Aika kului. Huomasin hänen katselevan itseäni yhä useammin. Pitkään ja hymyillen. Ja viimein en enää pystynyt välttelemään hänen katsettaan.
Ja sitten viimein annoin itselleni luvan tuntea, mitä oikeasti tunnen - ja mitä todella paljon yritin välttää - ja sitten samassa yhteinen aika loppui.
Miksi ihmisen pitää olla niin typerä, että antaa noin käydä!? Vaikka tajuaa, että ei siitä tule muuta kuin särkyneitä sydämiä! Ja miksi pitää olla niin tyhmä, että yhä odotan hänen yhteyden ottoaan!
Miksi olen niin tyhmä, että itseni tähän tilanteeseen päästin? Ihan tarpeeksi olen saanut surua ja murhetta tältä elämältä osakseni ilman tätäkin!
Kommentit (6)
Minussa ei ole kumpaakaan, ei halua, ei uskallusta.
siinä pitäisi olla? Onko kivaa olla piilo vittuilija ja avoimen ilkeä?
siinä pitäisi olla? Onko kivaa olla piilo vittuilija ja avoimen ilkeä?
vai miehestä vai naisesta ja miehestä, mutta
järkyttävän surullista, miten itsekeskeisiä ihmiset nykyään ovat!
Jos on naimisissa, niin silloin todennäköisesti ollaan luvattu olla uskollisia. Ja "minkäs minä tunteilleni mahdan" on silkkaa sontaa ja vastuunpakoilua. Selitellä kyllä voi, mutta näin se asia vaan on. Ottakaa ihmiset vastuu, itsestänne mutta myös toisistanne. Ja ajatelkaa muitakin kuin omia viettejänne ja halujanne.
"mutkun mä haluuuuun..."
Olkaa Aikuisia.
ja tunne. Onko siinä mitään pahaa? Eikö tuo ole rikkaus pikemminkin, moni elää tyhjää elämää eikä uskalla rakastaa. Tilanne ei johtanut mihinkään mitä pitäisi katua. Nauti siitä mitä sait mutta älä odota enempää. Älä pelkää tuntea ja rakastaa, olla mitä olet, silti rikkomatta ketään tai mitään.