Oma aika / yhteinen hyvä uusperheessä
Tervehdys aplta
Olemme puolison kanssa muuttaneet yhteen ja hänellä on ennestään lapsi. Olemme nyt asuneet n. Puoli vuotta yhdessä. Puolisolla on alkamassa uudet työt ja työajat miten sattuu. Puoliso ei halua laittaa lastaan vuorohoitoon, joten minä kuskaisin lasta hoitoon ja pois varmaan tiuhemmin. Alkuun ymmärsin että jeesailisin häntä silloin tällöin kun yhdessä tästä juteltiin.
Itselläni työt päivisin ja saattavat venyä lisäksi harrastukset yms. Mietiskelen siis oman aikani suhdetta versus auttaminen. Haluan auttaa. Mutta mikähän on kohtuullista. Onko jollain jakaa ajatuksia ja näkemyksiä asiansuhteen.
Kommentit (4)
yhteen kun on muutettu, niin onhan se perhe sitten yhteinen. Ei pitäisi nakata, jos vaikka aina hoitasit kuskaamiset.
Ihmiset vaan nyt on niin jäätävän itsekäitä, että se oma-aika aina menee kaiken edelle. Mitäs otit lapsellisen puolison. Kanna nyt vastuusi siitä. Ei lapsi voi olla kotonaan toisen asteen kansalainen, jonka asioista ruhjutaan. Asioiden pitää rullata.
Vierailija kirjoitti:
yhteen kun on muutettu, niin onhan se perhe sitten yhteinen. Ei pitäisi nakata, jos vaikka aina hoitasit kuskaamiset.
Ihmiset vaan nyt on niin jäätävän itsekäitä, että se oma-aika aina menee kaiken edelle. Mitäs otit lapsellisen puolison. Kanna nyt vastuusi siitä. Ei lapsi voi olla kotonaan toisen asteen kansalainen, jonka asioista ruhjutaan. Asioiden pitää rullata.
Jos ei adoptiota, niin biologinen kantaa tietysti päävastuun. Tuo 2-3 kuskausta viikossa on oikein hyvä jeesi.
No tuotahan se missä tahansa perheessä on. Jos perheenä aikoo elää yhteisten tai puolison lasten kanssa niin siinä sitä on otettava huomioon lapsen hoito, koulu, puolison työajat, omat työajat ja sitten vaan aikuisten ne sovittava ja säädettävä. Niin se menee ydinperheessäkin.
Tarhaan viedään ja haetaan yleensä 10 krt viikossa. Jos näistä hoidat 2-3 reissua, olet hoitanut hommasi hyvin. Kyllä isoin työ kuuluu lapsen vanhemmalle.