Mitä helvettiä mä teen mun elämällä?!?!
Mulla oli tänään tosi onnistunut duunipäivä. Pidin koulutustilaisuuden, jota vähän jännitin etukäteen, mutta se meni hyvin. Kuuntelijat oli mukana ja mulle jäi hemmetin hyvä mieli ittelleni. Työmatkalta sit soitin miehelle ja hehkutin, että hyvin meni ja oon tosi iloinen. Miehen kommentti oli että jaa ja kiva. Mä olin aika pettynyt.
No, olin edelleen tulossa töistä kotia kohti kun mun nuoruudenrakkaus (meillä on ollut siis vähän enemmänkin säpinää ja oon ihan rakastunut:D ) sitten soitti ja kyseli miten päivä meni. No, taas hehkutin ja kerroin olevani tosi tyytyväinen. Mies kyseli, kehui ja oli selkeästi kiinnostunut mun tekemisistä.
Miks mun pitäis elää miehen kanssa, joka ei arvosta mua eikä ole tippaakaan kiinnostunut mun tekemisistäni?
Kommentit (6)
tuo sama arkipaivaistyminen tapahtuu kaikissa suhteissa. toki sita voi aina vaihtaa uuteen ja uuteen ja uuteen...
hänen kiinnostuksensa ei oo kestävää laatua. Tunteita voi toki olla ilmassa, mut.. ne johtaa harhaan.
Eiköhän elämä helpotu kun selvästi tekee pesäeron vääriin juttuihin. Sun ukkos on mikä on, mutta ootko ite sen kummempi? Tehkää vaikka huumoria siitä suhteen arkipäiväistymisestä.
Ei kun oikeesti.. onni tulee siitä, et tekee elämässä Jumalan tahdon. Sillon ei eksy!
Eli kuvittele tilanne toisinpäin, miehesi soittaa sinulle, miten reagoit?
Miks mun pitäis elää miehen kanssa, joka ei arvosta mua eikä ole tippaakaan kiinnostunut mun tekemisistäni?
Vaarana on aina tiettenkin se että tämän uuden ihastuksen mielenkiinto asioihisi herpaantuu, kun olette olleet kauan yhdessä.