Kriisi vai tragedia?
Tilanteeni on seuraava.
Olen lainkuuliainen kansalainen enkä tee mitään laittomuuksia. Nyt olen nauttinut puoli pulloa viiniä ja minulta loppui sekä suklaa että sipsit. Kauppaan on kilometri ja ystäviä ei ole. Kauppaan en jaksa kävellä ja juovuksissa en tosiaankaan auton rattiin istu.
Kommentit (15)
ilmoita yleen tekevät sinusta ohjelman jos vielä alat pillusta ja ulkolaisesta poika kaverista sepustamaan saat heti 10 tunnin mittaisen ohjelman sarjan sopimuksen
Vierailija kirjoitti:
Hyvä syy mennä nukkumaan.
Etkö lukenut aloitusta? Sillähän on vielä puoli pulloa jäljellä viiniä.
Vierailija kirjoitti:
ilmoita yleen tekevät sinusta ohjelman jos vielä alat pillusta ja ulkolaisesta poika kaverista sepustamaan saat heti 10 tunnin mittaisen ohjelman sarjan sopimuksen
Älä nyt tuollaista ehdota. Vielä tekee sen ja Yle tosiaan tekee siitä läskistä sarjan.
Tragedia on kohtalon vaikutusta, kriisi taas on ihan itse aiheutettu.
Surullisinta tässä on se että ap ei välttämättä ole provo.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hyvä syy mennä nukkumaan.
Etkö lukenut aloitusta? Sillähän on vielä puoli pulloa jäljellä viiniä.
Voihan sen säästää huomiselle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hyvä syy mennä nukkumaan.
Etkö lukenut aloitusta? Sillähän on vielä puoli pulloa jäljellä viiniä.
Voihan sen säästää huomiselle.
Ei pidä jättää mitään huomiselle jonka voi tehdä jo tänään.
Mieti miten palkitsevaa olisi kävellä 1km ja syödä sitten herkku paremmalla omallatunnolla.
Tästä kehittyisi aitp draaman kaari : henkilö kokee vastaiskun, kasvaa ihmisenä ja lopulta ratkaisee ongelman ja lopussa kaikki ovat onnellisia. Tästä saisi oopperan.
Ensimmäinen osa - suklaa loppuu. Henkilö vääntelee käsiään ja laulaa surullisen aarian é finito el gioccolato.
Toinen osa jossa suklaanhimo raastaa päähenkilöämme mutta toisaalta ulkona sään jumalat tarjoavat paskaa keliä ja myös sohva houkuttelee, tämä olisi ehkä sellainen missä kolme eri enkelisopraanoa pilkkaa päähenkilöämme suklaanhimosta, mukavuudenhalusta ja kylmänarkuudesta mutta henkilö nousee uhkaavana mezzosopraanona sohvalta ja kiroaa nuo kaikki pilkkaajat samalla tuulipukua päähän vetäen.
Kolmannessa osassa päähenkilömme on taivaltanut kiskalle läpi tuulen ja tuiskun (huom ukkostehosteet ja tuulikone, sateinen lavastus) ja lopulta kiljuu riemusta ostaessaan suklaata. Loppukohtauksessa mezzosopraano naama suklaisena laulaa ylistystä: il più grande di tutti é la gioccolate ja nuo kolme sopraanoenkeliä laulavat kuorossa ylistystä voittoisalle päähenkilölle joka onnistui kaikissa pyrkimyksissään lujalla tahdollaan.
Käytännössä ap on 130-kiloinen tonnikeiju joka liukastuisi ulkona ja halkaisisi kallonsa. Monosen kuskit saisivat tyrän nostaessaan aapeeta paareille ja joutuisivat pitkälle sairauslomalle. YT-neuvotteluissa saisivat ensimmäisinä potkut ja jäisivät työttömiksi. Asuntovelat jäisivät maksamatta ja stressi aiheuttaisi lopulta riitoja ja avioeron. Tämän seurauksena lapset alkaisivat oirehtimaan ja toisessa perheessä tämä johtaisi itsemurhaan ja toisessa kouluampumisiin.
TRAGEDIA.
Nyt hopi hopi niin ehtii vielä iltaoluetkin hankkia.
Onhan tuo jo sellainen tragedia että siitä tekisi vaikka oopperan.