Elämän tarkoitus?

esim. kun lapset kasvattaa hyvin, elämä on suopeaa

Kannattaa siis elää jokainen päivä kuin se olisi viimeinen ja lakata murehtimasta onko siinä mitään järkeä; sellainen murehtiminen nimittäin vain tekee alakuloiseksi ja turhautuneeksi. ;)

Ihminen vain suuressa pätemisentarpeessaan haluaa, että juuri hänen elämällään olisi joku suurempikin tarkoitus. Mikset vain ottaisi iloa irti siitä, että satut nyt vaan olemaan täällä! =D

Ehkä siksi, että pähkin sitä itse aika ajoin aktiivisesti...



Pari päivää sitten totesin miehelleni, että oman elämäni tarkoitus on lasten elämän turvaaminen ja tukeminen. En tiedä, miten asian näkisin, jos minulla ei olisi lapsia, mutta kun niitä on, heidän hyvinvointinsa on tärkeintä. Se ei ole aina hauskaa ja pitää yrittää löytää voiman- ja virkistyksenlähteitä, että jaksaa tehtävässään ja muistaa myös, että joku päivä tulee aika, jolloin lapset muuttavat pois, eivätkä tarvitse minua yhtä paljon.



Jossain lehdessä oli vinkkejä eri asioista uupuville ja itselleni jäi mieleen ohje etsiä "keitaita" erämaavaellukselle, sille arkiselle puurtamiselle, missä periaatteessa kaikki on hyvin, mutta silti suuta kuivaa ja puuduttaa. Myös maratonilla tankataan välillä. Vanhemmuus jos mikä on pitkäkestoista urheilua ja maitohapot jyllää väkisinkin välillä, joten keitaita on syytä keksiä, että jaksaa maaliin saakka. Keitaat ovat mieluusti jotain muuta kuin kalliita harrastuksia ja ulkomaanmatkoja, jotain joka on helppo toteuttaa, eikä liian suurieleistä, ettei siihen ole koskaan varaa, aikaa tai voimia.



Kiitos, ap, aloituksestasi! (Toivoa on, kun jotakin kiinnostaa muukin kuin BB-elämä...)

Elää täydellä sydämellä, tekee joskus hienoja juttuja (yksilöllistä, mikä on hienoa), nauttii elämästä ja pyrkii elämään muita vahingoittamatta.



Henkkoht mä olen huomannut, että mä tarvitsen säännöllisesti uusia alkuja. Olen vähän levoton sielu siinä mielessä. Onneksi mies on samanlainen, joten voimme yhdessä olla levottomia. :) Levottomuudella tarkoitan vaikka sitä, että päätetään yhtä-äkkiä muuttaa koko perhe Intiaan. No tätä ei ole vielä tehty, mutta vielähän sitä ehtii...

Kuulostaa tosi kliseeltä, mutta näin se vain on. Melkein päivittäin hämmästyn, miten olenkin saanut niin ihanat lapset. Huolimatta siitä, että toisella on viiden vuoden uhma ja toinen on vähän pienempi kiukkupussi ;) Mulla tämä ehkä toimii siksi niin hyvin, että työni vuoksi joudun välillä olemaan matkoilla pidempiäkin aikoja ja silloin olen oppinut, miten huonosti tulen toimeen ilman perhettäni. Niinpä se jatkuva siivous ja pyykinpesukin tuntuu silloin ihan taivaalta, kunhan vain saa olla kotona ja perheen kanssa.



Mielenterveyttäni hoidan myös hassulla käsityöharrastuksellani, johon voin uppoutua niin täydellisesti, että unohdan kellon ihan kokonaan. Sellaisen harrastuksen jos löytyy, voi pitää itseään todella onnellisena.

se tärkeetä miten kohtelee muita. Kehittyä ihmisenä, kasvaa, oppia



Ne joita rakastetaan, saadaan nähdä kuoleman jälkeen. Ja sitten on ikuinen elämä vailla itkua, kipua, murhetta