Lue keskustelun säännöt.
Alle 50 v työkyvyttömyyseläkeläiset...
03.02.2025 |
Kuinka kauan olette olleet eläkkeellä ja minkälaisista syistä? Paljonko saatte eläkettä? Oliko eläkkeelle pääsy helppoa?
Oma hakemukseni hylättiin. Haettiin aspergerin, sosiaalisten tilanteiden pelon ja toistuvan masennuksen vuoksi. Kela pitää minua täysin työkykyisenä, vaikka olen ollut vuosikausia työttömänä...
Kommentit (23)
No ei sosiaalisten tilanteiden pelko ole mikään syy. Siitä voi harjoitella pois.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei kai se ole syy eläkkeeseen, että on vältellyt töitä useamman vuoden?
Vierailija kirjoitti:
No ei sosiaalisten tilanteiden pelko ole mikään syy. Siitä voi harjoitella pois.
Jep, eikö tämä pelko ole nykyään kaikilla nuorilla, kun kaikki tapahtuu puhelimella. Kaikki siis olisi työkyvyttömiä :D
Kynnys lienee nykyisin aika korkea mielenterveysperusteiselle työkyvyttömyyseläkkeelle. Täytyy olla melkein psykoosia sun muuta.
En ole ikinä ollut töissä. Skitsofrenia.
M28
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulla on skitsofrenia, mutta en pääse työkyvyttömyyseläkkeelle vaan painan täyttä päivää töissä. Psykooseistakin on vaan lääkärit sanoneet että voi voi.
En pääse edes kämpästä ulos. Eläkkeellä siksi 20 vuotta. Olen 220-kiloinen tai yli. Rahtivaaka hajosi.
T. Konalan jauhelihamies
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oon 48- vuotias ja ollut eläkkeellä vajaan vuoden. Pääsin mt-syistä, olin 10 vuotta kuntoutustuella ensin. Mulla on ollut psykoosi ja krooninen masennus, sekä paniikkihäiriö + ptsd. Pääsin ekalla hakemuksella.
Vierailija kirjoitti:
Oon 48- vuotias ja ollut eläkkeellä vajaan vuoden. Pääsin mt-syistä, olin 10 vuotta kuntoutustuella ensin. Mulla on ollut psykoosi ja krooninen masennus, sekä paniikkihäiriö + ptsd. Pääsin ekalla hakemuksella.
Ai niin, eläke on takuueläkkeen suuruinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tiedän yhden, joka pääsi heti asperger-diagnoosin saatuaan määräaikaiselle työkyvyttömyyseläkkeelle ja paria vuotta myöhemmin jo pysyvälle eläkkeelle. Ei ole koskaan ollut työelämässä ja monet opinnot jääneet kesken, diagnoosi tuli 25-vuotiaana ja on ollut eläkkeellä nyt 15 vuotta. Eläkkeen määrää en kyllä tiedä, mutta eipä sillä ainakaan omistusasuntoja ostella, autoja pidellä, matkustella ja harrasteta mitään. Myöskään mitään terapiaa hän ei saa koska hänet on todettu täysin työkyvyttömäksi.
Miten se kotona homehtuminen mt-ongelmaista auttaa?
Eikö Jotkut lääkärit kun ole sitä mieltä, että työelämä kuntouttaa paremmin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kolmekymppisenä pakko-oireisen häiriön ja muiden mt-ongelmien vuoksi pääsin pysyvälle eläkkeelle. Sairauteni alkoi jo lapsuudessa ja nuorena aikuisena olin jo täysin loppu henkisesti, vuosia olin avohoidossa mutta ei mitkään lääkkeet eikä terapiat saaneet pakko -ajatuksia tai toimintoja loppumaan. Elämä on siedettävämpää ja ihan hyvää kun ei tarvitse enää näytellä normaalia ja tekee vain sen mihin omilla voimavaroilla pystyy eli pitämään huolta perusasioista.
Viikon yli 50v. Vuosi ensin kuntoutustuella jonka jälkeen varsinainen eläkehakemus. Kolmessa viikossa päätös "työkyvyttömyyseläke myönnetty pysyvästi". Siis ei ollut "toistaiseksi" kuten yleensä. Syy oli kulumat kaularangasta alaspäin ja eläke 2460€
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Viikon yli 50v. Vuosi ensin kuntoutustuella jonka jälkeen varsinainen eläkehakemus. Kolmessa viikossa päätös "työkyvyttömyyseläke myönnetty pysyvästi". Siis ei ollut "toistaiseksi" kuten yleensä. Syy oli kulumat kaularangasta alaspäin ja eläke 2460€
Kyllä se "toistaiseksi" on myönnetty.
Kuntoutustuelle pääsin tai jouduin muistaakseni 2016 reilu 30-vuotiaana ensimmäisellä hakemuksella melko vakavien mt-ongelmien takia. Luulen, että hakemuksen hyväksymisessä auttoi se, että itselläni oli jonkin verran töissä oloa ja korkeakoulututkinto taustalla, koska hyvin vastaavanlaisessa tilanteessa olevan tuttavani hakemus hylättiin, vaikka meillä sattui olemaan sama lääkäri lausunnon kirjoittajana. Tuntui siltä, että ongelmani otettiin enemmän tosissaan kun oli "todiste" siitä, että olen yrittänyt elää normaalia elämää. Toki en tiedä kaikkia yksityiskohtia.
Rahallisesti kuntoutustuella oli tavallaan tiukkaa, sain rahaa sekä työeläkeyhtiöltä että Kelalta. Puolisoni kävi töissä koko ajan ja siksi raha riitti kaikkeen tarvittavaan. Kulujakaan ei juuri ollut kun ei ollut elämänhalua tai jaksamista.
Jatkohakemukset hyväksyttiin aina vuodeksi kerrallaan. Olisin saanut jatkaa kuntoutustuella pidempäänkin, tai ainakin lausunto olisi kirjoitettu samoilla perusteilla, mutta halusin vielä yrittää paluuta työelämään. Nyt olen ollut viitisen vuotta työelämässä, aluksi osa-aikaisena ja eri tavoin tuettuna mutta nyt useamman vuoden jo ilman mitään erityistä tukea, täysiaikaisesti. Työ ei vaativuudeltaan aina vastaa koulutustani, mutta olen tyytyväinen siihen, että pystyn käymään töissä ja saan palkkaa. Voi olla, että tämän parempaan minusta ei ole ikinä, ja olen alkanut hyväksyä senkin.
En ikinä halua joutua jäämään uudelleen tilanteeseen, jossa olen työkyvytön pidempiaikaisesti. Se on hirveää, syö sielun ja vie uskon kanssaihmisiin. Olen edelleen kaukana vanhuuseläkeiästä mutta oikeastaan sekin pelottaa, koska tiedän, miten työelämän ulkopuolella olevia kohdellaan esim. terveydenhuollossa. Toki vanhuus on eri tavalla hyväksyttävä syy olla pois töistä kuin sairaus, mutta siitä huolimatta tässäkin maassa ihmisen arvo on lähinnä sidottu työhön ja erityisesti ansiotyöhön.
Edelliseen kommenttiin vastaten mäkin uskon, että pääsin eläkkeelle, koska olen ollut työelämässä (joskaan en ole korkeakoulutettu) ja vielä psykoosin jälkeenkin punnersin työhön, vaikka sen jälkeen sitten flippasinkin taas. Uskon, että sillä oli joku merkitys, että olin oikeasti yrittänyt, enkä vain jäänyt lepäilemään laakereillani. Harmittavasti mikään ei sitten lopulta kuitenkaan riittänyt ja jouduin eläkkeelle, koska ei tämä herkkua ole, jonkinlainen kauhun tasapaino tässä on koko ajan, että kestääkö kuuppa ja mitä se kestää.
Vierailija kirjoitti:
2016 jäin eläkkeelle 49-vuotiaana MS-taudin takia. Eläke aika tarkkaan 2000 brutto. Anomus hyväksyttiin kuukaudessa.
No MS-taudin nyt ymmärtääkin. Tuttavani kuoli sen aiheuttamiin komplikaatioihin. Oli viimeiset 10 vuotta petipotilaana, vain silmät liikkuivat. Ei siinä kovin työkuntoinen voi olla.
Asperger-diagnoosi, alle kolmikymppisenä työkyvyttömyyseläkkeelle, sitä ennen kuntoutustuella. Takuueläkkeellä olen, kun työnteko ei ole onnistunut. Se on alle tonnin, mutta lisäksi saan eläkkeensaajan asumistukea.
Terapiaa voi työkyvytönkin saada vaativana lääkinnällisenä kuntoutuksena ilman omavastuuta. Sosiaalisten tilanteiden pelosta ja masennuksesta voi parantua.
Olen mies ja sairastuin skitsofreniaan 28-vuotiaana. Eläke noin 3200€/kk bruttona, koska yritykselläni meni hyvin ja maksoin onneksi kiltisti YEL-maksut todellisten tulojen mukaan. Parin vuoden päästä tulee reilu 20% korotus eläkkeeseen nuorena sairastumisen vuoksi. Tuo ik''n perustuva kertakorotus siis tulee kaikille olikohan alle 55v (?) ikäisille, kun on ollut 5v työkyvyttömyyseläkkeellä jonka maksaa joku muu kuin kansaneläkelaitos.
Eläke tuli helposti, kun osastolta päästyäni voivottelin vuoden päivät, etten kykene enää mihinkään työhön, koska aivot muusia rankan psykoosin jäljiltä ja niin ne olivatkin silloin. Oikeasti ahdisti työnteko mielenterveyskuntoutujana, koska työteho oli murto-osa entisestä.
Nyt jotenkin toivuttuani opiskelen tekniikan tohtoriksi hyvällä menestyksellä ja tarkoitus olisi vielä perustaa yrityksen poikanen ja käyttää tuota eläkettä starttirahana ja palkkana niin pitkään kuin mahdollista, ulkomailla tuo onnistuu. Suomessa tuskin tuottavan yrityksen pakollisten YEL-juttujen ja sairaseläkeläisen tulorajan vuoksi.
2016 jäin eläkkeelle 49-vuotiaana MS-taudin takia. Eläke aika tarkkaan 2000 brutto. Anomus hyväksyttiin kuukaudessa.