Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Ruumis aivan romuna jo 30-vuotiaana
26.01.2025 |
En enää tiedä, mitä tehdä.
Olin kaksi vuotta sitten pienessä onnettomuudessa, jossa mursin lantioni. Sen jälkeen alamäki on ollut aivan karmea. Jalkoihin ja alaselkään on näin jälkikäteen ilmaantunut pelottavia hermokipuja ja puutumisia, pahimmillaan en pääse tavalliselle kävelylenkille. Liikunta vaikeutuu koko ajan toimintakykyä ylläpitävästä jumpasta huolimatta, ja ruho tuntuu vähä vähältä antavan periksi ihan kaikessa. Lääkärissä käydessäni kirjoittivat kipulääkereseptin, mutta mitään muuta ei selvinnyt. Välillä en voi nukkua kipujen vuoksi, ja elämänlaatuni on aivan säpäleinä. Vihaan tätä vastenmielistä petturiruhoa koko ajan enemmän, voisinpa ottaa siitä eron. Jos olisin koira, minut olisi armeliaasti jo lopetettu.
Tällä kirjoituksella ei tainnut olla muuta virkaa kuin avautumisen pakko. Ei ole muitakaan, joille nurista.
Kommentit (77)
Vierailija kirjoitti:
Ruumiista puhutaan silloin, kun kyseessä on kuollut henkilö.
Ei välttämättä, sananvalintaan vaikuttavat myös tyyli- ja painopisteseikat. Käytän sanaa ruumis etäännyttääkseni kelvottomaksi osoittautuneen fyysisen aineen minuudestani.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ala käymään salilla. Lataa AitoFIT. Itse olen menettänyt selkäni työssä ja mitään apua en lääkäreiltä saanut - vain haukkumista. Mutta tärkeintä on liikkua, jotta jäljellä oleva toimintakyky säilyy ja myös paranee. Ja käytä kipulääkkeitä tarvittaessa, kun niitä on. Sängyssä makaalla et tule paranemaan.
Ihan normaalia ruumiille se maatuu aikanaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kokeile akupunktiota. Itse en uskonut, ennen kuin kokeilin.
Kipuklinikka. Väärä asento ja hermo jäänyt pinteeseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ala käymään salilla. Lataa AitoFIT. Itse olen menettänyt selkäni työssä ja mitään apua en lääkäreiltä saanut - vain haukkumista. Mutta tärkeintä on liikkua, jotta jäljellä oleva toimintakyky säilyy ja myös paranee. Ja käytä kipulääkkeitä tarvittaessa, kun niitä on. Sängyssä makaalla et tule paranemaan.
Liikunnasta olen todella pitänyt kiinni sen, minkä suinkin olen pystynyt. Joka päivä edes tunnin verran jonkinlaista liikuntaa, se on toistaiseksi ollut pelastava oljenkorsi. Sängyssä makaamista en harrasta muuten kuin pakolliset kahdeksan tuntia yössä, siitäkin vain osan nukkuen, koska särky pitää hereillä.
Harmi kuulla, että työ on jättänyt tuollaiset jäljet. Parempaa vointia Sinulle jatkossa!
Vierailija kirjoitti:
Kipuklinikka. Väärä asento ja hermo jäänyt pinteeseen.
Olin tulossa ehdottamaan samaa. Mulle auttoi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Noin pahasta onnettomuudesta voi kestää kauan kuntoutua, joten en vielä kahdessa vuodessa vaipuisi epätoivoon. (Sanoit onnettomuutta "pieneksi", mutta lantion murtuminenhan on vakava asia.)
En tiedä lohduttaako tämä, mutta fyysinen kunto (kipuineen kaikkineen) ei ole välttämättä sellainen asia, jolla on vain selvä suunta alaspäin. Palstalta saa usein sellaisen kuvan, mutta oma kokemukseni on ollut ihan erilainen. Olin kolmekymppisenä ihan pohjalla kroonisten kipujen kanssa ja kuntoni oli pohjalukemissa. En usein päässyt kivun takia edes sängystä ylös ilman apua.
Nyt nelikymppisenä olen sata kertaa paremmassa kunnossa. Kipukausia on välillä, mutta kestän ne paremmin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Salille kannustan myös, kotiliikuntakin hyvä mutta sali jolla kuntoutetaan leikkauksen käyneitä ohjaajan tekemällä ohjelmalla voisi auttaa.
Vierailija kirjoitti:
Noin pahasta onnettomuudesta voi kestää kauan kuntoutua, joten en vielä kahdessa vuodessa vaipuisi epätoivoon. (Sanoit onnettomuutta "pieneksi", mutta lantion murtuminenhan on vakava asia.)
En tiedä lohduttaako tämä, mutta fyysinen kunto (kipuineen kaikkineen) ei ole välttämättä sellainen asia, jolla on vain selvä suunta alaspäin. Palstalta saa usein sellaisen kuvan, mutta oma kokemukseni on ollut ihan erilainen. Olin kolmekymppisenä ihan pohjalla kroonisten kipujen kanssa ja kuntoni oli pohjalukemissa. En usein päässyt kivun takia edes sängystä ylös ilman apua.
Nyt nelikymppisenä olen sata kertaa paremmassa kunnossa. Kipukausia on välillä, mutta kestän ne paremmin.
Rohkaisevaa kuulla, että tilanteesi on kohentunut ajan kanssa! Varmaan siinä oppii vähitellen myös luottamaan siihen, että kärvistely kestää aikansa, kunnes parempi kausi taas koittaa. Se kasvattanee sitkeyttä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Huomasin kolmekymppisenä saman, vaikkei mitään dramaattista onnettomuutta olekaan tapahtunut. Palautumisessa kestää ja kehon ominaisuudet korostuvat. Ja opin, että siinä iässä pitää opetella kuuntelemaan kehoa ihan eri tasolla kuin aiemmin! Ja tekemään asioita, jotka tukevat sitä. Vähän kuin vanhan viulun käyttäminen: sitä pitää osata virittää yksilökohtaisesti, että saa soimaan kauniisti. Itse jouduin keventämään urheilumuotoa, enää kovat hikitreenit eivät antaneet sitä mitä keho kaipaa, vaan keskityn nykyään liikkuvuuteen. Ja eri tekemisten tauottaminen, toimistotyössä pidän oikeasti jumppataukoja kun ei keho jaksa kököttää paikallaan 8h.
Vierailija kirjoitti:
Huomasin kolmekymppisenä saman, vaikkei mitään dramaattista onnettomuutta olekaan tapahtunut. Palautumisessa kestää ja kehon ominaisuudet korostuvat. Ja opin, että siinä iässä pitää opetella kuuntelemaan kehoa ihan eri tasolla kuin aiemmin! Ja tekemään asioita, jotka tukevat sitä. Vähän kuin vanhan viulun käyttäminen: sitä pitää osata virittää yksilökohtaisesti, että saa soimaan kauniisti. Itse jouduin keventämään urheilumuotoa, enää kovat hikitreenit eivät antaneet sitä mitä keho kaipaa, vaan keskityn nykyään liikkuvuuteen. Ja eri tekemisten tauottaminen, toimistotyössä pidän oikeasti jumppataukoja kun ei keho jaksa kököttää paikallaan 8h.
Hyvä huomio, ja vertaus myös! Tässä on lyhyessä ajassa ilmaantunut monia muitakin muutoksia, aivojen ja (sanotaan nyt sitten teidän mieliksenne) kehon yhteys tuntuu katkenneen kokonaan. On kuin olisi koko ajan odottavalla kannalla ja valmiina reagoimaan siihen, mitä kudokset seuraavaksi keksivät.
Itsellä selkä ja polvet aika huonossa kunnossa. Fysioterapiassakin olen käynyt, sieltä sain hoidoksi jumppaohjeita. Eipä noille oikeastaan ole mitään tehtävissä, jumppailua ja pitää huolta tukilihaksista. Ikää 37, kai tämä osittain on ihan iän tuoma ongelma, osittain johtuu nuoruuden liikuntaharrastusten aiheuttamista rasituksista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Huomasin kolmekymppisenä saman, vaikkei mitään dramaattista onnettomuutta olekaan tapahtunut. Palautumisessa kestää ja kehon ominaisuudet korostuvat. Ja opin, että siinä iässä pitää opetella kuuntelemaan kehoa ihan eri tasolla kuin aiemmin! Ja tekemään asioita, jotka tukevat sitä. Vähän kuin vanhan viulun käyttäminen: sitä pitää osata virittää yksilökohtaisesti, että saa soimaan kauniisti. Itse jouduin keventämään urheilumuotoa, enää kovat hikitreenit eivät antaneet sitä mitä keho kaipaa, vaan keskityn nykyään liikkuvuuteen. Ja eri tekemisten tauottaminen, toimistotyössä pidän oikeasti jumppataukoja kun ei keho jaksa kököttää paikallaan 8h.
Hyvä huomio, ja vertaus myös! Tässä on lyhyessä ajassa ilmaantunut monia muitakin muutoksia, aivojen ja (sanotaan nyt sitten teidän mieliksenne) kehon yhteys tuntuu katkenneen kokonaan. On kui
Jep, mielessään tietää, miten joku liike tehdään mutta kroppa ei sitä pystykään tekemään. Mutta luulen että tää liittyy siihen, että usein lapsena ainakin itse liikuttiin paljon, tehtiin kuperkeikkoja ja kiipeiltiin. Liikkuvuus oli hyvä, mutta kun sellaiset jää pois, keho mukautuu vallitseviin oloihin ja suoriutuu siitä, mikä on arkipäiväistä. Jos huomaat joskus ähkäiseväsi sohvalta noustessa, kertoo se paljon tottumuksista!
Keho tai kroppa tai elimistö. Ruumiit ovat elottomia.
OMT terapia auttoi itseäni, kun oli lähtenyt ylin kylkiluu ja solisluu rintalastasta irti. Asento oli jäänyt vääräksi ja aiheutti kovia kipuja. Perustuu nikamien jne virheasentojen korjaamiseen ja manipulointiin. Ei kuitenkaan kiropraktiikka, jota en suosittele. Kannattaa googletella, etsiä hyvä terapeutti. Jotkut vannovat myös kalevalaisen jäsenkorjauksn nimeen. Rahaa tietysti jonkun verran vaatii, mutta sitähän löytyy rintataskusta, tai seinästä.
Alue: Aihe vapaa
Ruumiista puhutaan silloin, kun kyseessä on kuollut henkilö.