Luetko usein mielenkiintoista kirjaa pitkälle aamuyöhön?
Kommentit (16)
Ennen luin. Usein siihen asti kunnes kirja loppui. Sitten oli pakko lopettaa kirjojen lukeminen iltaisin. Nyt olen alkanut taas lukea kirjoja iltaisin, koska se on ainoa hetki, kun siihen on aikaa. Onneksi vauvan kanssa ei ole mahdollista lukea koko yötä, vaan sitä nukahtaa pakostakin aiemmin. Vaihdan usein myös äänikirjaan nukkumaan mennessä. Saa kuunnella rauhassa toisen lukemana kirjaa mutta silmät kiinni, jolloin ei pääse ahmimaan sivuja.
Kyllä. Unirytmini on sen mukainen, eli aina ns. sekaisin.
Ennemmin selaan kännykällä nettiä. Kirjoja luen nykyään vain vessassa.
Lukisin kyllä mutta nukahdan aika pian kun olen aloittanut sen. Vaikka kirja olisi mielenkiintoinen ja jännä, niin siltikin.
Nuorena luin, nykyään ei ole enää olemassa mielenkiintoisia kirjoja niin ei voi lukea
Kerran luin niin uppoutuneena että olin jopa torkuttanut herätyksen huomaamattani.
Luin, ennen. Mun "bravuuri" oli jouluyönä Reino Lehväslaihon Panssarisotaa 41-44.
Se joka joulu. Sotahullu? Tuskin, vaan kertomus siitä, kun mentiin vieraalle
maalle - kuolema väijyi joka mutkan takana.
Kertomus pelosta, sillä samalla kertomuksella pääsin sitten omasta pelosta eroon.
Kerroin tuon isälleni - niin pääsi sitten hänkin.
Isona lapsena ja nuorena. Nykyään silmät ei jaksa. Ja niin hyvää kirjaa ei ole tullut pitkään aikaan vastaan. Hypin siellä täällä kirjassa, kun niissä on aihealueita erikseen. Tai katson karttakirjaa.
Äänikirjoja kuuntelen yleensä. Siihen pitää laittaa 15 min. ajastin päälle kun saatan nukahtaa.
Nuorena ja nuorena aikuisena. Luin paljon ja jos oli mielenkiintoinen kirja, en malttanut laskea sitä kädestä ja saatoin lukea aamuyöhön saakka. Nyt en ole moniin vuosiin jaksanut, ikä painaa.
Joka ilta. Kärsin unettomuudesta ja luen joka yö monta tuntia.
Vierailija kirjoitti:
Nuorena luin, nykyään ei ole enää olemassa mielenkiintoisia kirjoja niin ei voi lukea
Ei ole mielenkiintoisia kirjoja! Maailmassa julkaistaan miljoonia kirjoja, mutta yksikään niistä ei ole sinusta mielenkiintoinen. Sinähän varsin erikoinen olet.
10-25-vuotiaana tosi usein. En malttanut lopettaa lukemista jos oli tosi koukuttava kertomus ja luin yömyöhään. Sitten lukeminen jäi melkein kokonaan useiksi vuosiksi, palasin myöhemmin äänikirjojen pariin ja nyt olen pari vuotta taas lukenut kirjojakin, mutta korkeintaan tunnin kerrallaan. Valitettavasti taitaa olla niin että netti ja Netflix vievät sitä aikaa jonka ennen käytin kirjoihin.
Luen joka ilta kirjaa, se auttaa rentoutumaan ja on ihana oma hetki. Tuskin koskaan kuitenkaan luen aamuyöhön asti, ainoastaan silloin näin tapahtuu, kun kirjassa on niin jännät paikat, että se on pakko lukea loppuun.
Luin siinä vaiheessa, kun en asunut enää vanhempien kanssa eikä vielä ollut lapsia. Kerrankin aioin lukea vähän ennen nukkumaanmenoa, aloitin iltakymmeneltä ja lopetin aamuneljältä, kun sain luettua kirjan loppuun.
Kyllä!! Aina!! Se on oikea helmasyntini. Nytkin pesen vielä vain hampaat ja menen sänkyyn lukemaan ja kirja menee kiinni vasta kahdentoista jälkeen, vaikka aamulla on kuudelta herätys.