Lue keskustelun säännöt.
Joku muu mustelmaherkkä sais sanoo tähän jotain fiksua...
06.09.2008 |
Sitten kun kaikki on hyvin niin heti keksin jotain uutta. Nyt käsivarressa yhdessä kohtaa muutama pieni mustelma ja heti säikyn jotain leukemiaa. Siitäkin huolimatta, että mulle on aina tullut tosi herkästi mustelmia ja vaikka tiedän, että kantorepun hihna on lenkillä hangannut tuota kohtaa ja olen tehnyt muutaman tosi pitkän lenkin sen kanssa. Eli se selitys on taatusti siinä kantorepun muovisessa kiinnityksessä, joka siihen osui. Se sattui kävellessäkin vähän.
Järki sanoo, että leukemiassa on varmaan mustelmat sellaisia että taatusti sen tajuaa ettei ne oo ihan normaaleita ja muitakin oireita. Ja silti tämä pää kehittää näitä. Aina joku uusi tauti.
Vauva 5kk vanha ja vauvan ollessa 6 viikkoinen minulta on otettu jälkitarkastusta varten näytteet ja hemppa oli silloin 148. Oli noussut siis hienosti siitä mitä se raskausaikana oli ollut noin 110 tienoilla ja ilman mitään raudan syöntiä. Katsoin niin leukemiassa on anemiaakin. Eikä ole mitään muitakaan tauteja ollut. Vain muutaman päivän nuha pari viikkoa sitten.
Sanokaa ettei kannata pilata päiväänsä tälläisellä.
Kommentit (13)
kun tulee valtavia mustelmia jatkuvasti ja itekseen. Kokeissa ei mitään vikaa, eli toisille niitä vaan tulee. Minulla aina jaloissa esim. sellaset 2-10 mustelmaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla kans pienestä pitäen tullut mustelmia älyttömän herkästi. Ennen kouluikää lääkärit epäili että vanhemmat pahoinpiteli, mutta kun äitini jyrkästi kielsi, laittoivat testeihin ja katsoivat ettei ollut leukemiaa. Ei se ollut. Ei varmasti oo sullakaan.
Meillä lapselle tuli vuosi sitten kroppa aika lailla täyteen jos jonkin näköistä verenpurkaumaa. Kyse oli trombosytopeniasta, eli trombosyytit, jotka normaalisti sellaista 400-luokkaa oli hänellä laskeneet 20:een.
Aikuisella trombosytopeniassa saattaa trompparit olla jotain päälle sadan, jolloin mustelmaherkkyys on ihan toisenlaista kuin niillä, joilla trombosyytit yli neljäsataa.
Pelkät "tavalliset" mustelmat eivät tarkoittane mitään ihmeellistä. Kaikenlaiset muut verenpurkaumat (purppura, punaiset pisteet iholla jne.) yhdistettyinä mustelmiin antavat aihetta tutkituttaa asia.
vai onko lapsen saaminen nostanut pelon esiin?
Jälkimmäiseen tilanteeseen on helpompi sanoa, että on luonnollista miettiä, ettei ole "varaa" sairastua ja kuolla, kun on pieni lapsi vastuulla. Silloin pienetkin oireet herättävät yli-isot pelot.
Jos taas leukemiapelkosi tai muuhun vakavaan sairauteen sairastuminen on ollut sinulla ennen lasta, kannattaa miettiä, kuinka paljon se haittaa elämääsi ja haluatko terapiassa yrittää päästä pelon juurille. Onko lähipiirissäsi sairastunut ja/ tai kuollut ihmisiä, erityisesti lapsena ollessasi? Mitä ylipäätään ajattelet sairastumisesta ja kuolemasta, mitä pelkäät eniten (kipua, yksinjäämistä, elämän päättymistä...)?
Toivon sinulle monia toivorikkaita vuosia ja vuosikymmeniä lapsesi kanssa!
eikä ainakaan toistaiseksi ole löytynyt mitään viitteitä leukemiaan, kun muuten vain sekoja veriarvoja on tutkittu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulla on aina silloin tällöin ollut kausia jolloin mustelmia on syntynyt todella herkästi, ilman että olen edes huomannut kolhuja tai muuta. Raskausaikana minulle tehtiin hyytymistekijöiden määritys ja vuotoaikatesti, kaikki normaalia (suvussa verenvuototaipumusta).
Nyt vähän aikaa sitten minulle tuli isoja (halkaisijaltaan n. 5 cm) mustelmia useampia sekä käsiin että jalkoihin ja pysyivät jopa kuukauden katoamatta. Lääkäri passitti verikokeisiin, taas kaikki normaalia. Pikkumustelmia on koko ajan, niitä vaan näyttää tulevan, lääkärin mukaan vasta isoista "ilman havaittua syytä tulleista" on syytä ottaa selvää. Minulle ei siis jatkuvista mustelmista huolimatta ole ollut mitään poikkeavaa testeissä, enkä enää jaksa moisista huolestua, joillekin niitä vaan tulee joka pienestäkin tönäisystä.
Ja kyllä sen silloin huomasi, ettei ne mustelmat olleet enää tavallisia, vaan esim. koko käsivarsi saattoi olla mustelmilla, vaikkei mitään sellaista suurta onnettomuutta ollut tapahtunut. Ja pelkästä pulkkkamäessä laskemisesta oli koko keho täynnä mustelmia (aikuinen ihminen).
Itse olen mustelmaherkkä ja silti mulla ei ole kyse mistään tuollaisesta, vaan ihan vaan tulee herkästi mustelma, jos sattuu kolhaisemaan jalkaa vähän sohvapöydän kulmaan.
Kyllä sen sitten huomaa, kun jotain on oikeasti vinossa. Joten älä turhaan huolehdi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kiitos asiallisista vastauksista! Tulikin parempi mieli, vaikka kai tuo asia silti vielä vähän vaivaakin. Nuo mustelmat käsivarressa näyttävät kyllä siltä, että ne eivät montaa päivää siinä edes ole. Eivät siis ole mitenkään pahannäköisiä mustelmia, mutta joskus joku asia vaan säikäyttää jostain syystä enemmän.
Minulla on ollut tämä sairaudenpelko lapsesta asti. Välillä enemmän ja välillä vähemmän. Miehelläni todettiin ja hoidettiin syöpä 2,5 vuotta sitten ja sen jälkeen olin pitkään "oireeton", mutta kolmas raskaus laukaisi pelot ihan hirveinä. Eli niitä oli jo raskausaikana ja synnytyksen jälkeen. Vauva on nyt 5kk ja kesä oli hyvää aikaa, mutta nyt on taas pari viikkoa ollut vaikeaa. En tiedä johtuuko siitä, että ne taas laukesi, kun äidilläni on meneillään todella vaikea eroprosessi.
En usko, että saat rauhoitettua mieltäsi täysin järkiperusteilla, vaikka niistäkin on varmasti apua. Varovaisesti mietin ja kyselen, voisiko sinulla olla kyse siitä, että reagoit elämän hallitsemattomuuteen ja stressiin seuraamalla tarkasti omia mustelmiasi tai mahdollisesti muita sairauden merkkejä? Toisilla prakaa vatsa tai selkä, toiset oireilee päänsäryllä tai unihäiriöillä, toiset kiristävät kierroksia ja touhuvat hullun lailla - sinä ahdistut kuolemanpelosta? Kuulostaako mitenkään sinuun sopivalle?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Uskon, että se on juuri sitä että kun olen jo valmiiksi lapsesta asti taipuvainen luulosairauteen niin reagoin stressiin ja ahdistaviin asioihin näin. Olen lukenut jostain postraumaattisesta stressistä. Siinä käsittääkseni ihminen on kokenut jotain kovia elämässään ja ikäänkuin elää uuden katastrofin pelossa sitten jatkuvasti tai hetkittäin. Näin olen asian ymmärtänyt ja näin koen itse tekeväni. Eli kun kaikki on hienosti ja hyvin niin alan pelätä, että koska kaikki taas romuttuu ja miten.
Tuo leukemiajuttukin on nyt pörrännyt päässä. Olen nyt järjestään tässä kuukauden sisällä pelännyt sitä jollain. Ensin kävin läpi lapset ja nyt itseni. Joka kerta olen ollut ihan varma diagnoosistani. Olen myös kuukauden sisällä pelännyt itselläni jo ihosyöpää, rintasyöpää ja ms.-tautia. :(
TÄmä on raskasta ja syö energiaa. Ja silloin kun tekee tämän "diagnoosin" niin kaikki ajatukset on vain siinä ja maha solmussa asian takia. Lisäksi kun synnytyksestä nyt 5kk ja vauva täysimetyksellä niin minulle tulee hormoniheittelyjen takia aika paljon finnejä. Ei pitäisi kytätä liikaa, koska kyllä sitä ihollaan näkee sitten kaikenlaista. Olen vieläpä aika kuivaihoinenkin.
Googlettaa ei asiasta pitäisi, koska sehän vain lisää tuskaa. Ainahan netisät googlettamalla löytyy asioita jotka tukevat sitä omaa diagnoosia. Olen joskus lukenutkin jotain juttua missä joku lääkäri totesi, että netissä on se huono puoli että sieltä löytää aina ne taudit ja oireet, mutta sieltä ei löydy sitä tietoa miten moneen muuhun asiaan ne kyseiset oireet sopii.
Mieheni imusolmukesyövän oireetkin sopivat erittäin moniin ihan harmittomiinkin juttuihin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mullakin on ollut 35 vuotta kaikenlaisia kummallisia mustelmia omituisissa paikoissa enkä vielä ole saanut leukemiadiagnoosia.